Metallimusiikki.net

Sauna-festivaaleilla monesti uutta mielenkiintoista metallitarjontaa esittelevä puistolava sai festivaalin viimeisenä päivänä vieraakseen suht‘ tuoreen, vasta 2008 perustetun, Doom Unit -yhtyeen. Yhtye on lyhyehkön uransa aikana kuitenkin saavuttanut jo mainittavasti mainetta ja saanut erilaisia tunnustuksia. Peer Güntin jyrätessä puistolavalla pakenimme Doom Unitin laulusta ja toisesta kitarasta vastaavan Japen kanssa tekemään haastattelua pukuhuoneen rauhaan. Tällaisia juteltiin!

Olette aika nuori bändi vielä, koska olette soittaneet vasta vuodesta 2008. Kerro vähän bändin syntyhistoriasta?

Meillä oli basisti Nahkan kanssa bändi, jossa vedettiin, mutta se oli juuri sillä hetkellä telakalla. Saimme myös uuden kitaristin Chrisin messiin, niin siinä se oli. Soittohistoriaa meillä on tosiaan kaikilla melko paljon, vaikkei samoissa bändeissä oltukaan, paitsi me Nahkan kanssa. Jullikin oli tuttu jätkä muista ympyröistä.

Voititte peräti Radio Rockin Starba-kisan. Miltä se tuntui?

Siinä oli ihan hyvä meininki. Tietysti varjopuolena oli se, että jengi on aatellut, että millainenhan bändi on kyseessä kun ovat kuulleet palkinnosta. Ihan hyviä keikkoja on kyllä ollut, mutta tarkoitan sitä, että jengi tulee keikoille tsekkaamaan, että “mikäs vitun bändi tää on” pelkästään palkinnon perusteella.

Oletteko saaneet, viitaten lyhyeen historiaanne, paljon biisejä kasaan?

Kyllä meillä on keikkailuun ihan riittävästi. Nyt kun meillä on keikkoja syksyyn asti, niin sen jälkeen pidämme taukoa ja kirjoitamme uusia biisejä, joita kukin on tehnyt demoiksi tahollaan. Alamme kasaamaan kakkoslevyämme, joka toivon mukaan tulee ensi keväänä ulos!

Levyistä puheen ollen, millainen oli levyntekoprosessi tehdessänne “Cross the Line” -debyyttiänne?*

Se oli kaikin puolin loistavaa meininkiä. Oltiin kesäkuu studiossa, heinäkuu pidettiin taukoa, ja elokuu vielä tehtiin. Aikaa oli riittävästi. Samalla lailla meinataan tehdä kakkoslevykin. Haapasuon Mika, joka ymmärtää täydellisesti meidän musiikkia, häärii tuotantopuolella. Yhtye hitsautuu koko ajan enemmän yhtenäiseksi.

Millä tavoin biisejä syntyy uudelle levylle?

Ykköslevylle minä tein aika pitkälti, vaikka Nahka ja Chriskin tekivät. Tälle uudelle varmaan myös kaikki tekee oman osansa. Treenikämpällä sitten kammataan ideoita läpi ja löydetään niistä parhaat. Ekalla levyllä tehtiin aika paljon biisityöstämistä vielä studiossakin, joka tyyli sopiikin hyvin meille. Kakkoslevylle toivoisin hiukan enemmän valmista jo studioon mentäessä, että aihiot olisivat valmiita, mutta jos studiossa löytyy uusia ideoita, se on vaan positiivista. Levy-yhtiöltä olemme saaneet hyvät eväät levyn tekoon, sillä kukaan ei ole patistellut aikatauluissa. Rauhassa on saatu tehdä.

Millainen sanoitusmaailmanne on? Piiloutuuko sinne syvällisiäkin sanomia?

On itse asiassa aika yllättävää, että porukka on tullut antamaan palautetta, löydettyään sieltä sitten, mitä löytävätkin. Tämähän on tosi hyvä. Laulut kuitenkin kertovat itselleni tärkeistä asioista, mutta jos muutkin löytävät sieltä kultahippuja, on se vain plussaa. Mutta ei me mitään olla saarnaamassa, paitsi rockin ilosanomaa.

