Metallimusiikki.net

Ja alussa oli Taikatalvi. Kuopion ylpeys Marco Hietala oli istuutunut keinutuoliin, josta käsin hän esitti meille bändin uusimman levyn, Imaginaerumin, avausraidan. Itse miestä emme nähneet, vaan hänen siluettinsa piirtyi lavan suojaksi esiriipun sijaan viritettyyn muovisuikaleiden seinämään. Heti alussa tehtiin siis selväksi, että kyseessä tulisi olemaan ennen kaikkea visuaalinen spektaakkeli. Se on hyvinkin ymmärrettävää, koska bändin viimeisin Imaginaerum-levy pohjustaa ensi vuoden puolella julkaistavaa, samalla nimellä kulkevaa, elokuvaa.

Seinämä alkoi liikkua tuulen mukana aivan kuin talvisena tuiskurintama ja strobovalot toivat illuusiota salamojen räiskeestä Taikatalven muututtua Storytime -biisiksi. Ensimmäistä virallista biisiä vedettiin aimo tovi tämän esiriipun takaa, kunnes verho musiikin tahdin kiihtyessä sai väistyä pyrotekniikan tieltä.

Taustakankaan sijasta lavan peräseinän täytti jättiläismäinen leditaulu, jolta nähtiin Imaginaerum-konseptiin viittaavaa sisältöä. Sana Imaginaerum viittaa paikkaan, joka pohjautuu täysin mielikuvitukseen. Bändin puhemies, Tuomas Holopainen, on kertonut jossain haastattelussa, että levy on ikään kuin porttina huvipuistolle, johon on saatu vaikutteita sellaisilta herroilta kuin Tim Burton, Neil Gaiman ja Salvador Dalí. No, jokainen voi siis vetää johtopäätöksensä siitä, millaista tunnelmaa oli tarjolla.

Heti Storytimen jälkeen bändi veti ässän hihasta ja päästeli ilmoille I Wish I Had an Angel -biisin. Vaikka keskityin itse tuossa vaiheessa pääasiassa bändin ikuistamiseen pikselein, niin oli täysin selvää, että tuon biisin aikana koettiin keikan alkuosan huippukohta. Kliimaksi jatkui seuraavaan biisiin, kun bändi soitti Amaranth-hitin. Yleisö oli liekeissä ja bändi näytti olevan täynnä positiivista energiaa ja hulluttelumieltä.

Yhtyeen sädehtivä vokalisti Anette Olzon jaksoi hymyillä ja flirttailla bändin jätkien kanssa. Marko viihdytti yleisöä tuttuun tapaansa värikkäillä välispiikeillään. Tuomas Holopainen hoiti tonttiaan varmasti korallimuodostelman/urkupillirykelmän näköisessä sopessaan. Rumpali Jukka Nevalainen takoi kannuja sen, minkä jaksoi ja kitaristi Emppu Vuorinen viiletti myös hyväntuulisen näköisenä lavaa päästä toiseen.

Keikan fiilistelyosuudessa kuultiin lukuisia slovareita. Sen aloitti jazzahtava Slow, Love, Slow. Biisin kunniaksi Anette oli sonnustautunut sulkahattuun ja jopa puhutteli bändin miehiä monsieur-etuliitteellä. Marco pohjusti biisin kertomalla, kuinka me kaikki ihmiset olemme fyysisiä, lihaa ja verta, olevia olentoja. Fyysisyyteen liittyy seksuaalisuus ja tärkeintä on, että "gutaa tehdään puolin ja toisin ja joskus jopa itsekseen. Onneksi on internet. Kaikkein parasta on kuitenkin, että hyvät asiat tehdään nautiskellen ja hitaasti".

Välissä kuultiin hieman letkeämpi I Want My Tears Back. Sitten fiilisteltiin taas. The Islanderin alussa seremoniamestari Hietala pyysi kaikki ottamaan esille kännykkänsä ja sytkärinsä ja pistämään "kaikki vermeet hohtamaan". Temppua oli kokeiltu viime kerran Helsingissä vuonna 2009 "Hjalliksen klubilla" ja näky oli ollut säväyttävä. Sitä se oli nytkin. Seuraavana kuultu Nemon slovarisovitus ei saanut jostain syystä yleisöä innostumaan lähellekään niin paljoa, kun olisin odottanut. Sen aikana leditaululla nähtiin suomalaiskansallista maisemaa ja tunnelma oli vähintäänkin runollinen, ehkä jopa talonpoikaisvaikutteinen.

Oman kiinnostavan lisänsä keikkaan toi multi-instrumentalisti ja säkkipilliguru Troy Donockley, joka pääsi loistamaan varsinkin Last of the Wilds -instrumentaalissa. Loppukeikka meninkin siinä sitten omalla painollaan ja perusosio loppui vahvaan Gary Mooren Over the Hills and Far Away -coveriin.

Encore alkoi mahtipontisen tyylikkäästi Finlandialla ja päättyi tietysti Last Ride of the Dayhin. Välissä kuultiin Song of Myself.

Bändin Facebook-sivuilla todettiin keikan jälkeen, että jäähallin setti oli heille kiertueen paras tähän mennessä. Itse en ole maailman suurin Nightwish-fani, mutta olin päättänyt suhtautua keikkaan ennakkoluulottomasti ja menin paikalle todella kiinnostuneena. Visuaalisesti olin tyytyväinen, mutta fiilispuolella olisin toivonut vielä terävämpää kärkeä. Vannoutuneemmat fanit sen sijaan tuntuivat saaneen vastinetta rahoilleen.

• Kuvat:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8
• 9
• 10
• 11
• 12
• 13
• 14
• 15
• 16
• 17
• 18
• 19
• 20
• 21
• 22
• 23
• 24
• 25
• 26

Nightwish on:

• Anette Olzon (laulu)
• Tuomas Holopainen (kosketinsoittimet)
• Emppu Vuorinen (kitarat)
• Marco Hietala (basso ja laulu)
• Jukka Nevalainen (rummut)