Metallimusiikki.net

Tämän vuoden maaliskuussa “Curse of the Red River“ -nimisen ensilevynsä julkaissut Barren Earth on saanut suitsutusta monelta suunnalta. Yhtye oli päässyt tämän vuotisen Tuska-festivaalin Sue-telttalavan avausbändiksi. Tämä haastattelu on osa menneen Tuska-festivaalin yhteydessä tehtyä bändihaastattelujen sarjaa. Sarjan edellisessä osassa tarinoitiin Satyriconin Satyrin kanssa. Barren Earthin hohdokkaasta kokoonpanosta sain juttutuokiolle bändin basistin, Oppu Laineen, ja kosketinsoittaja Kasper Mårtensonin. Etsimme varjoisan puun alusen, ja istuimme tarinoimaan. Seuraavassa yhteenveto!

Olette vielä melko nuori yhtye, perustettu 2007. Kertokaa vähän miten bändi syntyi?

Siitä on kuitenkin sen verran aikaa, että muistikuvat alkaa olemaan vähän hataria, mutta olin joskus vuonna nolla Karvosen Markon ja Moonsorrowin taustalaulusessioissa. Hänen kanssaan tuli puheeksi, että nyt olisi biisejä ja pitäisi saada uusi bändi kasaan. Marko sanoi heti olevansa messissä, jos vain löytyy muut muusikot. Siinä sitten lähti käyntiin miettiminen, että ketä bändiin voisi tulla. Lähestyimme hankkeemme kanssa lähipiirimme parhaita muusikoita, jotka olivat tiedossa.

Miten onnistuitte saamaan noin nimekkäitä muusikoita messiin?

Ei tarkoituksena ollut haalia ketään vain nimekkyyden perusteella, vaan tärkeää oli sopiminen porukkaan. Sitten vain puhelin käteen, ja soittelemaan tyypeille. Esimerkiksi Kasperin kanssa ollaan vanhoja bändikavereita ja lähes kaikki bändiläiset olivatkin entuudestaan tuttuja. Ainoastaan laulaja Mikko Kotamäki oli entuudestaan outo meille, tosin hänkin oli Jannen ja Samin hyvä kaveri. Että kaveripohjalta tosiaan mentiin. Aina aikaisemmin kohdatessa olemme jutelleet, että joskus olisi kiva tehdä jotain musaa yhdessä. Sitten palapeli vain loksahti kohdalleen. Voisi sanoa, että tähdet olivat suotuisassa asennossa.

Onko yhtye jonkinlainen terapiabändi teille, koskapa musiikkinne on soitannollisesti haastavampaa, kuin keskimääräinen metallimusiikki?

Semmoista terapiaa se on tietysti, että voidaan tehdä mitä halutaan. Meillä ei ole mitään karsinaa, että nyt pitäisi soittaa pelkkää death metallia tai progea. Voimme toteuttaa mitä tahansa musiikillisia tyylisuuntia, mistä itse tykätään. Jazkaan ei ole vierasta kenellekään yhtyeessä. Että siinä mielessä terapiaa, mutta mikäpä musiikinteko ei olisi!

Miten olette onnistuneen sovittamaan yhteen aikataulut muusikoiden muiden bändien kanssa?

Kyllä se vaatii sumplimista. Eri bändeistä vain ilmoitetaan, että nämä ja nämä ajat eivät käy ja sitä rataa. Täytyy aina vain toivoa, että löytyy sitä yhteistä aikaa. Tähän mennessä sitä on löytynytkin ihan kiitettävästi. Keikatkin on saatu soviteltua, vaikka tämä Tuska-vetohan taisi olla meille vasta seitsemäs keikka, joten ei tässä vielä ole päästy varsinaisen keikkailun makuun. Muutamalle ulkomaiselle kesäfestarillehan meillä on keikat. Syksyksi, ja ensi vuodeksi, on myös jo keikkasuunnitelmia, mutta ne ovat vielä niin aikaisessa vaiheessa, että niistä ei voi puhua.

