Motörhead 16.12.2008 Helsingin Jäähallissa.
- Julkaistiin perjantaina 02.01.2009.
- Luettu 2150 kertaa
- Bändit: motörhead
Kuvat & teksti: Jouni Kautto
Motörhead ulotti jälleen uusimman “Motörizer”-levynsä kiertueen tänne pohjan perukoille, lähes samaan aikaan kuin vuotta aiemmin, eli joulukuussa. Lemmy Kilminster toi taas poppoonsa tykittämään taatun tuttua tavaraa lukuisalle kuuntelijajoukolle, joka ei todellakaan saapunut kuuntelemaan musiikillisia kokeiluja, vaan sitä itseään, ankaraa rokkaamista. Lämmittely-yhtyeet eivät saaneet vielä paljoa väkeä halliin, mutta pääbändin aloittaessa täyttyivät kenttä ja katsomo aivan kiitettävästi.
Motörhead aloitti konserttinsa mielestäni paremmin kuin vuosi sitten, räjäyttämällä pankin heti kättelyssä yhtyeen uran suurimpiin hitteihin kuuluvalla “Iron Fist” -kappaleella. Armoa ei annettu myöskään jatkossa, vanhan “Stay Clean” -keikkahitin jyristessä. Kuten arvelinkin, arvostellessani viimeisintä Motörheadin lättyä, levyltä oli valikoitunut keikkasettiin “Rock Out” -biisi. Se oli keikallakin mainio, nopea, menopala muiden klassikoiden sekaan.
Motörhead soitti nämä kappaleet:
- Iron Fist
- Stay Clean
- Be My Baby
- Rock Out
- Metropolis
- Another Perfect Day
- Overt the Top
- One NIght Stand
- I Got Mine
- Thousand Names of God
- Chase is Better Than The Catch
- Tragedy
- Power
- Brazil
- Killed by Death
- Bomber
- Whorehouse Blues
- Ace of Spades
- Overkill
Aikoinaan, yllättävän vähäiselle huomiolle jääneeltä “Another Perfect Day” -levyltä (joidenkin mielestä Motörheadin huonoimpia levyjä), on kuitenkin valikoitunut keikalle biisit “Another Perfect Day” ja “I Got Mine”, jotka kumpikin maistuvat todella makealta keikalla, ja jättävät mukavasti tilaa Phil Cambellin mainiolle kitaratyöskentelylle. Kyseinen kitaristi on muutenkin konsertin aikana koko ajan liikkeessä, laulaja/basisti Lemmy Kilminsterin seisoessa pääasiassa paikallaan mikkinsä takana, ja tokihan sen hänelle suomme, onhan herralla ikää jo, 63-vuotta, ja edelleen vetreässä keikkakunnossa.
“Over the Top” on myös todellinen klassikko keikkasetissä. Kyseistä biisiähän ei 70-80 -luvulla julkaistu millään albumilla, vaan oli saatavissa vain eräällä EP-julkaisulla, mutta on kuitenkin kuulunut Motörheadin keikoille alusta lähtien.
Alkuaikojen biiseistä jäin jonkin verran kaipaamaan esim. “Motörhead”-, ja “Iron Horse” -makupaloja.
“Rock Out” -biisin lisäksi uudelta, kiertueelle nimensä antaneelta, “Motörizer”-albumilta, oli kelpuutettu vain kappale “Thousand Names of God”, mikä ei minun mielestäni edusta levyn parasta antia. Lisää ihmetystä herättää albumilta “Ace of Spades” valittu viisu “Chase is Better than the Catch”, jota ei voi pitää kovinkaan menevänä palana. Varsinaisen esiintymisen lopuksi paukutetaan viimeistä edelliset naulat arkkuun, “No Remorse” -klassikkolevyn “Killed by Death” -biisillä, ja “Bomber”-albumin nimibiisillä!
Tietenkään konsertti ei ollut lopussa ilman lopullista kliimaksia. Yhtye palasi lavalle, lämmittäen yleisöä välibiisillä “Whorehouse Blues”. Sitten lopuksi, kovat piippuun. Yhtyeen suurimpia hittejä: “Ace of Spades” (Motörheadin huippualbumin nimibiisi) ja “Overkill”. Se oli niskalaukaus ja kiitos! Motörhead oli antanut kaikkensa, ja tarjonnut tuhatpäiselle yleisölle, mitä se oli tullut hakemaan. Ei rohkeita musiikillisia kokeiluja, vaan täyslaidallinen sitä taattua ja varmaa Motörheadia, jota voi joko rakastaa tai vihata. Niille jotka rakastavat, ilta ei jättänyt paljon toivottavaa.
Motörhead on:
- Lemmy Kilminster (basso ja laulu)
- Phil Cambell (kitara)
- Mikkey Dee (rummut)
Tietoa julkaisusta
Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin motörhead. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.