Metallimusiikki.net

Syksyisenä torstaina olin saanut kunnian istahtaa hetkeksi ravintolan pöydän ääreen kuulemaan Insomniumin edustajan, laulaja-basisti Niilo Seväsen, viimeisimmät kuulumiset tuoreen levyn tiimoilta. Mistäpä keskusteltiin, se selviää seuraavassa!

Metallibändin tuorein albumi on syyskuun alussa ihmisten ilmoille lyöty “Across The Dark“. Se sisältää kahdeksan uutta biisiä, joista kertyy noin 45 minutiin pituinen kuuntelukokemus melodista death metallia. Candlelight Recordsin kautta julkaistu studiolevy sai Imperiumin levyarvosteluissa erinomaiset arvosanat.

Bändinne on toiminut jo vuodesta 1997. Oliko alku kankeaa?

No, kolme meistä oli silloin samassa lukiossa ja itse soitin silloin sellaisessa grunge-bändissä, kun alkoi tuntua siltä, että halusin perustaa metallibändin. Tiesin, että muut tutut kaverit soittavat heviä, niin kysyin sitten heitä bändiin. Siitä se lähti. Eka demo läheteltiin 1999, mutta ei sillä vielä levytyssopimusta tullut. Vuonna 2000 tehtiin sitten seuraava demo, jolla irtosikin sitten toi nykyinen diili. Syystä että olemme joensuulainen bändi, pääsimme myös Ilosaarirockiin, ja saimme myös metalliklubeilta keikkoja.

Kun olen haastatellut merkittäviä suomalaisia metalliorkestereita, tuntuu että kaikki ovat aloittaneet juuri -90-luvulla. Oliko se mielestäsi ollut hedelmällistä aikaa juuri tällaisen musiikin synnylle?

Jaa-a. Mitähän tuohon sanoisi. Ehkä se oli se, että esimerkiksi minun sukupolvelleni juuri Metallica toimi innoittajana juuri 1990-luvulla. Eli olimme juuri otollisessa iässä, kun bändistä tuli suosittu.

Millä lailla musiikkinne on muuttunut vuosien varrella?

Perusasiat oli jo ekalla demolla aivan hallussa, mutta toivottavasti kehitystä on ollut parempaan suuntaan. Eikä tyylimme mitenkään radikaalisti ole muuttunut.

Ketkäs teillä tekevät biisejä? Miten ne syntyvät?

Minä ja Frimannin Ville tehdään sävellykset, ja sanoituksia tehdään me, ja Vännin Ville. Yleensä ne syntyy niin, että kukin tahoillaan kehittelee riffejä ja tekee jonkinlaisen biisin rungon. Sitten mennään treenikämpälle, jossa yhdessä soitellen veri niinsanotusti punnitaan, eli se, onko biisi mistään kotoisin. Kaikki saavat luonnollisesti osallistua sovitusprosessiin, jota tehdään pitkään ja hartaasti.

Sanoituksenne käsittelevät, yllätys yllätys, synkkiä asioita. Miten ne syntyvät, ja millaisesta sielunmaisemasta?

Kyllähän siinä aina työtä on, että ne saa tehtyä. Niihin halutaankin panostaa täysillä. Eli ei mitään tavanomaista diibadaabaa. Kyllähän se välillä on tuskaa niitä rustailla. Niistä yritetään tehdä sellaisia, että ne toimisivat myös ilman musiikkia, eli runoina, joita voisi lueskella kansilehdistä ja saada niistä jotain irti. Kaikki kun aletaan olemaan tällaisia kolmekymppisiä kehäraakkeja, niin sanoitusmaailma heijastelee sellaista sielunmaisemaa, jossa alkaa olemaan jo elämänkokemusta elämän eri alueilta.

Onko maailma mielestäsi kovin synkkä?

Ei ole, ja itse asiassa olemme aika iloisia velikultia kaikki. Tai sitten sen negatiivisen energian saa purettua niihin sanoituksiin. Eikä meillä sanoituksissa yleensäkään ole mitään “steitmenttiä”, emmekä halua millään lailla käännyttää ketään mihinkään asiaan. Monestihan ne on rakkautta ja kuolemaa käsitteleviä universaalisia tekstejä. Saataa siellä kyllä olla Frimanin Villen sanoituksissa, sellaisia “maailma ja luonto tuhoutuu” -tekstityksiä. Hänhän on evoluutiobiologi, joka miettii työkseen tuollaisia asioita.

Olette nyt olleet levynteossa. Mitenkäs on studiossa mennyt?

Fantom-studiossa Tampereella tehtiin, kuten aiempikin levy. Todella hyvin meni, ja oli varmaan helpoimmat sessiot ikinä. Oltiin siellä noin 40 päivää, joista 10 meni miksaukseen. Koko studioaika jakautui kahdelle kuukaudelle. Kauhean suurta hiomista ei studiossa tehdä. Kunhan soitto menee oikein… Välillä jäädään kyllä hinkkaamaan jotain kohtaa, mutta sitten tulee piste, jolloin se on vain päästettävä levylle. Ja realiteetti täytyy säilyttää, ettei tuhlata kallista studioaikaa epäolennaisuuksiin. Studiolle oli tulossa Sonata Arctican äänitys sessiot, joten oli tietty takaraja olemassa.

