Metallimusiikki.net

Tampereelta ponnistava Nosdrama on pullauttanut ulos kolmannen pitkäsoittonsa, nimeltään “Äes“. En yleensä innostu “teemalevyistä”, koska niille tuntuu siunaantuvan väistämättä biisejä, jotka eivät levylle kuuluisi. Uusin levy on teema-albumi Suomen nuijasodasta orjuuttajavallan joukkoja vastaan satojen vuosien takaa. Millaista nuijintaa kiekko sisältää? Pistetäänpä kuunteluun.

Positiivista levyssä ovat hienot sanoitukset, ja joukkoon mahtuvat muutamat helmibiisit! Onhan tämä hyvin tehty. Suositellaan tunnelmalliseen rentoutumiseen, mutta ihan rellestämistä varten viinanjuontimusiikiksi tästä ei ole!

Levy alkaa hitaasti ja tunnelmallisesti “Souls”-raidalla. Erityisesti koskettimet ovat suuressa osassa musiikissa. Meno on jotenkin niin leppoisaa, että itseäni alkoi jopa nukuttamaan. Onko tämä tunnelmallista taustamusiikkia metallistien romanttiselle koti-illalle? Eipä vainenkaan, kyllähän särökitarat hieman kertsissä ärjyvät. Huomionarvoista on, että biisit levyllä ovat joko melko pitkiä, tai todella lyhyitä alle minuutin mittaisia välisoittoja.

“St. Katherines Day” jatkaa samoilla linjoilla, ehkä jopa aloitusbiisiä raukeammin. Musiikki on myös aikamoista progeilua jos sitä vertaa normimetallipumppujen luomuksiin. Biisissä on kuitenkin korvaa herkistävä, mainio, kertosäe. Sanoituksia vilkaistessani havaitsin ne melko kunnianhimoisiksi. Kyseessä ovat tosiaan nuijasotaan liittyvät teemat. Sanoituksiin on varmasti nähty vaivaa, sen verran uniikkia kamaa ne ovat. Lisäksi tässä on kerrankin levy, jota ei voi moittia ainakaan monipuolisuuden puuttumisesta vaikkakin levyn edetessä käy selväksi, että bändillä on jonkinlainen sama vaihde päällä koko ajan. Musiikissa on kyllä vaihtelevuutta, mutta biisien ydin ja tunnelma on tasaisen melankolinen koko ajan.
“Fleming Dogs” tarjoaakin sitten nopeampaa mättöä, mutta on biisinä todella huono. Kuin jonkin punk-bändin autotallissa sävelletty kyhäelmä.

“Brain Dance” on käsittämätön, yhden riffin ympärille rakennettu biisi. Mielestäni kaikki levyn lyhyet “välipalat” ovat täysin turhia, jotka olisi voinut jättää poiskin.
“White Dressed” edustaa bändin rouheampaa tuotantoa, mutta jotenkin juuri yhtyeen nopeammat palat eivät oikein herää eloon. Tässä biisissä kylläkin soolokitaristi ilahduttaa kuulijaa mainiolla kepityksellään. Kertosäe on ehkä levyn parhaimmistoa.

“The Lullaby” on pitkä ja raskas saaga. Synkeä kehtolaulu, joka kenties nousee levyn helmeksi! Tässä välissä on todettava, että soittajina veikot ovat hyviä tekijämiehiä, ja esimerkiksi rumpalin jyskäämistä kuuntelee ilokseen.

“Purgatory Eyes” on myös kelpo kauraa, joka kasvaa vähitellen täyteen mittaansa. Tosin sovitus olisi voinut olla vieläkin rankempi. Yhtye on valinnut tunnelmallisen tyylinsä, eikä siitä juuri lipsu. Pikkulapsen laulama, levyn päättävä, “Pohjantähti” on varmasti ollut hellyyttävä idea studiossa, mutta levyllä sille ei voi suitsutusta jakaa.

“Äes”-albumin kappaleet:

1. Souls
2. Saint Katherines Day
3. Fleming Dogs
4. Silence of the Bells
5. Brain Dance
6. White Dressed
7. The Lullaby
8. March of the Black Horsemen
9. Red Bride
10. Purgatory Eyes
11. Fields of Santavuori
12. Pohjantähti

Nosdrama on:

• Ari Niemi (kitara ja laulu)
• Janne Haapala (basso)
• Janne Haka-Risku (urut)
• Juhani Mäenpää (rummut)