Tampereella kesäkuun alussa järjestetty Sauna Open Air –metallifestivaali on raivannut tiensä kotimaisten alan festareiden eturiviin. Kolmipäiväinen Pyhäjärven kauniissa maisemassa järjestettävä tapahtuma tarjosi taas kahdella lavallaan huippukattauksen koti- ja ulkomaisia tähtiä! Tutustu myös Sauna Open Airin reissulla tehtyihin bändihaastatteluihin:
Perjantain aloituspäivä ei sään puolesta juuri hemmotellut festarikävijöitä. Järven tuuliseen rantaan sijoittuva festarialue oli täysin tuulen tuiverrettavana ja sadettakin saatiin kohtuullisesti. Tästä huolimatta portille syntyi jo heti avaamisen jälkeen jonoja, ja alue alkoi täyttymään odottavista festarivieraista.
Vaikka alue onkin pääosin mukavaa puistoaluetta, oli päälavan edusta ehtinyt jo muodostua mutavelliksi Amorphiksen avatessa päälavan tarjonnan. Aloittajan roolista huolimatta yhtye heittikin mukavan keikan, varmaan tyyliin, oli se sitten hyvä tai huono.
Sivulavalla esiintynyt 45 Degree Woman antoi todella mainion kuvan yhtyeen nykytilasta, ja onnistui keräämään myös aika lailla yleisöä, osoittaen, että yhtye on nousemassa heti kuumimpien nimien joukkoon.
Ehkä vähän erikoiseen esiintymisaikaan, nimittäin päivällä, oli sijoitettu eräs ulkomaanvahvistus, Duff McKagan’s Loaded! Mielestäni yhtye ei ole oikein kotonaan metallifestivaalilla, eikä muutenkaan antanut kovin kummoista vaikutelmaa maineestaan huolimatta. Viikate oli varmastikin päivän odotetuimpia sivulavan esiintyjiä. Hyvin bändi hommansa hoitikin, ainakin mikäli diggaa yhtyeen muuta tuotantoa.
Illan pääesiintyjäksi oli haalittu kotimainen Apocalyptica, joka olikin oiva valinta, ja yhtye oli kuin kotonaan isolla lavalla. Sellovelhot vinguttivat siihen malliin, että kolea iltakin lämpeni. Yhtye antoi täyttä mannaa palelevalle yleisömerelle.
Lauantaiaamu valkenikin jo miellyttävämmällä festari-säällä, ja yleisöryntäys oli taas taattu.
Päivän avajaiset, pikkulavalla, järjesti paljonkin tapetilla ollut Profane Omen. Jälleen oli todettava, että suloisessa Suomessamme kumpuaa mitä parhaimpia metalliorkestereita. Ennen yhtyettä kuulemattomana, se teki minuun vaikutuksen raikkaalla soitollaan. Säälittävää vain, että sivulavan avaajabändit eivät juuri keränneet ansaitsemaansa yleisöä. Seuraavan pikkulavabändin kohdalla se yleisöryntäyskin nähtiin. Teini-ihme Sturm und Drang saapui kiljuvista tytöistä suurimmilta osin koostuneen yleisön eteen. Soundit olivat hyvät, esitys oli hyvä, ja biisit kulkevia, mutta esiintymisestä jäi jotenkin kliininen tuntuma.
Päälavalla jyristeli tässä vaiheessa Poisonblack, joka veti standardikeikan, suomimetallin melodisemmalta laidalta. Yleisö kuitenkin tykkäsi, joka onkin pääasia.
Mielenkiintoinen nimi pikkulavalla oli kotimainen Finntroll. Yhtye järjestikin melkoisesti nähtävää lavalla, esiintyjien ollessa pukeutuneet naamioihin, ynnä muuhun “trollikamaan”. Musiikillisesti bändi oli täydessä iskussa. Finntroll olikin yksi lauantain kiinnostavimmista nimistä. Itse asiassa tuntuikin, että juuri pikkulavalta löytyivät ne festarien kiinnostavimmat annit.
