Metallimusiikki.net

Supisuomalaisen vuonna 1995 perustetun Azaghalin edellisestä julkaisusta on melkein kolme vuotta aikaa, ja nyt orkesteri on palannut kuvioihin jo yhdeksännen pitkäsoittonsa myötä. "Nemesis"-nimeä kantava eepos on myrkyllinen black metal -hyökkäys, eikä jätä kuulijalle epäilystä siitä, miten bändillä nykyään menee — perkeleen kovaa nimittäin ainakin kuullun perusteella. Levy lähtee käyntiin vaatimattomasti latinalaisittain nimetyllä "De Masticatione Mortuorum" -kappaleella, ja ensimmäinen asia, mihin kiinnitin huomiota, on basso. Se kuuluu, ja uskomattoman hyvältä ja murealta kuulostaakin; se antaa (kyllä, myös black metallissa) hyvän ja vankan pohjan.

Toinen huomiota herättävä asia on se, että kappale on laulettu englanniksi, mikä on tietääkseni uutta Azaghalin historiassa. Kappale itsessään on hyvin suoraviivainen, niin kuin ensimmäinen kappale yleensä onkin, ja mikä parasta, bändi menee suoraan asiaan ilman sen pidempiä alkurillutteluja. Alusta loppuun kappaleen tahti on eteenpäin vievä ja pitää vankasti lujassa otteessa koko kolmen minuutin ajan.

Kun toiseen kappaleeseen päästään, tahti ei hyydy, vaan luvassa on lisää thrash-henkistä nopeahkoa ja erittäin moshattavaa black metal -paahtoa. "Pohjoisen valkoinen kuolema" -kappaleessa laulettava kieli on vaihtunut takaisin tuttuun suomeen, mikä sopii Azaghalille erittäin hyvin, koska se osaltaan luo lisää särmää ja ilkikurisuutta tunnelmaan. Kappaleen muuten niin yksinkertaiseen riffittelyyn ja rakenteeseen tuo hyvin kontrastia myös soolo, joka alkaa korvia hivelevän karusti ja laskee kuulijan sitten maalailevaan tunnelmaan.

"Vihasta ja veritöistä" sekoittaa vähän pakkaa. Kappale lähtee mid-tempolla melkeinpä balladinomaisesti ja hienon sävellystyön ansiota kappale ehtii kasvaa hiljalleen eeppisiinkin mittoihin. Tätä tukee myös kappaleen pituus, joka hipoo kahdeksan minuutin rajaa. "Vihasta ja veritöistä" onkin levyn pisin kappale. Kuten mainitsin, kappale on hyvin sävelletty ja sovitettu. Siitä löytyy sekä nihilististä kaunista tunnelmaa, että raakaa murskaavaa black metal -kuolemaa blastbeattien saattelemana eikä kappale käy tylsäksi vaikka pituutta löytyykin. Yksi levyn parhaista kappaleista.

Neljäs ralli, "Hail the Whore", on nopea, voimakas ja depressiivinen. Biisi tukeutuu vahvasti yksinkertaiseen pääriffiin, joka mylvii vihaa uhkuen vimmalla eteenpäin. Kappaleen puolen välin jälkeen avautuu loistava autuus puhtaan näppäilyriffin hellässä huomassa — juuri sopiva hengähdystauko kaiken sen kaaoksen keskellä. Välisoitto on myös mukava tyyni ennen myrskyä, sillä kuulijan ei anneta levätä liian kauaa kun uhmakas ylistys huoraa kohtaan jälleen jatkuu. Kappaleesta kannattaa myös bongata hienosti sovitetut bassolinjat!

"Ex Nihilo" on levyn yksi hitaimmista kappaleista ja myös samalla hyvin massiivisen kuuloinen sekä RASKAS. Biisi lähtee käyntiin utuisella ja pahaenteisen kuuloisella syntikkahäröilyllä, mikä eroaa muista kappaleista sen verran, että kiinnittää huomion hyvin. Kappaleesta löytyy myös hieman puhdasta laulua, mikä ei haittaa ollenkaan. Kokonaisuudessaan yksinkertaisista raskaista riffeistä koostettu kappale ei tingi nopeudestaan missään vaiheessa — ja se on hyvä.

Seuraava kappale tarjoaa nopeampaa antia. "In Deathlike Silence" tuo mieleen ’90-luvun death black -artisteja Necrophobicin ja Dissectionin tyyliin. Kappale on täynnä tarttuvia ja raakoja melodioita ja levyn soundimaailma sopii kappaleeseen täydellisesti. Kappaleen tunnelma on myös mukavan musta ja loistaa pimeää kauneutta. Kuuluu levyn parhaimmistoon.

