Metallimusiikki.net

Minulla oli ilo saada kutsu Helsingin Finnvox-studioille ennakkokuuntelemaan tarkoin varjeltua Nightwishin uutta "Imaginaerum"-albumia, jonka julkaisupäivä on 30.11.2011. Paikalle oli saapunut lukuisa joukko median edustajia, ja myös bändin edustajia oli paikalla, Tuomas Holopaisen johdolla. Istuessamme kuunteluhuoneessa odottamassa musiikin alkamista jännitys tiivistyi äärimmilleen. Pitemmittä puheitta, heittäytykäämme Nightwishin musikaaliseen retkeen fantasian pyörteisiin.

Musiikin alkaessa hivellä kuuloelimiä, on ensimmäinen yllätys se, että levy alkaa vaatimattomasti, akustisesti. Levy alkoi suomenkielisellä maisemakuvalla, joka maalaa silmien eteen suomalaisen luonnon kauneutta, ilman liikoja tavaranpaljouksia, mutta kuitenkin hyvin nyanssipitoisesti. Tämä on tietysti tuttua parilta aikaisemmalta levyltä, jotka nekään eivät lataa heti alussa singlehittejä kuulijan korviin.

On muistettava tässä vaiheessa, että mukaan mahtuu myös uuden elokuvan musiikkia. Levyn kuuntelun aikana käykin selväksi, että kiekko jakautuu selkeästi elokuvallisiin, ja perinteisiin Nightwish-biiseihin, painottuen niin, että alkupuoli levystä on moniselkoisempaa maalailua suurilla orkestraatioilla, ja dynaamisilla vaihteluilla. Osassa biiseistä orkestraatiot ovat kasvaneet siihen mittaan, että tästä ei enää voi musiikki suuremmaksi mennä. Mutta tämä on luonnollista kehitystä "Once"-levyllä alkaneeseen sovitusten paisumiseen. Myös Anette Olzonin ääni on jollain lailla kypsynyt viime levystä. Osassa biisejä laululle jätetäänkin kosolti tilaa miksauksessa.

Varmastikin suurimpia yllätyksiä kuulijoille tulee olemaan biisi, jossa bändin ilmaisua laajennetaan jazzin suuntaan. On varmasti rohkeaa lisätä tällainenkin biisi ja on mukava huomata, ettei yhtye ainakaan pelaa varman päälle! Muutenkin jonkinlaisia "kokeiluja" on viljelty muissakin kappaleissa. Levyn edetessä perinteiset melodiset pläjäykset alkavat kuitenkin löytyä. Melodioita on varmasti hiottu pitkään, sillä ne ovat taitavia ja polveilevia. Osassa kuullaan mukavasti mies- ja naisäänten vuorottelua, joka laajentaa skaalaa.

Erilaisia irlantilaisvaikutteita, ja säkki-/tinapilliosioita kuullaan ympäri levyn, joka on tuttua jo aiemmasta. Väliin on sovitettu myös akustinen balladi, joka ei ehkä säväytä ihan täysillä. Loppua kohden alkaa kuitenkin putoilla niin hienoja, ja rikkaita biisejä, että alta pois. Teokset ovat aika pitkiä. Koko levynkin kesto on kuulemma 75 minuuttia, mutta aikaa ei juuri ehdi miettimään, kun Nightwish houkuttelee kuulijansa omaan fantasiamaailmaansa, ja Tuomas Holopainen kietoo tämän oman mielensä syövereihin.

Millaisia kokonaistunnelmia tämä levy sitten herättää? Ainakin käy selväksi, että kuten hyvät levyt yleensäkin, se ei avaudu vielä kovin syvällisesti ensi kuuntelulla. Vasta kuuntelukertojen myötä, ja sanoituksia tutkailemalla, se luovuttaa sen kaikkein kauneimman helmensä, joka simpukan sisällä on hioutunut. On kuitenkin sanottava, että bändi on saanut kasaan uskomattoman hienoja biisejä ja eeppisiä kertomuksia, sortumatta peesailuun. On myös hieno nähdä miten musiikki tulee sopeutumaan elokuvaan. Kyseessä on yksi hienoimmista levyistä, jonka olen Nightwishiltä kuullut, ja nostankin silinteriä yhtyeen ponnistuksille. Joten menkäätten kauppaan, kun marraskuun loppu koittaa!