Metallimusiikki.net

Stratovarius hajosi.

Stratovarius-bändin promokuva. Miehet seisovat peltisen tynnyrin äärellä. Kuvassa kaikki Stratovariuksen jäsenet.Stratovariusta ei enää ole

Stratovarius-yhtyeen keulamies, Timo Tolkki (s. 1966) uutisoi nettisivuillaan huhtikuun 2. tai 3. päivä julkaisemassaan englanninkielisessä lausunnossa päättäneensä hajottaa Stratovariuksen. Miehen kirjoittama uutinen paljastaa hyvin yksityiskohtaisesti ryhmän sisällä velloneen toivottomuuden, jonka Tolkki päätti lopettaa vihdoinkin kertarysäyksellä. Bändi on nyt hajonnut lopullisesti. Hän oli todennut yhtyeen jäsenille luhistumisen tapahtuvan jo edellisen vuoden lokakuussa, mutta lakiteknisten syiden takia hajoamispäätöksestä muusikko ei pystynyt paljastamaan suurelle yleisölle ennen tätä hetkeä.

Timo Tolkki kertoo olevansa nyt iloinen ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Muusikko odottaa nyt malttamattomana sitä, mitä tulevaisuudella on luvassa häntä, uutta bändiä, muita projekteja ja biisejä varten. Mies toteaa lausunnossaan elävänsä nyt erittäin luovaa vaihetta. Hänellä on työn alla Stratovariuksen hyllyttämisen jälkeen oma tuotantoyhtiö ja muita musiikkiprojekteja, joista osa ei ole lainkaan metallimusiikkiin painottuneita, vaan sellaisia jotka aidosti liikuttavat häntä.

Viime lokakuussa Tolkki oli kertonut Stratovariuksen jäsenille, että hän on laittamassa bändille stopin. Hän kertoi jäsenille myös syyt tähän toimenpiteeseen. Nyt eilen julkaisemassaan englanninkielisessä avoimessa kirjeessä hän kertoo yksityiskohtaisesti kaikille Stratovarius-faneille, jotka ovat tukeneet bändiä vuosien varrella, miksi näin pääsi käymään. Hän kirjoittaa harkinneensa kirjoittavansa alunperin ylimalkaisen ja tyypillisen musiikkibisneksessä tutuksi tulleen kirjeen, mutta totesi fanien ansaitsevan parempaa. Bändin fanittajat ansaitsevat kuulla ainakin osan niistä tosiseikoista, joiden parissa yhtye on joutuntu painimaan kulissien takana. Nämä syyt paljastamalla Timo Tolkki toivoo fanien ymmärtävän hänen päätöksensä hajottaa bändin.

Kuulemma jo siitä lähtien kun Timo Kotipelto ja Jörg liittyivät bändiin, bändin sisällä on ollut ristiriitoja ja negatiivisia tuntemuksia ilmassa. Nämä emootiot ovat hyllyneet etenkin Kotipellon, Jörgin ja Tolkin välillä. Sen jälkeen kun Jari Kainulainen erotettiin yhtyeestä muutamia vuosia sitten, oli Tolkin lausunnon mukaan niin absurdi, ettei hän edes yritä “avata” sitä tämänkertaisessa lausunnossa. Erottamissyyt saattavat kuitenkin paljastua jos mies jossain vaiheessa ehtii ja saa motivaatiota kirjan kirjoittamiseen. Hän arvelee kuitenkin, että nämä edellä mainitut negatiiviset tuntemukset saivat kasvupohjan jo noin 12 vuotta sitten. ne ovat itäneet kauan ja huolella. Bändin sisällä on usein ollut yhteenottoja. Jörg on valittanut TK:sta Tolkille ja vastaavasti TK Jörgistä. Välillä nämä riidat olivat yhtä suurta sekamelskaa, mutta koskaan ne eivät näkyneet bändin ulkopuolelle, faneille. Tolkki sanoo, ettei hän halua olla kiittämätön Kotipeltoa tai Jörgiä kohtaan. Heidän hän toteaa olevan pohjimmiltaan hyviä miehiä. Tällaisia konflikteja kuitenkin tapahtuu missä tahansa projektissa, jossa on ihmissuhteet kyseessä. Asiat välillä sujuvat epätoivotuilla tavoilla. Kuten avioerossakin, jota kukaan ei halua, on joskus fiksuin ratkaisu vain jatkaa omaa elämää ilman seuralaistaan. Timo Tolkki haluaa nyt sanoa sanottavansa siitä, mitä Stratovariuksen sisällä on tapahtunut.