Entä millaisia esikuvia teillä on ollut?

Kyllä me ollaan vanhan liiton ukkoja. Black Sabbathia, Lynyrd Skynyrdiä ja tietysti tuo torstaina esiintynyt Kiss. Valitettavasti en päässyt sen keikalle, joka sapettaa suunnattomasti.

Biisinne “Killing Time” pääsi suosittuun tv-sarjaan Harper’s Island. Kerro ihmeessä miten miten se tapahtui?

Oltiin juuri silloin levyä tekemässä. Studioon tuli porukkaa käymään ja joku heistä sitten sanoi, että heillä alkaa tällainen uusi sarja ja tämä musiikkimme sopisi hyvin siihen raideriin. Kun he kysyivät, voiko sitä käyttää, olimme tietysti sitä mieltä, että totta kai.

Hyvinhän se siihen sopikin! Onko tuo juttu poikinut mitään muuta siltä suunnalta?

On se sillä lailla, että olemme saaneet paljon uutta yleisöä. Hauskaa on, että kun olemme jossain keikalla, ja tulee se biisi, niin porukka älyää että “ai se on tää bändi”. Toivottavasti he havaitsevat, että meillä on muitakin hyviä biisejä. Koska musiikkimme ei kuitenkaan ole mitään ihan mainstreamia, on tuokin mainio väylä saada musaamme kuuluviin.

Millaisia tavoitteita teillä on?

Tällä hetkellä teemme ykköslevyn tiimoilta rundia. Sitten on toisen levyn teko. Tavoitteena sen jälkeen niin paljon keikkaa, kun saadaan.

Onko teillä minkäänlaisia haluja ulkomaiden suhteen?

Sellaista kipinää on. Tätä levyämmehän ei ole ainakaan vielä julkaistu ulkomailla, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Vai olisiko se sitten vasta se toinen levy, jolla mentäisiin ulkomaille. Kyllä siellä koko ajan levy-yhtiön tyypit buffaa yhtyettä eteenpäin. Ajattelemme, että me teemme vain musaa ja muut tyypit saavat hoitaa markkinoinnin.

Millaisena koet keikkailun, kontra studiotyön?

Kyllä me tästä keikkailusta tykätään. Tietysti studiossa ja treenikämpällä on mukavaa, kun luodaan jotain uutta, mutta sitten kun biisit on valmiina, en tiedä mukavampaa kuin soittaa keikalla. Varsinkin kun mielestäni rockin perusajatus on juuri soittaa livenä!

Millä tavalla Doom Unit mielestäsi eroaa edukseen muista bändeistä?

Mielestäni tällä hetkellä ei Suomessa välttämättä ole montaa yhtyettä, jotka tekisivät samanlaista musaa. Tunnen kyllä syvää yhteyttä esimerkiksi Blaken kanssa ja arvostan heitä todella. Me olemme southern rockia yhdistettynä tuon tyyliseen metalliin. Uskon, että se on se meidän juttu. Eli meillä on eräällä tapaa perinteinen rock’n‘roll-bändi ja heavy bändi, ja soittomme on jossain siinä välillä. Mutta tyyli pitää muotoutua vapaasti. Jos meillä tulee leirinuotio-ja-akustinen-kitara -kamaa, niin sitten tulee. Mutta koska olen asunut aikaisemmin Yhdysvalloissa, Georgiassa, niin sieltä toi southern rock -innostus kumpuaa.

Tässä vaiheessa käsissämme olleet kylmät mallasjuomapullot olivat tyhjentyneet, joka merkitsi, että oli päästettävä Jape lepäilemään keikan rasituksista. Tässä on yhtye, jonka kohdalla voi vilpittömästi sanoa, että menkää bändin keikalle, kansalaiset! Lisätietoja yhtyeen keikkailusta ja touhuista löytyy suoraan Doom Unitin nettisivuilta osoitteesta www.doomunit.com ja MySpace-sivuilta.

Doom Unit on:

• Jape (laulu ja kitara)
• Chris (kitara ja taustalaulu)
• Nahka (basso)
• Julli (rummut)