Marraskuussa debyytti-EP:llä “Our Twilight” esittäytynyt helsinkiläinen metallibändi_Barren Earth_ julkaisi 24. maaliskuuta ensimmäisen täyspitkän studiokiekkonsa “Curse of the Red River”. Viime kesänä äänitetyn albumin on miksannut Ruotsin “kultasormi” Dan Swanö, joka on miksaajana toimimisen ohessa vaikuttanut itsekin lukuisissa metallimusiikin projekteissa. Koska Barren Earthin jäsenet ovat aikaisemmin pätevöityneet useammassakin huippubändissä, on tältä albumilta lupa odottaa jotakin erityisen hienoa! Toteutuvatko odotukset? Katsotaanpa. Kautta levyn voi sanoa miksauksen olevan erittäin onnistunut, erotteleva. On huikeaa kuulla musiikkia, joissa kaikki nyanssit erottuvat. Jopa rumpalin komppipellin kelloon kilautettu isku erottuu.
Aluksi levyä kädessä pyöritellessä huomio kiintyy harvinaisen tyylikkääseen kansitaiteeseen, joka onkin lukuisten yhtyeiden parissa ansioituneen Travis Smithin tekemä.
Levy alkaa nimibiisillä jollain lailla futuristisesti. Tyyli on mielestäni jonkinlaista progressiivista doom metallia, jossa biisit ovat aika pitkiä ja polveilevia. Jo alussa käy selväksi, että tässä ovat tekijämiehet asialla. Tottahan se on, että soittajat ovat monissa kovissa bändeissä pätevöityneet. Lauluosuudet ovat maukas kombinaatio murinaa, ja kirkkaita ja melodisia taustalauluja. Biiseissä on myös pitkiä instrumentaalijaksoja, joissa akustiset, etenkään huiluosuudet, eivät minuun juuri uponneet!
“Forlorn Wawes” -biisissä kitarat pääsevät oikeuksiinsa. Nehän antavat palaa, koko biisin ollessa jollain tapaa “irkkuvaikutteinen”. Tämä on hyvä biisi.
Kuva: Aki Roukala
Osaa, tai ehkä jopa suurinta osaa, biiseistä leimaa 1970-luvun brittipsykedelian vahva mukana olo. Yksi eniten mieleen palautuvista nimistä on Pink Floyd! Tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset, koska rankimmillaan biisit ovat silkkaa black/death metal -helvettiä, vaihtuakseen seuraavassa hetkessä taas akustiseksi.
Muiden tavoin “The Leer” -biisi jakautuu kahteen elementtiin; raskaaseen mättöön, ja akustisen kitaran heleä-ääniseen, mutta ärsyttävään melodiseen kertosäkeeseen. Ei sillä etten pitäisi kauniista melodioista, mutta jotenkin alkaa kaikkien biisien kaksijakoisuus tympiä. Kitaraosuudet biisissä pelastavat paljon, mutta huomaan kuitenkin pitäväni eniten kappaleiden murinaosuuksista, joissa todella on “munaa”.
“The Ritual of Dawn” nousee mielestäni parhaiden biisien joukkoon. Siinä yhdistyy mättöä ja melodiaa sopivasti. Kitaraosuus aukeaa hienosti akustisesta rankempaan biisin loppupuolella.
“Cold Earth Chamber” vastaa tähän mennessä raskaimman, ja samalla myös mielestäni parhaan biisin tittelistä. Se runnoo eteenpäin kuin saksalainen autobahn. Valitettavasta tätäkin on vesitetty herkistelyllä.
Millaisen loppuyhteenvedon levystä sitten voi tehdä? Painokkainta plussaa tuottavat upeat soittosuoritukset, ja äänimaailmaltaan hyvä kokonaispaketti. Miinuksia tekevät puolestaan liiallinen kikkailu ja joka biisissä toistuvat heleät väliosat. On kuitenkin muistettava, että vaikka hemmot ovat kokeneita, on tämä kokoonpanon ensimmäinen pitkäsoitto. Joten jos olet kokeilevasta metallista diggaava, niin perehdy tähän. Immortal-fanit, älkää vaivautuko! Kaikesta haukkumisesta huolimatta arvostelupisteet 4/5.
Levyarvostelussa annettiin pisteet 4/5. Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin barren earth. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.