Beyond Light on hollantilainen yhden miehen black metal -yhtye. Orkesteria pyörittää hollantilainen Belfalas, sessiokiippareita soittelee Thrudgelmir. Yhtye julkaisi esikoislevynsä viides marraskuuta, 2010. Bändi soittaa omien sanojensa mukaan atmosfääristä/psykedeelistä black metallia.
Levy alkaa melankolisella pianointrolla nimeltä “Penumbra I”, joka pistää ajattelemaan, että onkohan kyseessä sittenkään black metal -albumi? Toisaalta intro tuo mieleen vähän vastaavaa bläkkistä tekevän Nae’bliksen pianokikkailut. Aloitusbiisinä toimiva toinen raita kuitenkin todistaa vaikutelmasta syntyneen olettamuksen vääräksi kun ilmoille karahtaa synkeä ja varsin perinteisen kuuloinen black metallille tyypillisen särisevä äänimaailma. Välissä kuullaan surumielistä saundimaisemaa tehostavia pianokuvioita.
“Penumbra II” -väliraita jatkaa siitä, mihin ykkönen jäi. Levyn viides ja keskimmäinen raita, “Sealed In Yesterday”, on samaa sarjaa: melankolinen instrumentaaliballadi, joka onnistuu varsin hyvin rauhoittamaan ja tasoittamaan kokonaisuutta. Kappale uppoaa ainakin minuun hienosti, Hassua kyllä, se on yksi parhaista levyn kappaleista niin musiikillisesti kuin tunnelmaltaankin. Monipuoliset akustisilta kuulostavat kitarat ja heleä rumpukomppi taustalla saa mielen lepäämään. Näissä rauhoittavan melankolisissa väliradioissa ja introissa on levyn suola. Sen on tainnut tajuta Belfalaskin.
“Shades Sentiment” sisältää myös paljon herkkiä hetkiä, vaikka välissä ehditään kuulla säröäkin. Kappale taitaa itse asiassa olla levyn depressiivisin. Niskakarvat eivät kuitenkaan nouse pystyyn, eikä tukkakaan tutise. Sitten onkin vuorossa jo “Penumbra III”, eli lisää herkistelyä tiedossa… Viimeinen “rankempi” kappale “Empty” lupaa paljon, mutta jättää aika laihoille vesille. “Penumbra IV” lopettaa levyn jo ennakoituun tyyliin.
Levynä hollantilaisen Beyond Lightin ensimmäinen kokopitkä albumi “Eclipsed Sun Path” on melko karkea ja laimeahko jopa depressiiviseksi luokiteltu bläkkisalbumi. Sanoitukset ovat sitä itseään: itsemurhaa ja ankeutta. Musiikillisesti levy on aika tasapaksua ja turvallista. Miksaus ja laulu on sellaista kähinää, jota primitiivissuuntainen bläkkis oikeastaan kuuluukin olla. Olisin kuitenkin toivonut levyltä jotain mullistavampaa. Tätä jaksaa kuunnella etenkin mahtavien balladiosuuksien vuoksi, mutta itse bläkkispuoli jäi vähän velliksi. Riffit eivät vain ole levyllä tarttuvia tai kiinnostavia, enkä tiedä voiko tätä ottaa kovin tosissaan. Loppupeleissä kuunneltava albumi, joka ei kuitenkaan innosta kovin pitkään.
Levyarvostelussa annettiin pisteet 2,5/5. Metallimusiikki.netin Roni Laukkarinen julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin beyond light. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.