Metallimusiikki.net

Maamme metallikinkereiden kärkikaartiin itsensä kiilannutta Sauna-festivaalia vietettiin tänäkin vuonna Tampereen Eteläpuistossa. Festarit järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2004, tuolloin Ratinan Stadionilla ja yksipäiväisenä. Heti seuraavana vuonna festari vakiintui kolmipäiväiseksi. Paikkana Tampereen Eteläpuisto muodostaa puistomaisena alueena, järvenrantamaisemineen, mahtavat puitteet rock-musiikin kuuntelulle ja katselulle. Festari on myös tunnettu siitä, että siellä monesti esiintyy jo 1980-luvulla tunnetuksi tulleita yhtyeitä. Eräs tämän vuoden odotetuimmista nimistä, Ratt, tosin joutui perumaan esiintymisensä, mikä varmasti sai monet pettymään. Rockia ja räminää piisasi silti kolmen päivän ajan. Tässä pieni läpileikkaus tarjonnasta!

Torstai

Ilmeisesti Kissin esiintymisestä johtuen oli festivaalin aloituspäivä poikkeuksellisesti torstaina. Bändejä illalle oli buukattu vain viisi, mutta sitäkin kovempia ja ehkä Insomniumia lukuun ottamatta hiukan samankaltaisia tyyliltään. Helteisen päivän kallistuessa iltaan kipusi ensimmäisenä esiintyjänä lavalle The 69 Eyes. Bändi ei ehkä ole mikään metallibändi, mutta jos kotimaisesta kovasta rockista puhutaan, on kyse aivan kärkiyhtyeestä. Bändi on myös mielestäni kasvanut hyvin isoilla lavoilla esiintyjäksi. Rockaus olikin armotonta bändin esiintyessä, ja yleisö eli voimakkaasti mukana, varsinkin hittibiisien “Brandon Lee” ja “Lost Boys” soidessa. Hieno keikka. Keikkaa ennen The 69 Eyesin Jyrki69:ää haastateltiin. Lue haastattelu täältä.

Insomnium pääsi korkkaamaan illan puistolavalla, joka sopikin bändille mielestäni hyvin. Yhtye keräsi yleisöä varsin mukavasti ja soitti varsin kelvollisen keikan. Yhtye oli muuten ensimmäistä kertaa Sauna-festareilla.

Seuraavaksi päälavalla oli jotain todella mielenkiintoista. Lauteille kapusi hiukan parodiseksikin luonnehdittu Steel Panther, johon ainakin itse suhtauduin jonkin verran varautuneesti, koskapa en ollut yhtyettä ennen kuunnellut. Bändi antoi jonkin verran odottaa itseään, mutta sitten räjähti. Neljä miestä aivan ’80-luvun heavytyyliin laitettuina, tiukoissa trikoissaan ja hiukset tupeerattuina. Heti soitannon alettua kävi selväksi, että tässä on kyse todella tiukasti soittavasta yhtyeestä. Bändi heilui vetreästi, ja kasariluvun maneereita käyttäen lavalla, ja järjesti jo ensimmäisen biisin lopuksi yleensä keikan lopussa nähtävät bakkanaalit. Jos ulkoasua voikin pitää huvittavana, ei se poista sitä tosiseikkaa, että kyse on erittäin hyvin soittavasta yhtyeestä. Biisit kulkivat todella komeasti. Ehdottomasti yksi festivaalin ilopillereistä ja yllätyksistä!

• Steel Panther:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #5

Illan lopettelijana oli ehkä festivaalin historian suurieleisin bändi, eli Kiss. Lavan edustalle oli jo alkuillasta pakkautunut väkeä varaamaan itselleen kunnolliset näköalat. Päivän kuumuudesta johtuen eturivistä myös kannettiin eräitä onnettomia ensihoitoon. Mutta koska Kissin keikasta on tällä sivustolla erillinen juttu, ei siitä tässä sen enempää.