Seuraava ralli "The Black Legions of Satan" on yhtä kliseinen kappale kuin nimi antaa ymmärtää. Pari Barathrum-tyylistä mid-tempo-kolmisointuriffiä ja moneen kertaan muualla kuullut yksinkertaiset sanoitukset eivät säväytä hirveästi ainakaan tässä vaiheessa, kun levyn kultainen leikkaus on kättäällä. Tietenkin kappaleen askeettisuus voi hyvinkin olla tarkoituksenmukaista, mutta itse kappaleen ajoitus on hyvin huono. Itse koin lievän antikliimaksin kyseisen kappaleen kohdalla. En nyt tätä ihan täytekappaleeksi menisi nimeämään, koska jos sen paikan levyllä olisi miettinyt enemmän kokonaisuutta ajatellen, se olisi voinut jopa sopia hyvin mukaan. Nyt kappale kuitenkin jää yhdeksi levyn heikoimmista lenkeistä. Next, please.

No niin. Levyn nimikkokappale "Nemesis" on (varsinkin edellisen kappaleen jälkeen) taas vahvempaa Azaghalia. Tempo nousee ja biisinkirjoitukseen on selvästi käytetty enemmän aikaa. Kappaleessa on sopivasti vaihtelua ja kertosäkeeseen on saatu mahdutettua hieman puhdastakin laulua, joka ei valitettavasti kuitenkaan säväytä hirveästi. Kappale on levyn keskitasoa hieman parempi, perusvarma Azaghal-pläjäys.

"The Pit of Shoggoths" on raikas ja mielenkiintoinen kappale. Se on erittäin hyvä kun levy lähestyy loppuaan! Kappaleessa on kauniita sointuja, kitaratilutusta, puhdasta kitarasoundia ja efektileikittelyä — ja kaikki tämä myös toimii. Itse omaksi yllätyksekseni tykkäsin erityisesti alkupään tappingsoolosta ja välisoiton erilaisuudesta. Välisoitto luo kappaleeseen mukavan kontrastin ja mystiseen puhevokaaliosuuteen tehdyt panorointikikat mielestäni värittävät kohtaa kivasti. Kappale on ehdottomasti levyn top 3 -listalla.

Ainakaan Azaghal ei lopeta levyään vähin äänin hissutellen, kun äkäinen "Satanic Devotion" lähtee julistamaan (levyn) lopun alkua. Kappale on muuten laulettu englanniksi, mutta väliosan selkäpiitä hyytävät kirkunavokaalit on laulettu suomeksi. Jälleen kerran Azaghal loistaa kappaleen väliosassa, joka kappaleen muusta annista eroten on hitaampi ja tunnelmaltaan hillityn synkkä ja voimakas. Loppua kohden kappaleen häijympi tempo taas palautuu ja puskee mustaan, saatanalliseen loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan Azaghalin "Nemesis" on enemmän kuin perusvarma. Levyltä löytyy ehdottomasti helmiä, kuten "Vihasta ja veritöistä", "In Deathlike Silence" ja "The Pit of Shoggoth", mutta myös keskitason kappaleita ja jopa yksi heikko lenkki "The Black Legions of Satan", joka olisi ehkä voinut toimia paremmin toisessa kohtaa levyä. Sävellystyö on suurimmilta osin oikein taidokasta ja hyvin harkittua, mutta muutama heikompikin ratkaisu levyltä löytyy. Soundimaailma on mehevä, mutta black metallille ominaisesta karuudesta ei ole tingitty, ja mikä hienointa, bassolle on annettu tilaa. Se on otettu huomioon niin levyn miksaus- kuin sävellysvaiheessakin. "Nemesis" tekee vaikutuksen ja on ehdottomasti voimakas jatke bändin näyttävälle historialle suomalaisen black metallin konkarina.

"Nemesis"-albumin kappaleet:

1. In Deathlike Silence
2. Pohjoisen Valkoinen Kuolema
3. De Masticatione Mortuorum
4. Vihasta ja Veritöistä
5. Hail the Whore
6. Ex Nihilo
7. Nemesis
8. Black Legions of Satan
9. The Pit of Shoggoths
10. Satanic Devotion

Azaghal on:

• Niflungr (laulu ja basso)
• Narqath (kitarat, basso, laulu ja kosketinsoittimet)
• JL Nokturnal (syntetisaattorit ja kitara)
• Chernobog (rummut)