Metallimusiikki.net

Yksi Nummirockin tämän vuoden ehdottomista yleisömagneeteista, sveitsiläinen kahdeksanhenkinen Eluveitie repäisi soittamalla suomalaisyleisölle hienon keikan rannan Inferno-lavalla. Pääsin keikan jälkeen jututtamaan bändin keulakuvaa, laulaja-soittaja Chrigel Glanzmannia. Glanzmannin mukaan keikka sujui hyvin huolimatta hieman varhaisesta aloitusajasta. Tämä Eluveitien miesvokalistin kanssa tehty tarinatuokio on osa Nummirockissa tehtyä haastattelujen sarjaa, jonka seuraavissa osissa kuullaan Northerin ja KYPCK-ryhmän ajatuksia.

Suomalaiset lausuvat bändin nimen yleensä “Eluveitie”, kuten se kirjoitetaan. Miten bändin nimi kuuluisi lausua, vai onko sillä mitään merkitystä?

Sinun tapasi on oikeastaan todella hyvä. Mutta emme välitä paskaakaan siitä miten se lausutaan, sillä ei ole merkitystä. Jenkit yleensä lausuvat ihan päin honkia, mikä kuulostaa vain todella hauskalta. Sveitsiläisten ja suomalaisten lausuntatapa on vastaava, vaikka kielellisesti erilainen. Kielet ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Oikeasti se lausutaan “Elveitii”, mutta ei suomalaisetkaan metsään mene kun siinä muuttuu vain pari kirjainta.

Laulatte englannin lisäksi kelttiläisellä gallian kielellä. Kertovatko biisit samoista asioista?

Kyllä. Sanoitukset käsittelevät vanhaa historiaa, henkilökohtaisesti minulle gallian kieli on taidetta, jotain mikä ammentaa vanhaa historiaa, verta ja lihaa, antaa sille tietyllä tavalla elämän. Mutta lyyrisesti se on yksi ja sama konsepti. Kielellä ei muuten ole mitään väliä.

Onko teillä mitään yhteyttä asioihin joista biisit kertovat? Mistä erityisesti galliaksi lauletut kohdat kertovat?

Kaikki kertoo samasta aiheesta. Elämme maassa, Sveitsissä, jossa on paljon kelttiläistä historiaa. Siitä musiikkimme kertoo. Se on eräänlaista tarinankerrontaa gallialaisten kulttuurista. Suurin osa on tunnettua kelttiläistä historiaa ja sitä miten me sen näemme. Siitä me lauluissamme kerromme niin gallian kuin englanninkin kielisissä kappaleissa. Työskentelemme myös historioitsijoiden ja tiedemiesten kanssa, jotka tutkivat gallialaista ja kelttiläistä historiaa. Näitä sitten yhdistelemme biiseihimme.

Kuinka osaatte gallia? Mistä olette oppineet sitä?

Galliahan on kuollut kieli, sitä ei ole puhuttu vuosisatoihin. Sitä ei opeteta kouluissa. Olisi väärin sanoa että olemme “oppineet” kielen, koska sitähän ei voi oppia, se on kuollut. Löydettyjä asiakirjoja on paljon, joten sanat eivät ole ongelma. Työskentelemme läheisesti yliopistojen aiheessa työskentelevien tiedemiesten ja opiskelijoiden kanssa. Löytyy paljon tietoa, mutta tietenkään ei voi tietää kaikkea, lausunnasta ja muusta miten sen kuvittelisi siihen aikaan olleen. Yhteistyö tiedemiesten kanssa on tärkeää homman kannalta. Yritämme aina saada sen kuulostamaan mahdollisimman samalta mitä se olisi voinut olla taannoin. Jos matkustaisi ajassa siihen aikaan ja alkaisi puhumaan galliaa, he kyllä ymmärtäisivät mutta ihmettelisivät että mikä helvetin aksentti tuo on.

Bändissänne on kahdeksan jäsentä ja soittimia on hirveä liuta. Faneja usein kiinnostaa tietää onko vaikeaa soittaa yhteen ja harjoitteletteko paljon live-esiintymistä?

Tämä riippuu enemmän soittajan taidoista kuin bändin jäsenten tai soittimien määrästä. En usko, että taitaville muusikoille mikään tuntuu vaikealta. Me emme itse asiassa harjoittele juuri ollenkaan. Jokainen jäsen harjoittelee kuitenkin paljon omia soittimiaan. Kun jokainen tekee osansa ja osaa hommansa, se ei ole ollenkaan vaikeaa.

Ei siis ole olemassa mitään kappaletta, joka olisi vaikea soittaa livenä, mutta helppo levyllä?

Ei oikeastaan. Joskus saattoi olla välillä teknisiä ongelmia kun ihmisiä on enemmän lavalla ja osa soittimista on akustisia, mutta sekään ei ole nykyään ongelma kun meillä on niin hyvä tiimi ja hyvät välineet.