Bändin uran muusikko hehkuttaa olleen mahtava. Vuosien aikana valmistui yhteensä 14 äänitettä, tehtiin kuusi maailmankiertuetta ja tuhansia live-esiintymisiä ympäri planeettaa, voitettiin kolme kultalevyrajaa, Emma-gaala ja myytiin noin kolme miljoonaa levyä. Stratovariuksen hajottamispäätökseen mies päätyi pitkän ja huolellisen harkinnan jälkeen. Vuoden aikana hän on ehtinyt pähkäillä & pohtia tilannetta kaikilta puolilta. Bändin oli hajottava, se oli paras ratkaisu Tolkkia ajatellen. Mies koki olleensa surullinen Stratovariuksessa. Yhtyeessä kun oli jotakin pahasti vialla, eikä kukaan yhtyeen jäsenistä tuntunut välittävän siitä.

Ryhmän hajoamisprosessi sai ensimmäiset näkyvimmät merkkinsä, kun Stratovariukselta ilmestyi uusin albumi vuonna 2005. Tuohon aikaan yhtyeen sisällä tunnelma oli äärimmäisen omituinen. Timo oli itse viettänyt vuodesta 2004 valtaosan toipilaana hermoromahduksesta, josta hän kärsi saman vuoden huhtikuussa. Hän päätyi romahduksen takia sairaalaankin. Tuohon aikaan hän älysi, että asiat ovat muuttumassa omituisempaan suuntaan. Jens onneksi tuki Tolkkia puhelinsoitoillaan miehen ollessa toipilaana. Kun ryhmä lähti tekemään “Stratovarius”-nimistä albumia, jonka Timo Tolkki kertoo olevan rehellisesti sanottuna kamala albumi, ja kun yhtye lähti suunnittelemaan kiertuetta, hän havaitsi asioiden olevan hyvin huonolla tolalla. Kukaan bändin silloisista jäsenistä ei syystä tai toisesta tuntunut välittävän ryhmän sisäisistä kemioista millään tavalla. Tolkki kertoo julkaisemassaan uutisessa kaavailleensa projektioruutujen käyttämistä live-esiintymisten puolella. Niitä varten piti lähteä kehittämään tyylikästä grafiikkaa. Tolkki joutui itse suunnittelemaan grafiikat ja käytännössä koko show’n. Kukaan muu rytmiryhmän jäsenistä ei tuntunut olevan kiinnostunut millään tavalla esiintymisen valmistelemisesta. Myös bänditreenit olivat huonolla tolalla. Lauri Porra (basso) oli juuri tuohon aikaan liittynyt Stratovariuksen jäseneksi ja ihmetteli mitä bändissä oikein on tekeillä. Jörg Michael saapui Stratovariuksen keikoille suoraan Saxonin keikalta pitäen yllään Saxonin bändipaitaa lähes kaikkien esiintymisten ajan. Jörg Michaelin asenne bändiä, kiertuetta ja kaikkia (etenkin Tolkkia ja Kotipeltoa) kohtaan oli Tolkin mukaan erittäin ylimielinen. Timo Kotipellon Tolkki toteaa olleen aina hyvin kohtelias ja hyvätapainen, mutta Tolkki paljastaa aistineensa vihamielisyyden. Ammattilaismuusikkoina he kykenivät soittamaan keikat ilman ulkopuolisille näkyvää kitkaa, mutta tunnetta ei ollut pelissä mukana.

