Metallimusiikki.net

Hyvin mielenkiintoinen nimi, King Diamond, oli pestattu tänä kesänä Tuskan eräänlaiseksi pääesiintyjäksi. Kyseinen herra ei ole kovin usein Suomessa vieraillut, joten odotukset olivat korkealla. Väkeä kerääntyikin Tuskan ensimmäisen illan päättäjän keikalle varsin runsaasti. Kun tähän vielä lisättiin se, että lavaa rakenneltiin esiripun takana, joka on aina merkki jostain jännittävästä, alkoi iholla kuumottaa. Viimein odotus palkittiin, ja keikka alkoi. Millainen se oli, tässä yhteenveto!

Yleisö alkoi kiehua lupaavasti King Diamondin esiintymisajan lähestyessä. Alkumusiikki alkoi soida ja tunnelma kohota. Sitten esirippu putosi ja paljasti lavan, joka oli lavastettu varsin vaikuttavaksi kauhukartanon puutarhaksi. Huikeaa. Vielä ihmeellisempää oli, että bändiläiset soittivat "kaltereiden takana". Lavan etuosaan näet oli pystytetty kartanon tyyliin sopiva aita, joka kylläkin keikan edetessä kärrättiin pois. Keikka alkoi "Fatal Portrait" -albumin "The Candle" -biisillä. Siinä oli juuri sopiva hiipivä alku ja aloitusseremoniat, jonka jälkeen soitanto räjähti tanakasti paaluttavana käyntiin. Mahtavat kitarariffit moukaroivat korvia, ja kalmantuoksuiset soundit saivat ihokarvat pystyyn. Oli hienoa kuultavaa kun itse King Diamondin kirkas ja seesteinen lauluääni leijaili koko keitoksen yllä. Jotkut ovat väittäneet herran omaavan maailman laajimman äänialan, mutta todellisuudessa se rajoittunee neljään oktaaviin, joka kyllä sekin on kunnioitettavaa. Joka tapauksessa laulutyylistä ehkä pitää tai sitten ei. Itselleni se kolahti jo 80-luvulla, josta tuo aloituspalakin oli. Mitään kovin uutta materiaalia ei keikalla kuultu, sillä bändin viimeisinhän on jo viitisen vuotta vanha: "Give Me Your Soul… Please"!

Lavastuksen lisäksi kaikkea muutakin kauhukabinetti tyyliä nähtiin, mm. pyörätuolissa köröttelevä, kummitusjunasta karannut mummo. Biisien puolesta mukaan oli saatu vähintään yksi joka levyltä, mutta tietysti mahtavalta "Abigail"-kiekolta olisi toivonut enemmänkin matskua. Bändin jäsenet, King Diamond etunenässä kurkottelivat rauta-aidan raoista antaumuksella, ja vaikuttivatkin haudasta nousseilta zombeilta. Mutta musiikillisesti tämä oli täyttä rautaa. Biisit ovat selkeästi ja vanhanaikaisesti kitarariffivetoisia, ja herra Diamondin laulu pysyy hienosti erillään instrumenteista. Monet bändit eivät säilytä uskottavuuttaan kymmeniä vuosia, mutta King Diamond on sen säilyttänyt. Ja jos puhutaan satanistisuudella leikittelevistä yhtyeistä, niin tämä on kyllä uskottavinta. Ehkä juuri sen takia, että yhtyeessä on keveän humoristinen ote. Bändi paukutti 1,5 tunnin mukavanpituisen keikan, ja pakollinen rumpusoolokin kuultiin, joskin sen voisi jo 2000-luvulla jättää pois.

King Diamond esiintymässä Tuska Open Airissa vuonna 2013. Kuva: Jouni Kautto.

Tämä oli ehdottomasti, ainakin minun mielestäni, festarin, ja koko kesän parhaita anteja. Tämä keikka osoitti, että vanha kaava toimii vieläkin, ja kun mukana on vielä laadukas ja näyttävä show, ei tästä voi olla pitämättä.

Nämä biisit kuultiin:

• The Candle
• Welcome Home
• At The Graves
• Up From The Grave
• Voodoo
• Dreams
• Sleepless Nights
• (rumpusoolo)
• Shapes of Black
• Come To The Sabbath
• Eye Of The Witch
• Encore:
  • The Family Ghost
  • Evil
• Encore 2:
  • Black Horsemen

• Kuvat:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8
• 9
• 10
• 11
• 12
• 13
• 14
• 15