Kuka kirjoittaa ja kuka säveltää, vai oletteko yksi iso ryhmä, jossa kaikki tekevät jotain?

Ehkä molempia. Itse teen paljon, mutta kun viimeistelen kappaletta, äänitän raakileen kotona ja sitten annan eteenpäin bändille ja jokainen bändin jäsen tekee siihen omia lisäyksiä ja viilauksia. Voisi siis sanoa että pari jäsentä tekee pohjan ja loput sitten viilaavat.

On huhuttu että seuraava levy olisi Evocation osa 2. Onko se totta ja jos on, onko sen tekeminen jo alkanut?

Huhu ei ole totta. Tämä on todella kiinnostavaa, sillä melkein kaksi vuotta sitten pyöri sama huhu heti Evocation ykkösen jälkeen. Joka toinen kysymys joka minulta kysyttiin oli juuri tämä samainen kysymys “onko seuraava Evocation 2?”. Väittivät vielä että olisin itse kirjoittanut niin jossain, johon ihmettelin aina että missä muka niin lukee? Mutta kyllä, seuraava levy on tulossa mutta se ei tule olemaan Evocation II. Olemme juuri tällä hetkellä keskellä biisintekoprosessiaja olemme jo varanneet studion. Albumi tulee varmasti ulos vuoden sisällä.

Nautitteko Suomessa soittamisesta? Tuletteko uudestaan?

Kyllä nautimme. Se että tulemmeko riippuu ihan teistä suomalaisista, ei meistä. Mutta jos se riippuisi meistä niin tulisimme joka kerta kuin vain pääsemme.

Mitä ajattelet suomalaisesta folk metallista?

Seuraava kysymys.

Miksi?

Arrgh. Kukaan meistä ei pidä suomalaisesta folk metallista tai folk metallista ylipäätään. Emme voi vain sietää sitä perinteistä suomalaista saundia, mikä esimerkiksi Korpiklaanilla on. Me vihaamme sitä, emme voi sietää sitä, mutta sitä on vaikea selittää. Itse henkilökohtaisesti kuuntelen vain muutamaa bändiä niin että osaan nauttia musiikista. Olemme tosi hyviä kavereita Korpiklaanin ja Finntrollin tyyppien kanssa, jopa niin läheisiä että olemme jopa vaihtaneet tatuointeja ja ystävystyneet kiertueiden aikana. Mutta emme kuuntele heidän musiikkiaan.

Mikä on paras maa tai paikka jossa olette soittaneet?

Vaikea kysymys. Intiassa on yllättävän hullut fanit. Ranska on aina hyvä paikka soittaa. En pysty päättämään yhtä paikkaa. Ei niissä niin suuria eroja ole. Aasiassa on vähän erilaista tietysti koska on vallitsee eri kulttuuri, mutta muuten joka paikassa on hyvä soittaa. Olemme livebändi, joten voimme soittaa missä vain ja tykkäämme soittaa missä vain.

Edellinen kysymys melkein jo vastasikin tähän kysymykseen, mutta aiotteko käydä katsomassa mitään täällä, tämän kesän Nummirockissa? Turisasta vaikkapa?

Turisas, ei helvetissä! Soitimme heidän kanssaan eilen Sveitsin Sonispheressä. Täytyy sanoa että Turisas on yksi kaikkien aikojen parhaimmista livebändeistä ja bändeistä ylipäätään. Erittäin viihdyttävä bändi. Olemme soittaneet monta kiertuetta heidän kanssaan. Mutta muuten vastaan kysymykseen kyllä ja ei.

Onko bändien välillä mitään kilpailua?

Ei todellakaan. Olemme hyviä kavereita. He soittavat hyvin ja ovat uskomattomia livenä. Musiikki on vaan liian iloista makuumme, ihan makuasioita nämä ovat. En vain tykkää iloisesta musiikista. Kuuntelen melankolista musiikkia. Tykkään Hans Zimmeristä, Thyrfingistä, Emperorista ja niin edelleen. Mutta en pysty kuuntelemaan tittidittidii-musiikkia kuten Turisas. Siinäpä se syy on, ei mitään henkilökohtaista tai “vihaa” bändejä kohtaan.

Kävisin ehkä katsomassa jonkun bändin, mutta olemme todella kiireisiä, jatkamme heti matkaa seuraavaan paikkaan.

Onko sinulla terveisiä tai jotain sanottavaa lukijoille ja faneille?

Kiitos kaikille mielenkiinnosta bändiämme kohtaan!

Kiitos haastattelusta!

• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6

Eluveitie on:

• Chrigel Glanzmann (laulu, mandola, pillit, gaita, kitara ja bodhrán)
• Simeon Koch (kitara ja laulu)
• Ivo Henzi (kitara)
• Meri Tadic (viulu ja laulu)
• Anna Murphy (kampiliira ja laulu)
• Patrick Kistler (säkkipillit)
• Kay Brem (basso)
• Merlin Sutter (rummut)