Metallimusiikki.net

1980-luvun brittiheavyn eräs legendaarisista yhtyeistä, Saxon, saapui viime vuoden lopulla jo toista kertaa samana vuonna ilahduttamaan kuulijoita. Bändi ei oikein ’80-luvulla päässyt kuumempien nimien, kuten Iron Maidenin ja Judas Priestin, kanssa samalle tasolle, mutta kyllä yhtyeellä on vieläkin paikkansa kartalla, ja uskollisia fanejakin löytyy. Mitään mullistavia levytyksiähän ei bändi ole nykyään tehnyt. 2011 kesän Sauna-festareilla bändi heitti mainion keikan, ja olikin jännittävää nähdä, miten musiikki toimii pienehkössä Helsingin Nosturin salissa. Lämmittelijäkseen Saxon oli saanut niin ikään aikanaan B-sarjaan jääneen Anvilin, joka kuitenkin hoiti lämmittelyt enemmän kuin hyvin!

Saxon kapusi Nosturin lauteille hyvin aikataulun mukaan, Anvilin luotua hyvän ja odottavan tunnelman yleisössä. Sali olikin melkoisen täynnä kuuntelijoita, jotka jakautuivat kahteen kastiin. Saxonia 1980-luvulla kuunnelleisiin, ja hauskasti sen ajan hevikostuumiin pukeutuneisiin, farkkuliivisiin nuorison edustajiin.

Bändi pamautti keikan käyntiin "Hammer of the Gods" -biisillään, jota seurasi vanha hitti "Heavy metal Thunder". Se kuuluukin yhtyeen repertuaarin parhaimmistoon. Yleisö räjähti heti mukaan meininkiin, ja on sanottava, että vanhaa materiaalia kuljetettiinkin varsin räyhäkkäästi. Uudempaa kamaa oli tosin setissä aika runsaasti mukana, joka ei ainakaan itseäni juuri napannut. Lisäksi kitarakaksikko ei kovasta kohkaamisesta huolimatta saanut oikein tunnetta soitantoon. Laulaja Biff Byford esiintyi totutun vähäeleisesti. Oli hienoa huomata vanhan soundin säilyneen tallessa. Bändin melkoisen pitkään settiin oli siroteltu sopivaan tahtiin vanhoja hittejä niin, ettei yleisö päässyt kylmenemään. Kaikki olennaisimmat vanhat biisit kuultiinkin setin aikana. Varsinkin varsinaisen setin lopettaneet "Denim & Leather" ja "Wheels of Steel" olivat komeaa kuultavaa, ja lämmittivät vanhan mieltä.

Tässä joutuukin miettimään, mitä yhtye edustaa nykyisille kuulijoille. Onko se vain kasa vanhoja hittejä, jotka soitetaan pieteetillä vanhalle tyylille? Vai onko bändillä jotain uuttakin annettavaa? Ainakaan minua ei uudempi materiaali juuri ole vakuuttanut, joten ehkä bändin olisi parempi pysyä tietynlaisena nostalgiakoneena.
On kuitenkin todettava, että kuulijat olivat tyytyväisen oloisia näkemäänsä, ja vastailivat huutomyrskyllä laulajan kommentteihin. Soitannollisesti tämä oli mukavaa kuultavaa. Huolimatta siitä, ettei varsinaista virtuositeettia esiteltykään, lukuun ottamatta ensimmäisen encoren kitarasooloilua, niin yhteissoitanta oli kuitenkin kelpo tasoa ja tyylinmukaista.

Bändi ei mielestäni aivan päässyt Sauna-keikan vertaiseen, ison lavan hurmioon, mutta soitti kuitenkin kelpo keikan, nostalgian nälkäisille, ja vähän uudemmankin menon ystäville. Ja ennen kaikkea: sali oli todella täynnä. Kelvollinen keikka, joka osoitti että Saxon ei ole pelkkä dinosaurus, omasta kriittisestä suhtautumisestani uuteen materiaaliin huolimatta. Kiitos!

• Kuvat:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8
• 9
• 10
• 11

Nämä kuultiin:

1. Hammer of the Gods
2. Heavy Metal Thunder
3. Dooms Day
4. Never Surrender
5. Chasing the Bullet
6. Motorcycle Man
7. Back in ’79
8. Solid Ball of Rock
9. To Hell & Back
10. Got to Rock
11. Call to Arms
12. Rock the Nations
13. Witch Finder
14. Broken Hero
15. Mist of Avalon
16. Power & Glory
17. Denim & Leather
18. Wheels of Steel
19. Encore 1:
    • Crusader
    • (Guitar Solo)
    • 747 Stranger in the Night
20. Encore 2:
    • Strong Arm of the Law
    • Princess of the Night

Saxon on:

• Biff Byford (laulu)
• Doug Scarratt (kitara)
• Paul Quinn (kitara)
• Nibbs Carter (basso)
• Nigel Glockler (rummut)