Metallimusiikki.net

Death metallilla uransa aloittanut, mutta jo piankin tyylinsä goottimetalliin muuttanut ja siinä varsin hyviin suorituksiin yltänyt Entwine , pamahti keikalle Helsingin Virgin oil Co. -musiikkibaariin. Ennen soittokamojen lavalle roudausta sain bändin laulajan, Mika Tauriaisen, maaniteltua baarin pöydän ääreen, pienelle juttutuokiolle.

Noin viikko tämän haastattelun jälkeen Entwinen keikkabussi paloi poroksi Hyvölässä. Tarkemmat tiedot 50 000 euron menetyksistä löytyvät Metallimusiikki.netin julkaisemasta uutisesta.

Te aloititte jo vuonna -95 uranne Kaamos-nimellä. Kerro vähän millainen alku oli?

Itseasiassa siinä bändissä oli nykyisistä jäsenistä vain Aksu ja Tomppa, rumpali ja kitaristi. 1997 vuonna alkoi musiikki muovautumaan nykyiseen suuntaan siihen asti soitetun death metal -tyylisen materiaalin sijaan. Vuonna 1999 sitten bändi pääsi tekemään debyyttialbuminsa Spinefarm Recordsin leivissä.

Miten asiat muuttuivat isolle levy-yhtiölle pääsyn myötä?

En itse asiassa ollut silloin bändissä. Willmannin Panu lauloi siihen aikaan, ja on myöhemmin vaikuttanut Before the Dawn -nimisessä orkesterissa heidän ensimmäisellä levyllään. Kuitenkin voi todeta bändin saaneen nostetta uralleen Spinen tallissa.

Teillä on ollut myös jonkin verran vaihtumisia miehistössä, esim. sinun tulosi laulajaksi, ja muutenkin…?

Joo, olemme tulleet Miettisen Jonin, eli basistin kanssa jälkeenpäin bändiin, olikohan tuo nyt vuonna 2000, heti ensimmäisen levyn jälkeen. Myös Jaan, meidän toinen kitaristimme tuli aluksi keikkakitaristiksi, mutta on sittemmin jäänyt osaksi bändiä. Ainoa sen jälkeen tullut uusi jäsen on kovalevytallennin, joka soittaa keikoilla kaikki kosketisoitinosuudet. Vakinaisen kosketinsoittajan palkkaamista ei bändi ole edes harkinnut.

Mitenkäs teillä biisit syntyvät ja ketkä niitä tekevät?

Valtaosiltaan ne ovat mun ja Tompan käsialaa. Nyt ollaan tehty viimeiset kolme levyä niin, että jätkät on vääntäneet musan, ja mä olen ehkä muutamat treenit käynyt pyörähtämässä ja katsomassa millaista matskua on tulossa. Kun biisit ovat suunnilleen valmiita, mä olen lyönyt ne koneelle jonka kanssa sitten olen maastoutunut johonkin. Nyt viimeksi kun aloin kirjoittaa tekstejä, menin vanhalle treenikämpälle kotikylääni Nastolaan, jossa sitten menikin 2–2½ kuukautta kirjoittaessa. Frendin lattialla ja mutsin hoteissa asustellessa. Siinä heräilin yleensä 10 aikaan, join aamukahvit ja lähdin kämpille työstämään.

Mietin, millainen sanoitusmaailma on Entwinessä… Miten sanoitukset teillä syntyvät?

Se on aikamoista palapeliä. nykyään vaatii sen että on sitä aikaa, ja paneutuu siihen. Ei ole enää sellaista kuin parikymppisenä, että oli lipasto täynnä sanoja, ja ne sitten kävivät paikkaan kuin paikkaan. Kaikista biiseistä sellaisia, jotka olisivat kirjoitettu aivan kertaheitolla, on vain 3–4. Uudella levyllä on yksi biisi, joka on kirjoitettu tyyliin puolessa vuorokaudessa. Kuunnellessani pohjia tulee fiilis, että tuohon sopisi tuon tyylinen juttu ja tuohon tuo, ja myös yhdistellen eri sanoitusideoita. Yleensä laulan jotain “diiba-daabaa” pohjamelodioiden päälle, niin että laulun rytmi ja melodiat löytyvät ensin. Se on pääasia, jonka päälle sitten voi ryhtyä rakentamaan tarinamaailmaa. Tajunnanvirta on sellaista, että ihan ekoistakin lauludemoista voi jäädä ideoita lopulliseen sanoitukseen. Sanoitusmaailmasta voi sanoa, että välillä voi mennä vuosi kaksikin ennen kuin tajuaa omia sanoituksiaan. Se on mystinen prosessi itsellekin.

Te olitte vuonna 2002 kiertueella Euroopassa. Kerrohan hieman minkälainen oli mielestäsi bändin saama vastaanotto.

Vastaanotto oli tosi mahtava. Se oli ensimmäinen rundimme. Kiertúe käsitti 18 keikkaa ja 18 päivää. Kaikki oli todella hyvin järjestetty. Mietimme jätkien kanssa, että eka rundi ja noin hyvät järjestelyt… Olemmehan me sen jälkeenkin käyneet mutta ne ovat sitten menneet vähän pienemmällä budjetilla, ja ei ihan niin hyvillä järjestelyillä. Vaikka mitään hillittömiä vastoinkäymisiä ei meillä ole kyllä koskaan ollut.

