Metallimusiikki.net

Norjan black metal ylpeys Satyricon heitti tänä vuonna jo toisen Suomen-keikkansa tämän vuoden aikana. Tällä kertaa yhtye nähtiin Tuska-festivaaleilla. Se ensimmäinenhän oli Finnish Metal Expossa keväällä. Tälläkin kertaa bändi otti yleisönsä ja heitti hienon keikan. Onnistuin saamaan lyhyen juttutuokion bändin laulajan ja keulahahmon, Sigurd Wongravenin, kanssa keikkaa seuranneena päivänä. Hän saapui helteiselle Tuskan backstagelle pikkubussilla täsmälleen ajallaan. Juttuhetkemme sijoittui VIP-ravintolaan, jossa Sigurd tyytyi kevytlimonadiin haastattelijan tarttuessa kylmään oluttuoppiin. Lue mitä juteltiin!

Olette jo tosi pitkäikäinen yhtye. Kerro vähän, miten bändi sai alkunsa?

Juu, olemme soittaneet yhdessä noin 18 vuotta. Alunperin minä liityin porukkaan, joka oli jo jollain lailla kasassa. Siitä sitten minä ja kitaristi erosimme ja perustimme Satyriconin. Olimme kaikki soittaneet jo aika paljon aikaisemminkin. Minäkin olin ollut paikallisissa bändeissä Oslossa. No, meiltä puuttui rumpali. Silloin Kjetil tuli messiin. Sitten taas kun ekan levyn teko tuli ajankohtaiseksi, kitaristi häipyi. Jäimme Kjetilin kanssa kahden bändiin. Loppuhan on yksinkertaisesti historiaa.

Oliko musiikkityyli selvää jo alkuvaiheessa?

Emme juurikaan miettineet musiikkityyliä alkuvaiheessa, vaan se syntyi sellaiseksi kuin se on myös nykyisinä päivinä täysin luonnostaan. Tästä päivästä sen erottaa ainoastaan se, että meillä on 18 vuotta enemmän soittokokemusta. Olen nähnyt metallimusiikin muuttuvan äärimmäisesti uramme aikana, mutta syy miksi teemme juuri tällaista musiikkia, on että rakkautemme ja intohimomme on black metal. Musiikkityylissä on jotain sellaista sielua, joka vetosi minuun jo nuorena poikana. Eli sen takia aloin aikoinani soittamaan ja jatkan sitä vielä nykyisin. Kaiken ytimenä on loppujen lopuksi vain musiikki.

Miten vertaisit Satyriconia suhteessa muihin black metal bändeihin?

Mielestäni Satyriconilla on vähemmän klassisia metallivaikutteita. Ehkä meilläkin on ollut aikaisemmin enemmän klassisuutta, mutta viimeisenä 12 vuotena soittaessamme se on vähentynyt. Koen, että työskennellessämme olemme ottaneet yhtyeenä ennemmin askeleita eteenpäin, kuin yhden taaksepäin. Kuitenkin on sanottava, että yhtye rakastaa myös klassisia black metal -vaikutteita. Se ei saa vaikuttaa siten, että se estäisi yhtyeen kehityksen. Arvostan myös monia muita genren bändejä, kuten Bathorya yhden mainitakseni, jotka ovat kehittyneet levy levyltä. On tietynlainen haaste edistyä urallaan ja samalla säilyttää black metallin sielu. Se on tapa, jolla haluamme tehdä asiat.

Miten Satyriconin biisit syntyvät?

Yleensä musiikkimme tehdään kitaralla. Joskus harvoin biisin idea saattaa perustua rytmiseen ideaan, tai johonkin keyboard-pätkään, mutta tosiaan yleisimmin kitarariffi on pohjana. Minä työstän pääasiallisesti kaiken materiaalin omissa oloissani ja sitten kun koen, että biisiaihio on kyllin valmis, alan työstää sitä bändin kanssa. Tapani tehdä biisejä vain on sellainen, että en halua tuoda alkuvaiheessa olevaa biisiä muiden nähtäville. Minulla on yleensä siinä vaiheessa selkeä näkemys siitä, mihin suuntaan haluan biisin kehittyvän, ja haluan säilyttää sen luomisvaiheen itselläni.

Onko biiseissäsi jonkinlaista syvempää sanomaa?