Lauantain pääesiintyjä seurasi Sauna Open Airin linjaa hankkia 80-luvulla kannuksensa hankkineita ulkomaan yhtyeitä, eikä Mötley Crüe tehnyt poikkeusta. Sopii tosin kysyä kuuluuko yhtye metallifestareille, koska yhtye oli 80-luvullakin korkeintaan hard rockia. Jo älyttömät kuvausjärjestelyvaatimukset kielivät, että nyt ollaan tekemisissä huippuyhtyeen kanssa. Bändin vannoutuneet fanit varmasti saivat, mitä halusivat, mutta muuten keikka oli mielestäni vanhaa kelailua, eikä 80-luvulla yhtyeessä ollutta karismaa ollut enää paljon tarjolla.
Sunnuntaina oltiin päästy jo täysin aurinkoiseen ja auvoiseen kesäpäivään.
Päätöspäivä vaikutti päälavan osalta lupaavimmalta, ainakin mitä tulee esiintyjien suosituimmuuteen. Korkkauksen suoritti suomen äijämusiikin johtotähti, Kotiteollisuus. Tanakasti ja suoraviivaisesti esiintynyt bändi antoi myös yleisölle nähtävää, poikarakkauden ja peräpään vilauttelun muodossa, mutta asiallisesti ottaen heitti mitä mainioimman keikan. Kyllä tällä lähtee!
Sivulavalla rokattiin Omnium Gatheringin ja Bulletin tahtiin, mutta odotus kohdistui jo suurempiin nimiin. Iltaa kohden mennessä päälavan valtasi Stratovarius, joka tarjosi sitä mitä pituikin. Nopeaa rumputykitystä, ja tilutuskitarasooloja. Tämä keikka oli eritttäin vauhdikas, visuaalinen, ja takasi taatusti yleisön tyytyväisyyden.
Koko festareiden oudoimman esitys elämyksen tarjosi pikkulavalla Thor-yhtye. Bändi saapui lavalle kummallisissa kostyymeissä, mutta näitäkin enemmän kiinnostivat yleisön huomiota kaksi vähäpukeista tanssityttöä, jotka järjestivät näytöstään soiton aikana. Niinä hetkinä, kun aistit kohdistuivat muuhun kuin tanssijoihin, tuli todettua että musiikki oli ehkä vanhakantaista metallia, mutta soitannollisesti aika hyvin hanskassa, eli treeniä on vedetty! Mielenkiintoinen uusi tuttavuus.
Ehkä koko festivaalin odotetuin anti oli enää tulossa. Nightwish tuli räjäyttämään potin festarin lopuksi. Bändi kipusi lavalle aluksi vain Tuomas Holopaisen koskettimien ja säkkipillin soittajan muodossa, joka oli, ikävä sanoa, pitkästyttävää ja taiteellista. Kun yhtye sai viimein keikan kulkemaan, saatiinkin kuulla vanhoja, ja vähän uudempia hittejä, jotka oli siroteltu tasaisesti keikan ajalle. Itseäni häiritsi jonkin verran laulaja Anette Olzonin tavanomainen ulkoasu, eikä laulusuoritus ollut ihan sitä mitä odotin, vaikkakin meno parani keikan loppua kohden. Odotinko sitten ehkä liikaa? Anette ei ole Tarja, ja kun ottaa tämän huomioon, yhtye heitti hyvän keikan, josta jäi hyvä mieli yhtyeen faneille. Faneja olikin lavan edustalla todella mittavasti. Näyttäviä pyrojakin käytettiin runsaasti, ja näin kyse oli selvästi pääesiintyjästä.
Näistä kolmesta päivästä jäi hyvä mieli. Festivaalin järjestelyt esiintymisten lisäksi ruoka- ja muun tarjonnan osalta ansaitsevat kehuja ja kiitosta.
Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin nightwish. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.