Timo Tolkin uutisessa hän arvelee lisäksi, että TK oli aina hyvin katkera häntä kohtaan siitä, ettei TK:n tekemiä sanoituksia tai biisejä päätynyt Stratovariuksen äänitteille. Tätä katkeruutta hän ei kykene ymmärtämään, sillä Kotipellollahan on oma soolobändinsä, jossa mies saa soittaa mitä ikinä haluaakin. Tolkki räväyttää kestäneen häneltä vuosia jo pelkästään siinä, että hän oppi sanomaan TK:lle “ei”, että hän ei tykkää TK:n tekemistä sanoituksista ja biiseistä. Näiden kahden muusikon välinen eroavuus on lähinnä siinä, että Tolkki tekee biisejä Stratovariukselle ja TK taas yrittää tehdä Strato-kappaleita, jota kuitenkin muuttuvat huomaamatta Kotipelto-bändin kappaleiksi. Tolkin mukaan ei ole helppoa sanoa jollekin, ettei hän pidä toisen tekemästä musiikista. TK:n tekemä materiaali ei sopinut Stratovariukselle, mutta mies on joka tapauksessa tehnyt monia mahtavia biisejä soolouransa aikana. Hän ja TK ovat hyvin erilaisia toisistaan, arvelee Tolkki. Heillä on kummallakin erilainen huumorintaju. Kummallisimmaksi seikaksi heidän kahden välisessä toveruussuhteessa on Tolkin puheiden mukaan se, etteivät he koskaan olleet kunnon ystäviä keskenään. Tolkki kävi TK:n kotona 12 vuoden aikana ehkä viisi kertaa. Bändin sisällä Jens oli lähin ystävä hänelle, ja loppuaikoina samaa oli basisti Lauri Porra, jonka Tolkki hehkuttaa olevan mahtava heppu. Kukaan Stratovariuksen tiimistä ei kuitenkaan ollut tosiystäviä keskenään.

Stratovariuksen viimeisen keikan jatkuessa Jörgin rumpuroudaaja kertoi Tolkille humalapäissään, että Jörg on eroamassa bändistä välittömästi sen jälkeen kun kiertue on päättynyt, mutta Jörg hoitaa kiertueen kunnialla loppuun, koska “hän on liikemies”. Tolkki arvelee, että Jörgin ylimielinen asenne koki uuden kliimaksin siinä vaiheessa kun hän sanoa Tolkille bändin ollessa Seattlessa, että bändin tarina on tullut tiensä päähän.

Bändi yritti äänittää live-DVD:tä kolmisen kertaa Sao Paulossa, mutta taltioitua keikamateriaalia ei kyetty käyttämään sen takia kun Stratovarius soitti niin huonosti. Keikat sujuivat kehnosti. 120 päivää kestänyt kiertue kuitenkin sujui hyvin, sillä yleisöt tykkäsivät kuulemastaan. Yleinen tunnelma keikoilla oli Tolkin mukaan kuitenkin sellainen kuin olisi jälleen yksi rutiininomainen työpäivä edessä. Muut yhtyeen jäsenet tuntuivat tekevän keikkoja vain ja ainoastaan rahan takia.

Kiertue tuli ja meni. Jörg ei lähtenytkään yhtyeestä. Kiertue oli Tolkille kaikkein kummallisin mitä hän on eläessään suorittanut. Reissu oli menestys, mutta muusikko tuntee sen sujuneen vain pakottamalla. Hauskuus oli poissa.