Minkälaisia esikuvia teillä on ollut yhtyeellenne?

No, toi on kyllä loputon suo, jos sitä lähtee rämpimään. Mutta sanottakoon, että esikuvat löytyvät ennemmin progen, kuin metallin puolelta. Jokaisella muusikolla on tietysti omat esikuvansa, mutta esimerkiksi Opeth on yksi sellainen. Juuri siitä syystä että siinä yhdistyy hienolla tavalla metalli ja progressiivinen rock. Olemme myös omassa bänditouhussamme pyrkineet samaan — soittamaan metallia, mutta yhdistäen siihen progressiivisen kunnianhimon. Vaikka meillä kaikilla on metallitausta niin, lukuun ottamatta ehkä Mikkoa, emme ole mitään metallimusan täysipäiväisiä kuuntelijoita. Kun on kotona rentoutumassa, ei tulisi mieleenkään laittaa mitään Morbid Angelia soimaan. Kun vietän perheen kanssa aikaa mökillä, niin kyllä siellä soi joku Radio Suomi, tai jotain jazzia.

Valota vähän miten yhtyeenne biisit syntyvät?

Mikkoa ottamatta lukuun kaikki tekevät biisejä. Sami harvoin tuo mitään selkeää biisikokonaisuutta esille, mutta hän antaa paljon ideoita. Biisit tehdään kunkin omissa hoteissa melko valmiiksi ja tuodaan sitten kuunneltavaksi. Niihin mahdollisesti tehdään muutoksia, mutta kuitenkin niin, että lopputulos on aika pitkälle yhden ihmisen visio. Monet bändithän tekevät tavallaan kollektiivisesti kokeiluja biiseistä, mutta meillä ei ole menty siihen. Se ei vain yksinkertaisesti ole meidän juttu! On siinä sekin, että meillä ei ole aikaa viettää treenikämpällä loputtomiin, vaan tämä nykyinen tapa on hyvin tehokas. Sanoituksen puolesta asiat ovat menneet niin, että Mikko tuli todella lyhyellä varoitusajalla studioon kanssamme, jossa oli tilanne, että yhteenkään biisiin ei ollut sanoja. Oltiin sitten niin, että jokainen rustaa omaan biisiinsä äkkiä sanat. Siihen ne sitten jäivät. Sama tyyli on nyt sitten jatkunut, paitsi että meillä on myös ulkopuolinen sanoittaja, joka on tehnyt osan. Tietysti olisi luontevinta, että Mikko tekisi sanat, mutta hänelläkään ei ole aikaa kaikkeen. Yhtyeessä on hienoa, että on eri alojen taitajia. Kukin on instrumenttinsa suvereeni hallitsija, mutta sen lisäksi joku osaa tehdä sanoja, toinen taas hyviä taustalauluja. Tällainen luo rikkaan pohjan musiikinteolle.

Millainen projekti tuo debyyttipitkäsoiton teko noin muuten oli?

Se oli hyvin vaivaton prosessi, koska olimme demottaneet jo kaikki biisit paria kuukautta ennen studioon menoa. Olimme jo demoilta pystyneet kuuntelemaan, mikä toimii, ja mikä ei, ja tekemään tarvittavat muutokset. Kaikille oli myös selvää mitä kukin tekee. Äänityksiin meni noin 5–6 viikkoa, johon sisältyi myös editoimista ynnä muuta sellaista, eikä töitäkään tehty ihan joka päivä. Äänittäjä ja tuottaja, Jukka Varmo, teki kyllä pitkää päivää levyn parissa. Silloinkin kun itse emme olleet paikalla, hän teki kaikenlaisia koemiksauksia ja säätöjä studiossa.

*Miten saitte ruotsalaisen “kultasormen”, eli Dan Swanön mukaan miksaamaan?