Osaatko arvioida missä mittakaavassa levyjänne on myyty ulkovalloissa siellä?

En tiedä oikein, siitä pitää soittaa Spinelle. Tai no onhan niitä myyty ja rahaakin tullut, mutta kun me ollaan aina tehty niin kalliilla noita levyjä, ja tekniikkakin on maksanut koska olemme aina pitäneet kiinni siitä, että laatu pitää kuulua myös keikoilla.

Oletteko perfektionisteja studiossa?

No, kyllä voi sanoa, että olemme. Nyt olemme päässeet siitä sen verran eroon, että asioita ei höylätä loputtomiin, että jää vähän sitä luonnollisuuttakin sinne. Sen olen huomannut, että liikaa kun hinkkaa niin dynamiikka musiikissa kärsii ja lämpö katoaa. Eikä lopputulos välttämättä tule sen paremmaksi. Ja jälkeenpäin löytää loputtomiin korjattavia seikkoja.

Olette sanoneet, että tyylinne on goottimetallia!

Ei! Kaikki muut sanovat, että me ollaan goottimetallia. Aika kaukana me nykyisellään ollaan mitään goottimetallia, vaikka sivustollamme niin kategorisoidaankin. Ehkä se on se, että sellainen genre, jossa ollaan oltu, niin siinä meidät myös halutaan pitää.

Onko goottimetalli jonkinlainen metalligenren älykkölaji?

En oikein enää tiedä. Mua on alkanut oikein vituttaan koko goottiskene. Ei jaksa sellaista jatkuvaa vaikertamista. Elämässä on tietysti paskoja asioita, mutta ei niistä kannata loputtomiin valittaa. The Cultin laulajan Ian Astburyn sanoin voisin kiteyttää: “After all, be a man!”

Onko musiikkinne kuitenkin esimerkiksi jotenkin sävykkäämpää verrattuna “normimetallibändin” luomiin lyriikkoihin?

Kyllähän esimerkiksi uusin levymme eroaa aika paljon sellaisesta. Olemme mielestämme saaneet sen “metallinsävyn” pois sieltä. En osaa sitä sen tarkemmin selittää, mutta mielestäni se rokkaa enempi ja on enemmän “old school” -metallia.

Oletteko, muuten, mielestänne muuttuneet paljon kuluneen 10 vuoden aikana?

Kyllähän me aika gootteja oltiin, jos katsoo tuota kakkos- tai kolmoslevyä. Silloinhan suurin innoittaja oli Type O Negative. Se alkoi kuitenkin sitten muuttua, kun eivät keskitempoiset itkukappaleet enää säväyttäneet, ja haluttiin lavalle muutakin energiaa ja soittaa enemmän rokkibändissä.

Onko Entwinellä sanomaa, ja jos on, niin mikä?

Onhan mulla esimerkiksi se, että tunnelin päässä on aina valoa, vaikka paskaa tapahtuukin! Monet haastattelijat sanovat,että kun meillä on niin melankolisia sanoituksia, mutta tutkikaa tarkemmin, eivät ne ole melankolisia. Rankoista asioista puhutaan, mutta en minä ainakaan ole missään tekstissä tappamassa itseäni. Paskojen juttujen kanssa pitää osata elää. Se mikä ei tapa, se vahvistaa.

Millainen on ollut uuden levyn saama vastaanotto?

Ihan perusvastaanotto, sillä jotkut pitävät sitä ihan parhaimpana levynä ja jotkut taas dumppaa täysin. Itsestäni tuntuu, että ensimmäistä kertaa on tehnyt levyn, josta en haluaisi muuttaa mitään. Mutta esimerkiksi eräs haastattelija sanoi tämän olevan meidän helpoin levy päästä sisään, kun taas omasta mielestäni tämä on vaikein. Se on myös “amerikkalaisin” levymme, ja siitä on karsiutunut joitakin suomalaisia elementtejä. Myöskin jotkut puristit ovat kauhistelleet, että olemme tehneet radiosoittoon tähtäävän albumin.

Oletteko “hifistejä” sen suhteen mikä liittyy soittokamoihin?

Kyllähän meidän pojat on aivan täysin. On tärkeää olla huippukitarat ja vahvistimet, ja etsiä sitä täydellistä saundia. Tosin he myös kyllästyvät pian ja kamoja täytyy taas vaihtaa. Kamadiilejä on esim. Shuren, ESP:n ja Zildjianin kanssa, niin että saadaan alennusta kamoista.

Tässä välissä juttutuokiomme aikana lava oli saatu valmiiksi. Olikin aika päästää Mika omimmalle alueelleen, mikrofonin ääreen, soundcheckia tekemään!

Entwine 10.4.2009 Virgin Oil Co.:ssa:

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9
• #10

Entwine on:

• Mika Tauriainen (laulu)
• Tom Mikkola (kitara)
• Jaani (kitara)
• Joni Miettinen (basso)
• Aksu Hanttu (rummut)