Guns N´ Roses saavutti jättimäisen suonsa välittömästi vuoden 1987 julkaistun Appetite for Destruction -debyyttialbuminsa myötä. Tätä seurasi neljän vuoden mittainen keikkailu- ja juhlintaputki sekä hieman erikoisempi G N’ R Lies -nimisen kahdeksan kappaleen albumi. Lopulta vuonna 1991 julkaistiin tupla-albumi Use your illusion, joka sinetöi bändin historiankirjoihin rokin jättiläisenä. Suosituimmat kappaleet näiltä levyiltä ovat soineet niin elokuvien, videopelien kuin kasinopelienkin ääniraidoilla. Bändin tyyliä noudatteleva Guns N´Roses -kolikkopeli tarjoilee bändin kuuluisimpia kitarariffivetoisia kappaleita jännittävän rahapelin lomassa.
Bändin suuruuden aika ajoittuu debyyttialbumi Appetite for Destruction ja Use Your Illusion -tuplalevyn jälkeisen maailmankiertueen päättymiseen. Tämän jälkeen aiemmin tunnettua Guns N´ Roses -bändiä ei ole sellaisenaan nähty eikä uusia megasuosioon nousseita kappaleita ja kitarariffejä bändi ole onnistunut uusilla sekalaisilla kokoonpanoilla aikaansaamaan. Toisaalta bändin huippuvuosilta riittää kitarariffejä enemmän kuin tarpeeksi, vaikka toki mieluusti soisi uusiakin ikonisia riffejä vielä Guns N´ Rosesilta tulevan.
Bändin suosituin riffi on, ainakin mikäli Spotifyta on uskominen, Sweet Child ´O Mine -kappaleen melodinen kitarointi, jota kuullaan lähes läpi koko kappaleen. Debyyttialbumin suosituinta kappaletta on striimattu yli miljardi kertaa ja ennen suoratoistopalveluita tämä ensisävelistä välittömästi tunnistettavissa oleva kappale on kajahtanut ilmoille levyiltä ja radioista ties kuinka monta miljardia kertaa. Tarinan mukaan kappale syntyi bändin treenitilassa Slashin soitellessa lämpimikseen lapsuudestaan tuttua sirkusmelodiaan perustuvaa riffiä. Izzy alkoi soittamana kuvion päälle sointuja ja kun Duff sekä Steven sovittivat siihen nopeasti basso- ja rumpukuviot, oli hittikappale syntynyt.
Kappaleet Paradise City ja Welcome to the Jungle ovat niin ikään debyyttialbumilta ja omaavat kumpikin jo noin 700 miljoonaa kuuntelukertaa Spotifyssa. Kappaleita yhdistää myös kitaravetoinen intro, joista välittömästi tunnistaa Guns N´ Rosesin kitarataituri Slashin tyylin. Molempien kappaleiden vauhdikkaat riffit ovat takuuvarmoja tunnelman nostattajia.
Use your Illusion II levyltä yli sadan miljoonan kuuntelukerran ylittävät kappaleet You Could Be Mine ja Civil War. Levyn kanssa samaan aikaan levitykseen tullut elokuva Terminator 2: Judgement Day siivitti niin ikään ikonisen rumpu- ja kitaraintron sisältävän You Could Be Mine -kappaleen suosioon. Elokuvan ääniraidalle intensiivisiin kitarariffeihin pohjautuva kappale sopi erinomaisesti. Pasifististä sanomaa levittävät Civil War puolestaan esittelee hitaampaa kitarointia yhdistettynä Wah-wah pedaalin kaikuefekteihin.
Bändin hajoamisen jälkeen laulaja Axl Rose jäi käytännössä yksin viemään Guns ´N Roses -bändiä eteenpäin haalien toki ympärilleen joukon ammattimuusikoita. Kitaravetoinen riffittely vaihtui kokeilevampaan tyylisuuntaan eikä vuonna 2008 julkaistulta Chinese Democracy -albumilta enää löytynyt alkuvuosien tapaisia tunnistettavia kitarariffejä. Tämä ei toki haitannut levyn myyntilukuja ja Suomessakin albumi nousi listaykköseksi julkaisuviikollaan.
Toivoa vielä on kuitenkin Guns N´ Rosesin kitatariffivetoisesta uudesta tulemisesta, sillä 2021 julkaistu single Hard Skool edustaa bändin ikonista kitarasoundia. Tämä johtuu tietysti, ei yhtään enempää eikä vähempää kuin, Slashin paluusta bändin kitaravastaavaksi. Odotukset tuleville julkaisuille ovat korkealla.
Metallimusiikki.netin Pete julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin guns n' roses. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.