Yksinkertaisesti lähetimme hänelle mailia, että olisiko kiinnostusta ja luonnollisesti linkin MySpace-sivuillemme. Hän kuunteli sen, piti kuulemastaan ja suostui heti hommiin. Hän kertoi musiikkityylin olevan täydellinen ja haluavansa ehdottomasti olla mukana. Koska MySpace-sivullamme ei ollut mitään muuta tilpehööriä kuin raakademot, niin voi sanoa, että hän innostui aidosti musiikistamme.

Oletteko kovin perfektionismiin taipuvia äänityshommissa?

Jukka, joka äänitti ja miksasi albumin, oli hyvin tärkeä henkilö. Luotimme häneen, koska jossain vaiheessa sitä kadottaa kyvyn arvostella omia tekemisiään. Hän vain sanoi meille biisien kohdalla, että tämä riittää, tai että tehdään uudestaan. Se on hyvä olla joku bändin ulkopuolinen henkilö, jolla on näkemys ja joka voi antaa palautetta. Jokaisella bändiläisellä on kuitenkin rima aika korkealla. Siinä luokin enemmän odotuksia itselleen, kuin muille. Mutta sehän on vain hyvä, että pyrkii aina itse parhaaseen suoritukseensa.

Onko teillä mitään suunnitelmia ulkomaiden suhteen?

Juu. Onhan meillä levydiilissäkin sovittu, että he haluavat levittää sitä niin laajalle, kuin mahdollista; levikkinä “whole aurinkokunta!” Jenkeissä ja Euroopassa albumi on julkaistu, olisikohan ollut Australiassakin. Haluamme tehdä itsemme tunnetuksi ja mennä keikalle kaikkialle mihin päästään.

Mikä on mielestänne paras pointti, joka erottaa teidät muista bändeistä?

Meillä on loistavia biisejä. Kyllä se varmasti on se. Ei siinä mistään asenteesta tai muusta ole kysymys, eikä sanomaakaan oikein ole, se vain on hyvää musaa. Kyllähän sen varmasti kaikki tietää, ettemme ole keksimässä tässä pyörää uudelleen, ainakaan vielä. Mutta eihän sitä voi tietää. Etenemme askel askeleelta, tietämättä mikä on seuraava askel. Jos se on askel eteenpäin, on se ehkä samaa kuin tähänkin mennessä, mutta toivottavasti jollain uudella ripauksella. Olemme kuitenkin niin nuori bändi vielä, että musiikki hakee muotoaan ja menee aikaa ennen kuin se tapahtuu.

Millaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuuden varalle?

Tehdään lisää musiikkia, tai ollaan tehty jo. Seuraavaa levyä varten on biisintekoprosessi täydessä käynnissä. Olemme kyllä aktiivisia koko ajan, vaikkei meitä keikoilla kovasti näykään. Tämän vuoden puolella saatetaan alkaa jo levyä tekemäänkin, vaikka julkaisu varmasti meneekin johonkin ensi vuoteen. Mutta jo ensi viikolla aletaan demottamaan lauluja, niin että kyllä homma etenee. Jotkut bändithän menevät studioon niin ettei ole biisejä vielä ollenkaan, mutta me olemme kireitä sen suhteen, että materiaali pitää olla jo melko valmista siinä vaiheessa. Mieluummin emme ajattele kovin pitkälle tulevaisuuteen. Tämä bändi on nyt tässä ja se on kova juttu. Seuraavasta hetkestä ei vielä tiedä mitään. Tähän saakka on tuntunut, että kaikki tämä on vain bonusta ja on hieno olla juuri tässä hetkessä.

Tähän loppupäätelmään on hyvä päättää haastattelu ja päästää yhtyeen herrat punomaan musiikillisia juoniaan! Haastattelussa mainittu Barren Earthin MySpace-sivu löytyy osoitteesta www.myspace.com/officialbarrenearth ja nettisivut osoitteesta www.barrenearth.com.

Barren Earth on:

• Mikko Kotamäki (laulu)
• Sami Yli-Sirniö (kitara)
• Janne Perttilä (kitara)
• Oppu Laine (basso)
• Kasper Mårtenson (kosketinsoittimet)
• Marko Tarvonen (rummut)