Metallimusiikki.net

Black Anvil -yhtye tulee New Yorkista, Yhdysvalloista, ja kertoo innoittajikseen mm. Celtic Frostin, Venomin ja Darktronen. Eli black metallista siis on kyse. Yhtye kertoo mottonsa musiikinteossa olevan: Soittaa oikeaa metallia, vailla turhaa koristelua. Lisää tietoa yhtyeestä löytyy bändin Myspace-sivustolta. Albuminsa yhtye julkaisi Monumentum Recordsin kautta 10. lokakuuta 2008. “Time Insults The Mind” on Black Anvilin debyyttialbumi.

“Time Insults The Mind” -albumin kappaleet:

1. Margin for Terror
2. Ten Talons Deep
3. Deathsomnia
4. On this Day Death
5. Release The Kraken
6. And You Thought You Know Pain!
7. 777
8. L.T.H.L.T.K
9. Dethtrone Emperor

“Margin for Terror” on massiivinen aloitus, jossa kiinnittyy huomio jyhkeisiin rumpuosuuksiin, ja biisin vaihteleviin tunnelmiin, mikä on bändille leimallista myös jatkossa. Huomiota kiinnittää myös laulu, joka on maanista, ja korkeudeltaan sellaista että erottuu mainiosti äänivyörystä. “Ten Talons Deep” koostuu mahtavasta nopeasta menopalasta, maukkailla kitaraosuuksillla. “Deathsomnia”–kappaleessa kitarat sahaavat jo siihen malliin, että tekee mieli vääntää nupit kaakkoon. Biisin alkuosa menee rauhalliseen tahtiin, mutta biisin päästessä vauhtiin, se kulkee kuin höyryveturi, pannu punaisena, nopeasti ja vastuttamattomasti. Ehkä levyn paras biisi, jossa jälleen vaihtelevia tunnelmia, ja upea kitarasoolo lopussa, joskin loppuosa on taas rauhallinen jyräävän keskikohdan jälkeen. “On This Day Death” on perinteinen genren biisi keskitempossa, jonka loppupuolella bändi löytää “Iron Maiden-vaihteen”, laulavine kitaroineen. “Release The Kraken” –biisissä yllättäen laulu on vähällä jäädä muun soitannan jalkoihin, joka ei ole lainkaan tyypillistä yhtyeelle. Ei levyn parhaimmistoa, mutta jälleen mukavat kitarasoolot yllättävät. “And You Thought You Know Pain!” –biisistä ei saa oikein mitenkään kiinni. Kaikki on niin perus-, perus- ja perusmättöä, että jää odottamaan, milloin biisi alkaa elää. Ja alkaahan se, ainakin progetyylisessä väliosassa, jonka jälkeen biisi kuitenkin taas kuivahtaa kokoon. Biisissä “777” laulu taas katoaa jonnekin miksauspöydän uumeniin. Hohhoijaa, todellinen perusbiisi, joka ei kasva kovin kummoisiin mittoihin.
“L.T.H.L.T.K” -kappaleessa nopea vaihde saadaan taas päälle, ja myös erittäin tarttuva kitarariffi ilahduttaa kuuntelijaa. Myös laulajan ulosanti kasvaa jälleen maanisiin mittoihin, ja mies onnistuukin tehtävässään mainiosti tässä levyn parhaan biisin tittelin jakavassa menopalassa.

Lopuksi on todettava, että levy on miksaukselta, ja soundeiltaan taattua amerikkalaista tasoa. Suosittelen tutustumista, diggauspistein 8/10!

Black Anvil on:

• P (Paul Delaney) (laulu ja basso)
• R (Raeph Glicken) (rummut ja laulu)
• G (Gary Bennett) (kitara ja laulu)