Perjantai

Perjantaina alkoi “tyypillinen” Sauna-festarisääkin ilmoitella itsestään. Patikoidessani festarialuetta kohti nimittäin taivas alkoi vuotaa lupaavasti. Puistolavan perjantaipäivälle oli tarjolla vähemmän tunnettuja yhtyeitä, kuten Glamour of the Kill, Whitechapel ja August Burns Red. Näistä ei ainakaan itselläni jäänyt kovin järisyttäviä tunnelmia, vaikka yleisöä nekin vetivät. Koskapa Tarot oli siirretty Rattin poisjäännin paikkaajaksi myöhempään iltaan, päälavan tarjonnan aloitti Death Angel. Kyseessä on Amerikan San Franciscosta kotoisin oleva thrash metal -jyrä. Yhtye aloitti uransa jo 1980-luvulla, pistäen välillä “pillit pussiin” jopa vuosikymmeneksi. Täytyy sanoa, että hyvä kun jatkoivat uraansa, sen verran pätevältä ja raskaalta soitanto kuulosti. Varsinkin kun juuri thrash metal on monesti festareilla sitä kulkevinta musaa, tai sitten allekirjoittanut haikailee vanhoja aikoja.

• Death Angel:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6

Päivän kotimainen huippuhetki oli tietysti Tarot! Yhtye jyräytti vanhan liiton metallikoneensa käyntiin sadekuuron tuivertaessa ja yskimättä. Täysillä kierroksilla paahtanut moottori tekikin selvää jälkeä. Bändi on ollut välillä pidemmänkin aikaa talvitelakalla, mutta on nyt viime aikoina noussut taas esiin, hämmästyttävän freesinä. Zachary Hietala on edelleenkin aika tämäkkä kitaristi, vaikkei olekaan tiluttajana verrattavissa esimerkiksi Alexi Laihoon. Marco kantaa ansiokkaasti keulakuvan roolia ja murisee mukavalla saundilla mikkiin bassonsoiton lomassa. Kaiken kaikkiaan Tarot on keikalla erittäin kova bändi tällä haavaa. Metallimusiikki.netissä julkaistiin aikaisemmin Marco Hietalan kanssa tehty haastattelu.

Puistolavalla esiintyi tässä vaiheessa vanha 1980-luvun bändi, Anvil. Ennen keikkaa tämä aiheutti eniten naureskelevaa hymähtelyä toimittajien piirissä. Bändihän ei oikein päässyt alkua pidemmälle edes aikanaan. Toisaalta bändi jakaa mielipiteet, koska jotkut diggaavat sitä oikein tosissaan. Eteläpuistoonkin oli saapunut nuoria poikasia farkkuliiveissä, pillifarkuissa ja valkoisissa Converse-tennareissa. Kyllä yhtyeeltä aivan miehekästä vanhan liiton metallia saatiinkin kuulla. No, oliko se niin huono? Ei, vaan aikuiset miehet rokkaamassa.

Kissin lisäksi ehkä odotetuin bändi, Danzig, oli sijoitettu perjantain lopettajaksi. Bändin suuruus ja oikukkuus kuvastui täydellisestä kuvauskiellosta. Sankka yleisömassa oli pikku hiljaa, illan aikana, saapunut odottamaan tätäkin bändiä. Amerikasta ponnistava yhtye on tahkonnut jo vuodesta 1987. Musiikki on sekoitus erittäin raskasta alkuperäistä metallia, sekoitettuna myös blues rock -vaikutteisiin ja hyvin synkkiin sanoituksiin. Laulaja Glenn Danzig tunnetaan omaperäisestä äänestään, jota on aiemmin kuultu esim. The Misfits -yhtyeessä. Varsinaiseen suursuosioon yhtye ei oikein ole päässyt, mutta tiettyä kulttimainetta se nauttii. Yhtye piti lähes kuusi vuotta levytystaukoa, julkaisten tänä vuonna “Deth Red Sabaoth” -levyn. Soitantona bändi oli melko raskas, mutta ei aivan valtavirran tavalla, vaan omia latujaan kulkevana. Koskapa myös Glennin laulusaundeista löytyy nyansseja, on keikka hieno kokemus. Tämä oli Saunan viime vuosien mielenkiintoisimpia vieraita!

Lauantai

Lauantai koitti tuulisena ja kylmänä, koetellen metallivaeltajia, jotka muurahaisten lailla suuntasivat festivaalin viimeistä päivää näkemään ja kokemaan. Päälavan tarjonnan aloitti Suburban Tribe, joka on aina jäänyt itselleni hieman vieraaksi, enkä edes pidä yhtyettä oikein metallina. Mutta kunniaahan bändi on kyllä niittänyt. Kyllähän se täälläkin keikkansa kunnialla hoiti, ja jotka yhtyeestä pitävät, diggasivat varmaan tätäkin. Puistolavalla kurituksen aloitti Doom Unit, joka onkin viime aikojen mielenkiintoisimpia tulokkaita. Yhtyeen musiikkia voisi kuvata metallimusiikin ja southern rockin symbioosiksi. Keikalla tämä yhdistelmä on erittäin kulkevaa. Lue Doom Unitin laulajan kanssa tehty haastattelu täältä.