Vai sanomaa? Mietitäänpä. Minä luulisin, tai jopa toivon, että kaikilla jotka kirjoittavat tekstejä ja etenkin black metal -biisejä, on jonkinlaista sanomaa teksteissään. Filosofisia häivähdyksiä, tai kaikuja kirjoittajan pään sisältä. Tai kertomuksia pahoista voimista. Enkä tee itsekään poikkeusta tässä. Minkäänlaista poliittista sanomaa meillä ei ole. Niin, että kyllä se sanoma on sitä, mitä tulee pään sisältä.

Vuonna 2002 teitte taloudellisesti parhaimmin menestyneen albuminne, Volcanon. Oliko tarkoituksellista tehdä siitä sellainen, että suuri yleisö voi kokea sen helposti lähestyttäväksi?

En usko, että olimme tarkoituksella tekemässä tietynlaista levyä. Jos haluaisimme tehdä taloudellisesti hyvää musiikkia, pitäisi tehdä sellaista kuin Nightwish! Minulle levyttäminen on prosessi, jossa haluan tehdä vain mahdollisimman hyvän levyn. Volcano ei tee tästä poikkeusta, oli se sitten menestynyt tai ei.

Tämä Volcano toi teille myös neljä tunnustuspalkintoa. Miltä se tuntui?

Ei oikein miltään. En välitä niin palkinnoista. Jos näit eilen keikkamme täällä, niin tiedät mistä on kyse. Minulle tärkeintä koko jutussa on yleisön reaktio. Palkinto taas on sellainen, jonka antamisesta päättää ehkä 4–5 ihmistä, mutta kun olet yleisön edessä, siellä on tuhansia katsojia. Jos he eivät pidä sinusta, ei auta vaikka olisi minkälaiset palkinnot.

Teillä on ollut keikkakokoonpanossa aika paljon miehistönvaihdoksia. Miten se on vaikuttanut musiikkiin?

Ei se ole oikeastaan vaikuttanut, koska pohjimmiltaan Satyricon on Frost ja minä. Olen aina tehnyt musiikin itse, soittanut kitaraa ja laulanut siinä kun Frost on soittanut rumpuja. Se on jatkunut 18 vuotta, joten me olemme yhtye.

Keikkakokoonpanossa on sitten ollut vaihtuvuutta, välillä sosiaalisten suhteiden, joskus soitannollisten erimielisyyksien takia. Onhan meillä nytkin kitaristimme ollut jo melko pitkään. Jos soittajana on ollut joku, josta huomaamme, ettei hän sisäistä Satyriconin syvintä ydintä, hän on sitten saanut lähteä. Haluamme vain sellaisia muusikoita, jotka nivoutuvat tyyliimme.

Voiko musiikillanne olla mielestäsi maailmanlaajuisia vaikutuksia?

Tottakai sillä on vaikutusta yksittäisiin ihmisiin. Ehkä sitä kautta maailmaankin.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia yhtyeelläsi on?

Tunnen, että Satyriconin seuraava askel tulee olemaan jännittävä. Tästä vuodesta 2010 olemme päättäneet pitää erilaisen välivuoden — vähän vapaata. Tämä on tärkeää siksikin, koska yhtye on työskennellyt todella rankasti muutaman vuoden ajan. Levytysjutuissa on mennyt aikaa. Seuraava levymme tulee avaamaan uuden lehden bändin musiikillisessa ilmaisussa. Luulen, että on hyvä pitää vähän taukoa keikkailusta. Ensi vuonna alkaa uuden levyn biisien kirjoitus, joka tosiaan tulee olemaan jotain erityistä, jota emme ole tehneet aikaisemmin. Luvassa on myös uudenlaisia saundimaailmoja. En juuri pelkää millainen lopputulos tulee olemaan, koska se on juuri sitä mitä haluan.

Sitten vielä lopuksi: mitä pidät suomalaisesta kesäfestarista?

Aivan hienoa. Olemme soittaneet monesti suomalaisilla festareilla ja sisäkeikoillakin. Ainoa miinuspuoli on tietysti soittaa kovassa auringonpaisteessa, mutta se on sama juttu Norjassakin. Kaikki paikkakunnat ovat mukavia, mutta Helsinki erityisesti. Soitimme täällä ekan kerran, olikohan se 10 vuotta sitten, ja festari oli silloin tosi pieni. Nykyäänhän tämä on kasvanut aivan mahtavaksi tapahtumaksi. Kun uusi levy on ulkona, lupaan tulla keikalle uudestaan!

Tuohon lupaukseen on hyvä päättää haastattelu. Jäämme odottamaan seuraavaa levyä ja keikkaa!

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9
• #10
• #11
• #12
• #13
• #14

Satyricon on:

• Satyr (laulu, kitara, kosketinsoittimet ja basso)
• Frost (rummut)