Metallimusiikki.net

Erikoislaatuinen elokuvaelämys on tarjolla tiistaina 21. huhtikuuta Finnkinon teattereissa, ja vain yhden päivän! Bändeistä kertovia elokuvia on harvoin tarjolla, ja kun sellainen tulee, niin täytyyhän se koekatsoa. Metallin saralla Iron Maiden, jos kuka, todella ansaitsee elokuvansa, kun ottaa huomioon merkittävän panoksen, jonka yhtye on antanut monille uudemmille metallimusiikin saralla oppilapsilleen. Flight 666 -filmi on dokumentaarinen kuvaus yhtyeen vuoden 2008 jättimäisestä, eri maanosiin ulottuneesta maailmankiertueesta. Elokuva alkaa keikkataltioinnin omaisesti bändin aloitusbiisillä, Winston Churchillin sodanaikaisen radiopuheen avaamalla, “Aces High” -rytistyksellä, joka paljastaa elokuvasta valitettavan seikan.

Keikkataltiointien soundit eivät ole aivan leffan kuvaamisen tasolla. Yleisön äänet hukuttavat paikka paikoin juuri Maidenin parasta antia olevat kitaravallit. Ja myös jykevämpiä rumpusaundeja jäin ainakin kaipaamaan. Elokuvassa ei ole varsinaista juonta, vaikka kuvaukset seuraavatkin kiertuetta järjestyksessä maailman halki. Elokuvassa kurkistetaan mukavalla tavalla yhtyeen taustavoimiin ja siihen miten isolla kiertueella asiat hoidetaan. Keikkataltiointeja on ujutettu ohjelmaan noi kolmasosa koko elokuvan pituudesta. Olisin mielelläni katsellut niitä enemmänkin. Tosin oli mukavaa tutustua bändin jäsenien sielunelämään, myös haastattelujen ulkopuolella.

Hauskoina pikku yksityiskohtina mainittakoon, että yhtyeen kone on nimetty Ed Force Oneksi (vrt. Yhdysvaltain presidentin Air Force One). Kiinnostava seikka on myös se, että kiertueella konetta lentää yhtyeen laulaja Bruce Dickinson, jolla lienee tarvittavat lupakirjat, ja joka saakin näin paljon näkyvyyttä itse elokuvassa.

Elokuvan aikana saa hyvän käsityksen siitä, miten raskas tällainen kiertue-elämä on. Harmillsiesti katsojana alankin kokea kanssarasittumisen oireita bändiläisten mukana. Ennakkokatseluversiossa ei ollut suomenkielisiä tekstityksiä, jotka olivat ainoastaan englanniksi. Suomenkielistä tekstitystä ei taida olla odotettavissa myöskään varsinaisen suurelle yleisölle tarkoitetun näytöspäivän aikana. Ilmaisu elokuvassa on kuitenkin melko selkeää, joten suomettomuutta ei kannata pelätä.

Mitäpä tästä leffasta voisi lopuksi sanoa? Piintyneelle Maidenin fanille tämä on tietysti pakollinen nähtävä, muista en olisi niin varma. Mutta jos unohtaa tukkoiset saundit, ja haluaa nähdä laadukkaita keikkataltiointeja, niin hop, hop, teatteriin!