Oletteko tyytyväisiä lopputulokseen?

Ehdottomasti. Kyllä siitä tuli juuri sellainen albumi kun haluttiinkin. Studiossa meni kaikki putkeen.

Mikä teidät mielestänne erottaa muista bändeistä?

Onpa vaikea kysymys. Eihän tässä mitään pyörää olla keksimässä uudelleen. Tehdään tätä omaa juttua, ja mielestäni levyjen myötä meille on muodostunut tietty oma saundi. Enkä tiedä mitään muuta bändiä, joka kuulostaisi aivan samalta.

Teiltä on tullut aika vähän levyjä. Eikö biisejä synny, vai haluatteko työstää niitä rauhassa?

Juuri niin, rauhassa halutaan tehdä. Me haluamme tehdä hyviä levyjä. Se ei vaan riitä, että julkaisee jotain vain sen takia, että pääsee rundaamaan. On tärkeää tehdä laadukkaita levyjä, ja pyrkiä siihen, että seuraava levy olisi aina edellistä parempi. Eli juuri sen takia oltiin viime vuosi keikkatauolla — keskityttiin säveltämään levylle biisejä.

Teettekö musiikkia enemmän itsellenne, vai yleisölle?

Kyllä se itselle on tehtävä, niin että itse voi olla tyytyväinen. Yleensä se on jännittävin vaihe, kun tuo treenikselle uuden biisin ja miettii, että mitä mieltä muut ovat. Sitten jos on sellainen biisi, josta kaikki tykkäävät, on se yleensä merkki siitä, että biisi toimii hyvin myös levyllä. Yleensä meillä on aika tiheä seula biisien valinnassa. Jos on joku biisi, josta vain yksi diggaa, ei se yleensä päädy levylle.

Onko tullut ikinä hetkeä, jolloin usko omaan tekemiseen on horjunut?

No oikeastaan toisen levyn jälkeen, kun ei ollut vielä hirveästi tapahtunut, niin tuli vähän motivaation puutetta. Ajattelimme että olemme tehneet hyviä levyjä, joita kukaan ei arvosta. Tuntui, että homma ei etene. Sitten taas kolmas levy oli menestys ja kaikki tuntui taas kirkastuvan.

Jos musiikkianne pitäisi kuvata yhdellä sanalla, mikä se olisi?

Melankolia!

Tähän kiteytykseen on hyvä päättää haastattelu, jättää Niilo nauttimaan ruoka-annostaan, ja häipyä hyiseen syyssateeseen. Insomniumin joukot ryhtyvät löylyttämään keikkalauteilta käsin yleisöään alla listatulla tavalla. Seuraavan keikkansa yhtye käy soittamassa Helsingin Tavastialla perjantaina 20. päivä ja samaan illanviettoon osallistuu melodista doom metallia takova Swallow The Sun. Pääsyliput keikalle maksavat 8 euroa ennakkoon ja tasan 10 € suoraan ovelta.

Insomnium esiintyy:

• 20. marraskuuta 2009: Tavastia-klubi (Helsinki)
• 21. marraskuuta 2009: Donington (Kouvola)
• 27. marraskuuta 2009: Baroeg (Rotterdam, Alankomaat)
• 28. marraskuuta 2009: Turock (Essen, Saksa)
• 29. marraskuuta 2009: Biebob (Vosselaar, Belgia)
• 30. marraskuuta 2009: White Rabbit (Plymouth, Iso-Britannia)
• 1. joulukuuta 2009: Rios (Leeds, Iso-Britannia)
• 2. joulukuuta 2009: Central Station (Wrexham, Iso-Britannia)
• 3. joulukuuta 2009: Star & Garter (Manchester, Iso-Britannia)
• 4. joulukuuta 2009: Ivory Blacks (Glasgow, Iso-Britannia)
• 5. joulukuuta 2009: Academy 2 (Newcastle, Iso-Britannia)
• 6. joulukuuta 2009: Seven (Nottingham, Iso-Britannia)
• 7. joulukuuta 2009: Underworld (Lontoo, Iso-Britannia)
• 8. joulukuuta 2009: De Kelder (Amersfoort, Alankomaat)
• 10. joulukuuta 2009: Glazart (Pariisi, Ranska)
• 11. joulukuuta 2009: Feierwerk (München, Saksa)
• 12. joulukuuta 2009: Blackout Club (Rooma, Italia)
• 13. joulukuuta 2009: Sottotetto Club (Bologna, Italia)
• 14. joulukuuta 2009: Arena (Wien, Itävalta)
• 15 joulukuuta 2009: Randal Club (Bratislava, Slovakia)
• 16. joulukuuta 2009: Exit Chmelnice (Praha, Tsekki)
• 17. joulukuuta 2009: K17 (Berliini, Saksa)
• 18. joulukuuta 2009: Landespavillon (Stuttgart, Saksa)
• 19. joulukuuta 2009: Conne Island (Leipzig, Saksa)

Insomnium on:

• Niilo Sevänen (laulu ja basso)
• Ville Friman (kitarat)
• Ville Vänni (kitarat)
• Markus Hirvonen (rummut)