Tämä neljän biisin EP "Katujen lapset" on jo yhtyeen kolmas levyjulkaisu. Bändi kertoo soittavansa kauhuprogea, ja sanoo tällä levyllään otteen olevan raskaampi kuin aikaisemmilla julkaisuilla. Keikkoja on myös piisannut mukavasti, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Vaan miltäpä kuulostaa?
Rautalammelta kotoisin olevalta Makrofagilta on ilmestynyt tämän EP:n lisäksi vuoden 2012 puolella toinenkin kiekko, "Kummitusjuna"-niminen EP. Vuoden 2011 huhtikuussa julkaistiin "Babylon"-EP.
"Intro" hyökkää päälle kuin katujyrä, kitaravallit ja rummut piiskaavat armottomasti, ja koskettimet yrittävät herkistellä. "Manala" muuttaakin sitten otteen vieläkin aggressiivisemmaksi. Sankarimetalliin vivahtava laulaja yltää komeaan suoritukseen kilpaillessaan kitaroiden kanssa. Jotenkin tunnelma on niin hikinen ja koukuttava että tätä on pakko kuunnella. Lyriikat tukevat omalaatuisella tavalla kaunista musiikkia. Soundit ja miksaus ovat myös onnistuneet loistavasti. Strategisesti soittolistan kolmantena olevassa "II"-biisissä heijastuu jollain lailla vanhan liiton meininki. Bändillä on jonkinlainen hulluuden maaninen vaihe päällä joka kappaleessa, ja se kantaa hyvin musiikkia, joka on varioitua ja jatkuvasti vaihtelevaa. Yleensä kuullessani sanan "proge" poistan automaattipistoolistani varmistimen, mutta tässä ei olekaan kyse mistään löyhästä soinnuttelusta — onneksi.
"Katujen lapset" päättää levyn ansiokkaasti, ja samalla pieteetillä kuin levyn muutkin raidat. Tässäpä levyllinen saunan polttavassa löylyssä syntynyttä hulluutta. Mitään neuvoja tähän ei oikein voi antaa, muuta kuin suositella aggressiivisen metallin ystäviä kuuntelemaan. Ja toivoa että sattuisi eteen keikalla.
Levyarvostelussa annettiin pisteet 5/5. Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin makrofagi. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.