Päälavan päivän ainut ulkomaanelävä oli niin ikään jo ’80-luvulla uransa aloittanut saksalainen power metal -yhtye, Grave Digger. Bändin entisten jäsenien lista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta tähän nähden soitto kulki harvinaisen yhtenäisesti. Levyjäkin he ovat tehneet melkoisen liudan, tosin en tiedä ketään, jonka hyllystä näitä löytyisi. Mutta kyllä tällaista vanhan liiton menomusiikkia aina mielellään kuuntelee, varsinkin saksalaista!

Tässä vaiheessa puistolavalla aloitteli settiään itselleni yksi tärkeimmistä bändeistä, nimittäin Peer Günt! Eihän tätäkään metalliksi voi kutsua, mutta tämä on mielestäni todellisten äijien musiikkia. Kitaristi–laulaja Timo Nikki on vanhentunut ja nykyinen rumpali ei pärjää Twist Twist Erkinharjulle, mutta meno on silti harvinaisen selvää. Kun bändi laulaa “bad whiskey is better than wine” on se uskottavaa. Harvinaisen monta nuortakin diggailijaa näkyi yleisön joukossa. Hauska todeta että yhtye on vielä näin kovassa keikkakunnossa.

• Peer Günt:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5

Muita lauantain puistolavan esiintyjiä olivat Poisonblack ja Hail! Poisonblack on kotimainen goottimetallia soittava yhtye, jonka Sentencedin laulaja Ville Laihiala perusti vuonna 2000. Yhtye on saavuttanut kymmenessä vuodessa melko paljon, ja vakiinnuttanut fanilaumat. Itse en ole oikein heihin lämmennyt, mutta omanlaisensa kokemus he kuitenkin keikalla ovat. Eikä soittotaidoissa ole moittimista.

Hail!-yhtye onkin erikoisempi tapaus. Kyseessä on all stars -bändi, jossa on rippeitä muun muassa Judas Priestin, Sepulturan, Testamentin ja Megadethin jäsenistä. Taidoiltaan he ovat melkoisia tekijöitä, mutta soittavat pelkkiä cover-biisejä. Biisejä kuullaan sellaisilta bändeiltä kuin Motörhead, Sepultura, Megadeath, Judas Priest, Pantera ja Metallica. Mitä tästä voi sanoa? Ennestään kovat biisit ovat mainioita lähes kenen tahansa esittäminä. Tämähän on mainio kaljoittelubändi. Kuulet suosikkibändiesi biisit yhteen putkeen. Ihan hauska tapaus. Oikeasti!

• Amorphis:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7

Sitten onkin aika niputtaa yhteen päälavalla festarit päättäneet kotimaan suuruudet: Stam1na, Amorphis ja Sonata Arctica. Pääseekö Suomessa yleensä rock-festareille, joissa ei esiinny Amorphis tai Sonata Arctica? Tältä ainakin itsestäni tuntuu. No, on sanottava että Stam1na rytisteli ihan mainiosti omassa setissään ja keräsi yleisönkin huomion osakseen. Ehkäpä lavan suuruus ei ollut heille aivan omiaan. Mene ja tiedä. Amorphis ja Sonata Arctica ovat kyllä omassa melodisessa metallissaan varsinaisia suurnimiä Suomessa, mutta ehkä liian pehmeitä minulle. Jos halutaan paljon yleisöä, nämä ovat melko varma nakki, sillä nämä eivät jätä keikalla toivomisen varaa ja kuten sanottu, yleisö näytti diggailevan. Sehän on tärkeintä!

• Stam1na:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7

Tällainen oli Saunan kattaus tänä vuonna. Odotamme innolla, millainen pääesiintyjä saadaan ensi kesälle. Kissistä kun on vaikea laittaa paremmaksi. Sauna on kiistatta yksi Suomen suven mukavimmista festareista, joten suunnatkaamme sinne askeleemme taas ensi vuonna.