Kalajoelta ponnistavan iRonica yhtyeen toinen pitkäsoitto, “Vivere”, on levännyt jo jonkin aikaa työpöydälläni, ja nyt olikin aika pukea tuntemukset tekstiksi. Pääasiallisen biisinikkarin, yhtyeen kitaristi Ville Palinin, aikaansaannokset on tuottanut kuuluisa Hiili Hiilesmaa. Valotetaanpa hieman millainen kiekko on kyseessä…
Aloitusbiisinä on “Dive”, joka on myös singlebiisi, ja josta yhtye on tehnyt videonkin. Ensimmäisenä mieleen iskee biisien “nightwishmaisuus”, joka tässä yhteydessä on otettava positiivisena seikkana. Biisissä on hyvin tarttuva melodia, ja mainio levyn avaus. Yleisesti on kehuttava mainiota rumpu ja kitaratyöskentelyä, mutta harmiteltava laulun ajoittaista hukkumista miksaukseen.
“Stop Me” jatkaa räväkällä linjalla. Rumpujen lisäksi myös raskaat, tikkaavat kitarakuviot lämmittävät mieltä, ja mainio melodiantaju, joka tuntuukin olevan bändillä hyvin hallussa. Laulu kaipaisi kertosäkeessä lisää puhtia. Biisissä on myös upea kitarasoolo.
“So fades the memory” edustaa kiekon melodisempaa puolta. Erittäin mahtipontinen, jossa laulu saa vaihteeksi enemmän tilaa.
“From the Dark” on ehdottomasti levyn parasta antia. Laulaja saa vaihteen päälle, ja erottuu vaihteeksi mukavasti edukseen. Biisissä myös kitaristi keksii hyviä jippoja, ja soittaa jälleen upean soolon. Kaikenkaikkiaan koskettimet saisivat tulla biiseissä enemmän esille. Biisissä saadaan kuulla myös miesvokaaleja.
Biisissä “Little Princess” on jälleen voimakkaita melodioita, jossa myös kaivatut koskettimet saavat jonkin verran tilaa. Kuitenkin jotenkin lepsuksi jäävä biisi, ottamatta lukuun kertosäettä.
“Dead Hope” ei oikein nouse esille. Laulaja jää jotenkin puolitiehen. Jollain tapaa täytebiisi, mielestäni. Lopun kitarasoolo kuitenkin pelastaa jotain!
Kappale “Suffer for you”. Rumpali pääsee entistä kovempaan vauhtiin. Laulu on ehkä parasta koko levyllä, ja kohoaakin mahtaviin sfääreihin. Biisin säkeistöosat ovat mukavan ilmavia, mutta kertosäkeessä on mielestäni koko levyllä piinaava “täyteen miksaaminen”. Kitaristin soolot ovat ehkä parasta pitkään aikaan kuulemaani.
“The Beast” -kappaleessa on ehkä osittain laulajalle sopimattomia lauluosuuksia, jotka kuullaan biisin vauhdikkaimmissa kohdissa. Moinen mättö ei ehkä muutenkaan ole bändin ominta aluetta.
“Reflections”. Levyn päätösraita. Upea melodia, jossa laulu pääsee kivasti esille ja biisillä on muutenkin tilaa hengittää. Levyn parhaimmistoa!
Mitäpä tästä jäi käteen? Mielestäni miksaus saisi olla ilmavampi, mutta siitä huolimatta vaikuttava kotimainen näyttö, ja jäänkin innolla odottamaan, näkisinkö yhtyeen keikalla!
Levyarvostelussa annettiin pisteet 4/5. Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin ironica. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.