Metallimusiikki.net

Pieksämäkeläinen, jo jonkin aikaa toiminut omanlaatuisensa metalliorkesteri FM2000 , saapui näyttämään nykykuntoaan Helsingin Nosturille 7.3. Saavuinkin ajoissa keikkapaikalle ja yhytin bändin pojat kantamasta soittimia ranskalaisen laatupakettiautonsa peräkärrystä sisään. Haastattelutuokio järjestyikin heti, kun soittimet oli saatu pakkasesta sisään. Istahdimme backstagen sohvalle, juomat karvaisissa kourissamme!

Teillä on käynyt nyt sellainen onnellinen tapahtuma, että olette saaneet Finnish Metal Awards -palkinnon demobändien sarjassa. Miltä se on tuntunut?

Helvetin mukavalta tuntui saada tunnustusta, kun tässä on kuitenkin kymmenen vuotta jo väännetty. Palkinto oli täysi yllätys, kun olimme aluksi Rumbassa nelosena, ja sekin jo tuntui hienolta.

Niin, olette jo kymmenen vuotta tahkonneet. Millainen bändin alkutaival oli?

Aluksi ei ollut ollenkaan tarkoitus jatkaa näin pitkään, vaan lähdettiin vain jätkien kanssa soittelemaan. Ensimmäinen vuosihan soiteltiin lähinnä covereita. Aluksi soittelu oli vain viikonloppujen harrastus. Vuonna 2001 laulukieli vaihdettiin suomeksi, alkuaikojen englannin sijaan. Aluksihan se oli vähän niinkuin hauskanpitoa, eikä meillä vieläkään mitään erityistä suunnitelmaa ole.

Olette Pieksämäeltä. Onko siitä jotain etua — olla perujaan pikkukaupungista?

On siinä ainakin se, että esimerkiksi Helsingissä on enemmän bändejä, ja bändit vaihtavat jäseniä enemmän, eikä bändit näin ollen pysy kasassa niin hyvin. Pieksämäellä taas kaikki soittavat toistensa bändeissä, ja bändit pysyvät hyvin kasassa.

Pääsitte Finnish Metal Awards -palkinnon myötä Sakara Recordsille, muuttuuko julkaisupolitiikka tämän myötä?

Ei se juuri tule muuttumaan. Sakara Recordsin tyypit ovat jo pidempään seurailleet yhtyettämme, ja heidän kanssaan on ollut kaikenlaista juttua tekemisistä.

Oletteko te sellainen “huumoriorkesteri”?

Tätä kysytään varmaan joka kerta. Kyllähän siinä huumoria on. Se tulee lähinnä niistä tarinoista, joita kerrotaan biisien tekstien kautta.

Miten teillä nuo biisit syntyvät, ja kuka tai ketkä niitä kynäilevät?

Itse asiassa kaikki tekevät biisejä. Osalta tulee vähemmän, mutta kaikki kuitenkin tekevät. Rota on tosin viime aikoina kantanut pääasiallisen vastuun tekemisestä. Biisit eivät synny varsinaisesti minkään riffin ympärille, mutta kuitenkin niin, että musiikki tulee ensin, ja sanat siihen päälle. Vieläpä sillä lailla, että kertosäe riimitellään ensin, ja sitten vasta muu biisi. Syntyvä biisi käy läpi melko pitkän prosessin. Ensin on kotidemo, sitten bändidemo, ja sitten vasta biisi pääsee ulos.

Millainen projekti tuon uusimman levyn teko oli?

Teimme sen Pieksämäellä, Corpse-studiolla, jossa Nykäsen Teemu äänitti ja tuotti teoksen. Teimme viime vuonna kolme demoa, joista sitten kymmenen biisiä blokattiin tuolle uudelle levylle. Biiseille pitää tavallaan antaa aikaa, muotoutua vielä tekovaiheessa, pienten osasten vielä muuttuessa. Näin huomaa, mikä miellyttää ja mikä ei. Olemme myös aika perfektionisteja studiossa, vaikka touhu saattaakin näyttää ajattelemattomalta kohellukselta ulkopuolisen silmin. Mutta tuskin monikaan bändi jaksaa hoonata tuolla tavalla epätyydyttäviä kohtia, kuten me teemme.