Kiertueen jälkeen mies yritti keskittyä seuraavan musiikkialbumin luomiseen. Hän otti tavoitteeksi kirjoittaa perinteisen power metal -albumin, joka on samaa rataa kuin “Visions”-kiekkokin. Tähän projektiin hän uppoutui sen takia, koska tunsi olevansa sen velkaa faneilleen ja koska se on oikein. Tästä albumista lähti hahmottumaan pahamaineinen “RR”-albumi. Biisien kirjoittaminen sujui hyvin, workflow oli mallillaan. Biisit hahmottuivat tyylikkäiksi ja melodisiksi, jotka muistuttivat huomattavasti perinteistä Stratovariuksen linjaa. Tolkki joutui olemaan kuitenkin bändin sisällä velloneen tilanteen takia varpaillaan jatkuvasti. Äänityssessioiden hän jo etukäteen pelkäsi muodostuvan kivuliaaksi kokemukseksi. Joka tapauksessa vuoden 2006 loppuvaiheilla yhtye sai valmiiksi demokasetin, jolla kuullaan 10 aivan uutta biisiä. Timo T. itse ei ollut aivan tyytyväinen demoon, mutta nauhoite joka tapauksessa tekisi tehtävänsä — se esittelisi uudet biisit levy-yhtiölle. Sen jälkeen kun demo oli valmistunut, mies varasi 12 päivää studioaikaa helsinkiläisestä Sonic Pump -studiosta maaliskuuksi 2007. Nämä äänityssessiot osoittautuivat kummallisimmiksi nauhoitushetkiksi ikinä. Jörg oli Tolkin mukaan jatkuvasti puhumassa siitä, että bändin jäsenten on saatava jälleen “Visions-nälkä” takaisin, mutta kenelläkään bändin jäsenellä ei sellaista nälkää tuntunut aidosti olevan. Nämä nauhoituspäivät eivät olleen lainkaan samanlaisia kuin aikaisemmilla albumeilla. Kukaan ei ollut oikeastaan harjoitellut uusia biisejä, joten instrumentit kuulostivat kehnoilta. Tolkki viritti itse viikon päivät kiekon rumpuraitoja, mutta antoi sitten periksi. Tässä vaiheessa hän jo ihmetteli sitä, miksi hän yleensäkään pitää tätä bändiä pystyssä kun se on niin vaikeaa. Tuohon aikaan hän muisti miten paljon aikaa, energiaa ja rahaa he laittoivat “Elements 1” -kiekolle. Tolkille em. lätty oli Stratovariuksen kehityksen huippuhetkiä, mutta TK ei kuulemma ollut albumiin lainkaan tykästynyt. Tolkki jossittelee, että olisi ehkä ollut fiksuinta kuopata yhtye jo “Elements 1” -albumin aikoihin.

Vuosi 2007 oli Timo Tolkille kääntymäpiste monin tavoin. Henkilökohtaisen elon puolella hän koki olevansa paremmassa kunnossa, mutta pääbändin puolella taas aivan kehnossa jamassa. Yhtyeen sisällä oli riitoja kaikesta, jopa aivan mitättömistä asioista. Muusikko joutui riitojen lisäksi pyörittämään parhaan kykynsä mukaan bändin nettikauppaa, Stratoshopia, josta oli osa tuotteista ehtinyt loppumaan. Nettikauppa oli alunperin TK:n ja Jörgin vastuulla, mutta he eivät olleet hoitaneet hommiaan. Osa tuotteista oli jo loppunut, mutta niitä tilattiin kaupasta jatkuvasti lisää. SSL-sertifikaattikin oli mennyt vanhaksi jo vuosi sitten, jota Tolkki yritti korjata teknisten taitojensa rajoissa, mutta onnistumatta siinä kuitenkaan. Stratoshopin ongelmien sivussa hän ehti kuitenkin pitämään hauskaa “Saana“-rock-oopperan kanssa. Sen kanssa puuhailtaessa mies koki, että jotain tällaista pitäisi olla Stratovariuksessakin. Luovuus, hauskanpito ja inspiraatio puuttuivat bändistä. Niitä ei ollut ollut Stratovariuksessa enää vuosiin. “Saana”-albumi osoitti hänelle siltikin sen, että oli vielä jotain uutta opittavaa ja koettavaa hänenkin iässään.

