Olemme varmaankin niin tyhmiä, koska olemme soittaneet jo pitkään samalla kokoonpanolla. Nykyään kun tuntuu, että bändin kiinnostavuus paranee, kun on paljon miehistönvaihdoksia. Voi olla, että vielä tulee aika, jolloin tulee bändejä, joille olemme olleet vaikuttajia. Sen haluaisin olla näkemässä.
Kuinka tärkeää teille on biisinteossa esim. kertosäkeiden tarttuvuus?
Sellaisiahan me on tehty aina. Tällä viimeisimmällä levyllä on ehkä vastakohtia niille tyypillisimmille biiseillemme, jotka soivat radiossa, ja joista meidät tunnetaan. Nyt kun mietitään uuden levyn tekoa, niin kyllä kiinnostaa yhä ne voimakkaat kitarat, eikä enää sellainen syntetisaattorimatto.
Olette heittäneet vuonna 2005 sata keikkaa ulkomailla. Seuraavana vuonna teitte kiertueen Yhdysvalloissa. Miten ne jutut ovat sujuneet?
Se jenkkijuttuhan oli sellainen, että kun bändiä perustettaessa innoitus oli tullut siitä Guns N‘ Rosesista, ja kuvittelimme että olemme niin helvetin kova bändi, että totta kai me soitetaan joka paikassa. Se veikin aikaa tehdä yhtye tunnetuksi. Meni 15 vuotta ennen kuin pääsimme jenkkeihin. Ei siellä mitään ole ihmetelty, vaan bändiä on digattu ja siellä on vakaa fanikanta. Tämä mahdollistaa sen, että ylipäänsä voimme lähteä sinne rundille.
Vuosi sitten olimme Australiassa vaikka levyjämmekään ei ole julkaistu siellä.
Yhdysvalloissa taas on julkaistu kaikki levymme. Olemme olleet Billboardin Heat seekers -listalla 12. sijalla.
Siellä Australiassa oli kolme klubikeikkaa, jotka kaikki olivat loppuunmyytyjä. Porukka oli saanut levyjämmekin jostain. Meillä on tietty uniikki juttu ja on tehty sitä kauan, sekä että meillä on ne klassiset arvot, joita me puolustetaan. Tämä merkitsee sitä, että se ei ole ikinä muodissa, muttei toisaalta ei mene poiskaan muodista. Kestää isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Mitä olette suunnitelleet tulevaisuuden varalle?
Nyt ollaan kierretty varmaan vuosi tuon “Back in Blood” -levyn tiimoilta. Nyt kesä on tätä festareiden aikaa. Soitetaan joka viikonloppu ympäri Eurooppaa festareilla. Syyskuussa on sitten Etelä-Amerikan-rundi. Sitten aletaan varmaan tekemään uutta levyä, joka jatkuu tutulla The 69 Eyes -konseptilla.
Onko teillä yleensä enää mitään voitettavaa?
Sitähän sitä itsekin miettii, tässä 20 vuoden jälkeen. Fanikantahan on vakio, joten keikkaa pystymme tekemään vaikka missä maassa. Kyllä sitä vielä kiinnostaisi tehdä se ultimate rock -biisi, joka tunnettaisiin yhtyettä paremmin! Se biisi soisi aina, kun menee jonnekin klubille. Vaikka onhan sellaisia kuten “Lost Boys” ja “Brandon Lee”. Monesti sanotaan, että olette nelikybäisiä äijiä ja soittaneet yli 20 vuotta, mitä annettavaa teillä enää on? Tosiasia on, että rockin nykytila lepää vähintään 10 vuotta, tai paljon kauemminkin kasassa olleiden bändien harteilla. Ne meidän innoittajathan porskuttavat täyttä häkää Kissistä Judas Priestiin ja muihin. Olemme mielestäni lunastaneet lupauksemme ja päässeet miehen ikään. Meillä on tosiaan vieläkin mahdollisuus tehdä se kaikkien aikojen rock-biisi. Viimeisin “Back in Blood” -levymmehän on hirmu upea. Sillä ei ole yksittäistä hittipiikkiä, mutta on kokonaisuutena makee. Seuraavaksi voisi sitten tavoitella sitä täsmäriffiä.
Tässä vaiheessa Jyrki halusi lähteä valmistautumaan keikkaan. Juttua olisi piisannut yöhön asti, mutta toivottavasti onnistuin vähän valottamaan yhtyeen sisintä!
Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin the 69 eyes. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.