Mitenkäs aikaisemmat levynne, ovatko ne olleet laajassa jakelussa?

Meillä oli kyllä jakelusopimus, niin että esimerkiksi “pasuunoita” myytiin noin 20–30 levyliikkeessä. Levyä taisi mennä noin tuhat kappaletta. Ja sitten oli hyvä kun Levykauppa X tuli kuvioihin mukaan, kun heillä on kuitenkin postitse myyntiä ja muuta vastaavaa laajalevikkistä toimintaa.

Minkä metallityylin edustajana pidätte itseänne?

No, innoittajiahan löytyy esimerkiksi Sielun Veljet, joka muodostaakin pohjan musiikille, ja johon voisi eräällä tavalla verrata. Eli hyvin energistä ja sävykästä musiikkia.

Katselin sivustoiltanne muiden lehtien teistä tekemiä juttuja, jotka olivat melko kielteisiä. Haluatteko tahallanne tehdä musiikkia, jota ei kukaan ymmärrä?

Ei se mikään itsetarkoitus ole, eikä tekovaiheessa mietitä, mitä kriitikot sanovat musiikista. Tosin on sanottava, että musiikkimme jakaa kuulijat niin, että joko sitä digataan täysillä, tai sitte pidetään ihan paskana. Eli ei mitään “ihan jees” meininkiä. Uusi levykin on herättänyt juuri tällaisia kommentteja. Mutta on se jotenkin mukavaa pitää hereillä sekä itsensä, että kuulijat, eikä olla liian ennalta arvattava. Mutta kuten sanottu, emme mieti tuollaista tekovaiheessa, emmekä keskustele tuollaisista asioista. Matsku tulee luonnostaan tuollaisena, eikä sille voi mitään.

Uuden levynne sanat kertovat tarinoita pieksämäkeläisistä. Kertokaahan jotain tästä.

Tarinat on kerrottu aika yleisluontoisesti, niin että jutut olisivat ajankohtaisia myös “kehä-kolmosen” sisäpuolella. Olemme muutenkin tuotannossamme alleviivanneet tätä pieksämäkeläisyyttä. Olisihan se kiva, jos joku tulisi vaikka junalla Pieksämäelle katsomaan, millaisia jermuja siellä pyörii. Biiseissä on kerrottu elämänmakuisia tarinoita ihmisistä, mutta niissä on kuitenkin todellisuuspohja, vaikka tykkäämmekin väritellä niitä juttuja mehukkaammiksi.

Lopuksi hieman rupattelua soittokamoista! Teillä on kitaroissa vahvistimina Peaveyn 5150 -nuppi, ja toisessa taitaa olla tuttu Marshall…

Peaveyssä ja Marshallissa on tosiaan tunnistettavat sointinsa, Peaveyssä tuttu kireä sointi. Mutta emme ole olleet ikinä varsinaisesti mitään kamahifistelijöitä.
Nyt Sakara Recordsin diilin kautta saimme yhteistyö sopimuksen myös Musamaailma-soitinliikkeen kanssa, josta olemme saaneet mm. ESP-kitaroita, entisten paskojen kamojen tilalle. Rumpalilla on myös metalliympyröissä hieman pienen oloinen setti, johon erikoisuutta tuovat muuttuvavireyksiset “roto-tomit”. Tuttua kauraa on kuitenkin tuplapedaalin käyttö bassarissa. Rumpali on myös saanut mainosdiilin erään rumpuvalmistajan kanssa ja näin ollen hänenkin kamansa uusiutuvat lähitulevaisuudessa.

Juttutuokiomme alkaa olla lopussa, ja siirrynkin jännityksellä Nosturin vielä tyhjään saliin odottamaan poikien keikkaa!

FM2000 7.3. Nosturissa:

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8

FM2000 on:

• Vepa (kitara ja huuto)
• Sebu (laulu ja basso)
• Kosmo (rummut)
• Rota (huuto ja kitara)