Vuonna 2007 Stratovarius soitti kahdeksan festivaalikeikkaa. Seisoessaan Wacken Open Air -tapahtuman lavalla suuren 45 000 hengen edessä, hän älysi, että tämä bändi on nyt tässä. Mies muistaa elävästi soitelleensa niitä vanhoja tuttuja kappaleita, joita hän oli soittanut lukemattomia kertoja aikaisemminkin. Soittaessaan Wackenissa biiseissä ei ollut tunnetta jäljellä. Bändissä ei ollut enää sielua. Yhtyeen ääni oli huono, kukaan ei välittänyt Stratovariuksesta. Jörg teki tuohon aikaan samalla töitä eräässä tuotantoyhtiössä keikkamanagerina ja hän teki samalla Wackeninkin palkkalistalla hommia. Jörg palasi kirjaimellisesti tuotantotoimiston työtiloista suoraan Wackenin lavalle ja palasi suoraan töihin keikan jälkeen. Pinnan alla kenenkään yhtyeen jäsenen välillä ei ollut ystävyyssuhdetta, vaan vain vihamielisyyttä. Bändin Tolkki koki tuohon aikaan olleen olemassa vain rahan takia. Etenkin TK ja Jörg tekivät keikkoja vain tahkotakseen maallista mammonaa — se oli ainoa syy siihen, miksi he olivat bändin jäseninä. Seisoessaan Wackenin lavalla myös Tolkki ymmärsi, että hän oli samassa pulkassa em. miesten kanssa. Hänkin teki Stratovariuksen hommia rahan takia. Wackenin lavalla hän päätti lopettaa bändin.

Koska hänellä oli valmiina läjä uusia ja mahtavilta kuulostavia kappaleita, hän halusi julkaista ne jotakin väylää pitkin. Näin ollen mies otti yhteyttä pariin ystäväänsä, joiden kanssa he nauhoittivat kappaleiden rungot samassa studiossa kuin pahamaineisen “RR”-albumin äänitystöidenkin aikana vuosi sitten. Uuden tiimin kanssa kaikki sujui hyvin. Energiaa oli, oli iloisuutta. Biisit kuulostivat hyviltä. Michael Kiske ja Tobias Sammet suostuivat laulamaan albumilla, jota varten kappaleita oli juuri äänitetty. Näiden syiden takia hän perusti uuden bändin, joka tunnetaan nykyään nimellä Revolution Renaissance. Se tulee jatkamaan Stratovariuksen meininkiä uudella nimellä ja kokoonpanolla. Yhtyeen ensimmäisellä albumilla Tolkki haluaa vihdoinkin julkaista ne vanhat biisit, joita hän ehti luoda jo useita kuukausia sitten. Kiivas halu julkaista kappaleet johtivat siihen, ettei hän ehtinyt värvätä vakituisia muusikoita yhtyeeseen. Nyt on kuitenkin tullut aika hankkia stabiili kokoonpano, joten Timo Tolkki pyytääkin muusikon virasta kiinnostuneita henkilöitä ottamaan häneen yhteyttä. Revolution Renaissancen debyyttialbumi julkaistaan Frontiers Recordsin kautta 6. kesäkuuta kuluvana vuonna.

Muusikko kiittää Jörgiä, TK:ta, Jensiä, Jaria, Lauria, Tuomoa, Anttia ja Jyrkiä viimeisten 22 vuoden yhteisistä kokemuksista. Jensille, Kotipellolle, Jörgille ja Laurille Tolkki toivoo parhainta jatkoa ja menestystä. Avoimen kirjeen lopussa Tolkki haluaa sanoa kiitoksensa myös kaikille Stratovariuksen faneille bändille osoittamastaan rakkaudesta ja tuesta. Muusikko arvelee olevansa fanien kanssa tekemisissä vielä tulevaisuudessakin, jollakin tavoin.

“Stratovarius”-albumin kappaleet:

  1. Maniac Dance
  2. Fight!!!
  3. Just Carry On
  4. Back to Madness
  5. Gypsy in Me
  6. Götterdämmerung (Zenith of Power)
  7. The Land of Ice and Snow
  8. Leave the Tribe
  9. United

Stratovarius oli:

  • Jens Johansson (kosketinsoittimet)
  • Timo Kotipelto (laulu)
  • Jörg Michael (rummut)
  • Lauri Porra (basso)
  • Timo Tolkki (kitara, laulu ja basso)
Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Petri I. julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 0 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin , . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.