Metallimusiikki.net

Omien sanojensa mukaan Battlelore soittaa eeppistä fantasiametallia, joka tuntuisi olevan juuri nyt kovassa huudossa, ja bändi toisensa perään lähtee kulkemaan mm. Bal-Sagothin ja Rhapsody (of Fire)n saappaanjäljissä. Fantsu on in, johan sen tietää Hollywoodkin, ja tiettyjen nimeltä mainitsemattomien bändien menestyksestä päätellen sama pätee myös musiikkiin. Levyn kantta tutkaillessani nörttiaivojeni perukoilla välkähtää kuva World of Warcraftin peliboksista, mutta sysään sen tomerasti mielestäni ja päätän jättää kaikki ennakkoluulot ja bändivertailut (muusikot vihaavat kumpiakin palavalla raivolla) omaan arvoonsa.

Biisinnimet ainakin noudattavat tunnettua, hyväksi havaittua (lue = snadisti kliseistä) linjaa, eli esimerkiksi “Guardians”, “The Great Gathering”, “Voice of the fallen”, “Moontower” ja “Green Dragon”. Tämä tekee edellisen pyrkimykseni olla Zenmäisen tyyni ja objektiivinen tabula rasa äärimmäisen haastavaksi. Vaan ehkä yllätyn! Levy ineen, pörröiset kallokarkit korville ja kuunteloimaan mitä taruja Taistoloru minulle tahtoo turista.

Battleloren viidennen pitkäsoiton, “The Last Alliance” –albumin, sisältö ei herätä minussa juuri minkäänlaisia tunteita. Sen vahvuuksia ovat satunnaiset kitara- ja viulumaalailut jotka ovat yllättävänkin kauniita, mutta heikkouksiin lukeutuvat mm. päälle liimatun oloiset örinälaulut jotka eivät oikein löydä perusteltua paikkaansa — etenkään yhdistettynä Lene Marlin -tyyliseen, hieman nasaaliin ja ponnettomaan naisääneen. Kaisa Jouhkin ääni on intervallitarkkuudeltaan hyvin puhdas, mutta tulkinta jää latteaksi, aivan kuin huomattavan viehättävää neitoa ei juuri lainkaan kiinnostaisi koko touhu, eivätkä sanoituksetkaan pelasta hengetöntä vokalisointia kivoista stemmoista huolimatta. Levyn anti on jotakuinkin kuultu jo ennen sen puoltaväliä, ja platta toistaa itseään juustoisten, minimalististen ja yksiulotteisten, irrallisten synien säestäessä keskitempoisia sävelkokonaisuuksia joista kaikista tuntuu puuttuvan jotain olennaista.

Kun edes volyymin nostaminen ja seisomaan nouseminen asianmukaisiin fiiliksiin pyrkiessä ei auta, on eeppisyys ikävän kaukana. On julmaa ensin heittää kehiin hillittömän nättejä skandinaavisen kansanlaulun tapaisia soundeja jotka kuljettavat merkkitulin täplitetyille vuonoille ja sitten lätkäistä tasapaksulla poljennolla naamaan kuin kylmällä kananrasvalla täytetyllä sukalla. Vain yksi ainut biisi jaksoi herättää minut horroksestani; “Epic Dreams” kykeni vinkeillä rumpukuvioillaan, toimivilla lauluillaan ja paikoin ovelillakin ratkaisuillaan aiheuttamaan hieman kylmien väreiden aavistuksia. Tämä olisi jo ollut oikeaa suuntaa, mutta ikävä kyllä yksittäisenä valopilkkuna muuten kovin laimealla ja haparoivalla levyllä se ei kerta kaikkiaan jaksa kannatella hentoisilla siivillään tämän levyn taakkaa. On kovin kurjaa liata omaa pesää teilaamalla heimoveljiä ja -sisaria, joilla selvästi täytyy olla menestyksen avaimet taskussaan ja kovasti yritystä, mutta minua henkilökohtaisesti “The Last Alliance” ei vain vakuuta juuri millään tasolla.

“The Last Alliance” -albumin kappaleet:

1. Third Immortal
2. Exile the Daystar
3. The Great Gathering
4. Guardians
5. Voice of the Fallen
6. Daughter of the Sun
7. Green Dragon
8. Awakening
9. Epic Dreams
10. Moontower
11. The Star of High Hope

Battlelore on:

• Kaisa Jouhki (laulu)
• Tomi Mykkänen (laulu)
• Jussi Rautio (kitara)
• Jyri Vahvanen (kitara)
• Timo Honkanen (basso)
• Maria (koskettimet ja huilu)
• Henri Vahvanen (rummut)