Metallimusiikki.net

Kiss, eräs maailman visuaalisesti hienoimmista keikkabändeistä, toi mahtavan Sonic Boom over Europe -kiertueensa Suomenkin kamaralle. Yhtye esiintyi torstaina 10. kesäkuuta Sauna Open Air -metallifestivaalissa. Konserttipäivä keräsi Tampereen Eteläpuistoon korkeahkosta lipunhinnasta huolimatta, ja ehkä loistavan sään avustuksella, yli 12 000 katsojaa. Suljetulle parkkialueelle paikoitetut viisi rekka-autoa, ja edellisvuosista kaksinkertaiseen korkeuteen kohoava lavarakennelma, antoivat odottaa jotain Suomen kesäfestareilla ennen näkemätöntä. Jo alkuillasta lavan eteen pakkautui sankka joukko osin itsekin kasvonsa maalanneita festarikävijöitä. Illan kuluessa väkijoukko vain tiivistyi. Sitten koitti H-hetki, illan ja yksi koko kesän odotetuimmista hetkistä, jolloin uskomattoman hieno äänimaailma ja lavan pyrotekniikka jyrähtivät. Matka Kiss-maailmaan sai alkaa.

Yhtye jyräytti ensimmäisenä käyntiin viimeisimmän, “Sonic Boom” -levynsä sisältävän kappaleen “Modern Day Delilah”. Albumilta kuultiin illan aikana vain kolme biisiä, joka on ehkä hiukan outo päätös. Biisin aikana kitaristit Paul Stanley ja Tommy Thayer, sekä basisti Gene Simmons, laskeutuivat rumpukorokkeellaan paukuttavan Eric Singerin yläpuolelta varsinaiselle lavalle. Lavan takaosaan oli myös kasattu mittavat videoscreenit, jotka näyttivät milloin kuvia yleisöstä, milloin taiteellisempia lisäkkeitä esitykseen.

Jotenkin ainakin itsestäni tuntui alussa jopa siltä, että bändi olisi vähän kohmeessa, tahkotessaan seuraavaksi 1970-luvun alun tuotantoaan “Cold Gin”, “Let Me Go RocknRoll” ja “Firehouse”-biisien merkeissä.

Kississä on aina minua viehättänyt jonkinlainen tyylin äärimmäiseen huippuun vieminen. Se on huomattavissa suurista asioista, kuten shown erilaisista erikoistehosteista aina Paul Stanleyn kitaran “timanttipäällystykseen” ja Simmonsin basson muotoiluun, unohtamatta tietysti yhtyeen asuja. Mutta ei show toki pyöri pelkästään tehosteilla. Niiden ohessa ihastella kuuden kympin hujakoilla olevien muusikoiden jaksamista heilua rankastikin lavalla, eikä esimerkiksi laulusuorituksissakaan ollut mielestäni moitteen sijaa.

“Say Yeah” -biisillä palattiin jälleen tuoreeseen tuotantoon. Se, mikä varsinaisesti sai sekä bändin, että yleisön lämpiämään, oli 1980-luvun tuotantoa oleva laulatusbiisi “Crazy Crazy Nights”! Se oli hienoa kuultavaa, semminkin kun itse pidän eniten juuri yhtyeen ’80-luvun tuotannosta. Paul Stanley harrasti välispiikeissään amerikkalaisten niin hyvin osaamaa lajia, yleisön kosiskelua, kertoessaan toivovansa yleisön ja yhtyeen hitsautuvan kuin yhdeksi perheeksi illan aikana.

Setin puoliväliin oli sijoitettu pitkillä rumpu-, ja kitarasooloilla ryyditetty “Shock Me”, jonka kitaristi Tommy Thayer lauloi. Tämä välipala oli ilmeisesti alkuperäisjäsenille suotu pieni tauko hengähtää ja tankata rokkauksen lomassa. Ei voi moittia, varsinkin kun ottaa helteen huomioon.

Sooloiluista selvittyä kuultiin “Sonic Boom” -levyn kolmas pala, “I am an Animal”.
Tämän jälkeen bändi eksyi sekalaiseen biisiviidakkoon, joista tärkeimmät olivat “Love Gun” ja “Detroit Rock City”, jotka taatusti ottivat yleisönsä.

Yllättävää tai ei, yli puolet illan biiseistä on juuri 1970-luvun julkaisuilta. Tietysti on makuasia, mitä Kissin “kausista” pitää parhaimpana. Itse olisin toivonut enemmän uutta tuotantoa, kasariluvun tuotantoa. Lavarakenteista vielä sen verran, että se oli jaettu erilaisiin korokkeisiin, joilla bändiläisiä nostettiin välillä korkealla sijaitsevaa rumpulavaakin ylemmäs.

Tässä vaiheessa oli eräänlainen perussetti soitettu, mutta ei yhtye vielä siihen lopettanut. Bändi jatkoi 1970-luvun suositulta “Destroyer”-levyltä poimitulla biisillä “Beth”. Sen jatkeeksi tykitettiin eräs illan hienoimmista paloista, eli “Lick It Up”, ja niin ikään aikaisemmin mainitulta levyltä poimittu “Shout It Loud”. Sen jälkeen spektaakkeli suureni entisestään.

Lavalta yleisön päiden yli oli pingotettu köysirata aina miksaustornissa sijaitsevalle pikkulavalle asti. Sinne Paul Stanley matkasi yleisön yli, aloittaakseen aikoinaan ehkä hieman aliarvostetulta “Dynasty”-levyltä poimittua, Kissin ehkä tunnetuinta kappaletta “I Was Made For Lovin You”. Sitä seurasi erikoisempi biisi, Billin ja Tedin maailma -elokuvan soundtrackilta löytyvä “God Gave RocknRoll To You”.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Laaja matka Kissin maailmaan alkoi olla lopullaan. Loppukaneetiksi yhtye niittasi “Rockn Roll All Nite” -biisin. Ettei keikan loppu olisi ollut totaalinen, päätti Stanley rikkoa kitaransa shown päätteeksi. Lisäksi ilmaan räjäytettiin niin mittava, koko Eteläpuistoon levittäytyvä ilotulitus, ettei moista nähdä edes vuodenvaihteessa.

Mitä jäi jälkituntemukseksi? Mielestäni keikka oli mahtava ja musiikillisesti yllättävän täysipainoinen. Yleisöä oli riittävästi. Show oli ehkä hienoin näkemäni.
Tästä on vaikea laittaa paremmaksi. Nämä biisit kuultiin:

• Modern Day Delilah
• Cold Gin
• Let me go Rock n roll
• Firehouse
• Say Yeah
• Deuce
• Crazy Crazy Nights
• Calling Dr. Love
• Shock Me
• I am an Animal
• 100,000 Years
• I Love it Loud
• Love Gun
• Black Diamond
• Detroit Rock City

• Beth
• Lick It Up
• Shout it Out LOud
• I Was Made for Lovin You
• God Gave Rock n Roll to You
• Rockn Roll All Night

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9
• #10
• #11
• #12
• #13
• #14
• #15
• #16

Kiss on:

• Gene Simmons (laulu ja basso)
• Paul Stanley (laulu ja kitara)
• Eric Singer (rummut ja laulu)
• Tommy Thayer (kitara ja laulu)