Metallimusiikki.net

Iron Maiden näyttää ottaneen tavakseen vierailla Helsingin Olympiastadionin lauteilla joka toinen vuosi. Tällä kertaa yhtye saapui nostalgiaa herättävän "Maiden England" -kiertueensa tiimoilta. Stadion täyttyi jälleen kunniakkaasti, ja yhdeksi lämppäriksi oli päässyt kotimainen Amorphis. Miten keikka kulki ja millaiset olivat fiilikset, siitä tässä!

Lämmittely-yhtyeistä on todettava sen verran, että vaikka Amorphis oli kotiyleisön edessä, saavutti Sabaton huomattavasti kovemman eläytymisen yleisössä. Hiljalleen täydemmäksi käyvä kenttäkatsomo lankesi Sabatonin laulajan häpeämättömään yleisönkosiskeluun, johon Amorphis ei yltänyt. Amorphis ei tästä hätkähtänyt, vaan paukutti perusmetalliaan tinkimättä, ja laulaja Tomi Joutsen osoitti hallitsevansa monipuolisella laulutyylillään myös stadion olosuhteet.

Stadionin maratonportti sylki tasaisena virtana yleisöä kenttäkatsomaan, ja alkoi näyttää siltä että Maiden saa kunnon vastaanoton. Aurinko alkoi luoda iltaisia säteitään mustien pilvien lomasta, Maidenin esiintymisajan lähestyessä. Rytmikkäät "Iron Maiden" -huudot alkoivat kaikua jo 15 minuuttia ennen esitystä. Pientä ironiaa oli havaittavissa välimusiikissa: Judas Priestiä soitettiin juuri ennen esiintymistä. Tahallista tai ei.

Keikka aukesi melko täsmällisesti 21.05 Jäämeri-aiheisella videolla, ja lavakin oli somistettu samaan tyyliin. Pyrot räjähtivät, ja eka biisi potkaistiin käyntiin. Valitettavasti alussa soundi oli puuroinen ja erottelematon. Dave Murrayn kitarasoolot hukkuivat yleiseen mökään, eikä eka biisi oikein kulkenut, vaikka ukot huhtoivat täyttä päätä. "Can I Play With Madness" ei lähtenyt lentoon juuri sen paremmin. Tämän jälkeen hitaammassa soitossa soundikin alkoi toimia vähän paremmin. Yleisö kuitenkin piti näkemästään ja kuulemastaan, sen verran vahvasti kenttäkatsomo kiehui musiikin tahtiin.

Vasta "2 Minutes to Midnight" räjäytti koko stadionin mukaansa, ja bändikin sai menovaihteen silmään. Soundienkin parannuttua biisi biisiltä, alkoi usko hyvään keikkaan palata!

Tämän jälkeen kuultiin hidasta soinnuttelua ja taidehummailua, joka aiheutti pienen suvantokohdan keikassa. Tässä vaiheessa alkoivat Daven kitarasoolotkin erottumaan. "The Trooper" vei taas täysillä yleisöä, ja musa kulki. Tätä tänne oli tultu kuulemaan, varma stadionhitti. Lavalla Bruce heilui lavasteiden päällä, perinteisesti vanhassa sotilastakissa ja lippua kantaen.

"Number of the Beast" jatkoi hienoa hittiputkea, ja näyttäviä tulitehosteitakin nähtiin. Mielestäni tämän konsertin settilista oli paremmin laadittu kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa bändi panosti perinteisiin hittibiiseihinsä. Tietysti joku voi toivoa jonkinlaista uusiutumista, mutta hei, kuka oikeasti odottaa Iron Maidenilta jotain yllätyksellisyyttä.

"The Panthom of the Opera" -biisissä otettiin kenttäkatsomo lopullisesti haltuun. Monipolvinen laulumelodia hieman kärsi puuroutumisesta. Tässä vaiheessa alkoi ottaa aivoon se, että bändi soitti erittäin lujaa.

Ilta alkoi sopivasti hämärtymään, joten valoefektitkin pääsivät oikeuksiinsa. Sääli että stadionkeikkoja ei voi ajoittaa myöhemmäksi.

"Run to the Hills" tarjosi tähtisadeilotulituksia ja suuren sotilaspukuun puetun nukkehahmon. Myös Bruce vaihtoi useamman kerran illan aikana kostyymiä. "Wasted Years" tarjosi hienoja kitarasooloja. "Sevent Son of a Seventh Son" -biisin yhteydessä Bruce piti pitkähköjä puheita. Keikka jotenkin pysähtyi paikalleen, ja yleisö oli vaisua. Tämähän oli pitkä ja improvisoitu saaga.

"Fear of the Dark" — tuhannet sytkärit loistivat biisin akustisessa alussa, kun Daven kitara soi kuulaassa illassa.

"Iron Maiden" -biisiin päättyi varsinainen keikka, mutta eihän tämä tietenkään vielä tässä ollut. Alussa kaipailemani "Churchillin puhe" olikin sijoitettu encoren alkuun. Ilman sitä ei voi olla kunnon Maiden keikkaa. Ja viimeinkin encoressa tuli "Aces High", joka on mielestäni bändin parhaita biisejä. Yleisö eli mukana, ja loppukeikka paukutettiin vielä täysillä, ja bändi antoi kaikkensa.

Mitä tästä jäi käteen? Mielestäni keikka oli erinomainen, ja hyvin suunniteltu. Lavatoiminta oli perinteistä Iron Maidenia, ja kritiikki kohdistuukin tolkuttoman kovaan volyymiin, ja aika ajoin surkeisiin soundeihin. Mutta kyllä tämä jäi voittopuoleisesti plussalle. Kiitos!

Nämä kuultiin:

• Moonchild
• Can I Play With Madness
• The Prisoner
• 2 Minutes to Midnight
• Afraid to Shoot Strangers
• The Trooper
• The Number of the Beast
• Panthom of the Opera
• Run to the Hills
• Wasted Years
• Seventh Son of a Seventh Son
• The Clairvoyant
• Fear of the Dark
• Iron Maiden
• Encore:
  • (Churchillin puhe)
  • Aces High
  • The Evil That Men Do
  • Running Free