Metallimusiikki.net

The 69 Eyes -haastattelu Sauna Open Airissa!

  • Julkaistiin lauantaina 03.07.2010.
  • Luettu 2010 kertaa
  • Bändit:

Kotimaisen synkkisrockin lippulaiva The 69 Eyes sai luvan aloittaa tämänvuotisen Sauna-festivaalin esiintymisten sarjan. Hyvissä ajoin ennen esitystä paikalle saapuneella Jyrki69:llä oli hetkinen aikaa, pohtia Metallimusiikki.netin toimittajan kanssa yhtyeen historiaa, ja nykypäivää! Jyrki osoittautui melkoiseksi puhekoneeksi, eikä haastattelija onnistunutkaan tyrkkäämään montaakaan kysymystä sekaan.

Sauna Open Airia vietettiin kesäkuun 10.–12. välisenä aikana Tampereella. The 69 Eyesin lisäksi tapahtuman nimekkäisiin esiintyjiin kuului Kiss, Danzig, Ratt ja Grave Digger. Seitsemättä kertaa järjestetty Sauna-festivaali keräsi paikalle 23 000 musiikin ystävää. Ensi vuoden Sauna koetaan kesäkuussa 2011 9.–11. päivä.

Kerro vähän yhtyeen alkuajoista. Syntyikö bändi 1989 tietynlaisissa glam rockin jälkimainingeissa?

Joo, tai ei se ollut itse asiassa jälkimaininkejakaan, vaan juuri sitä parasta aikaa! Hanoi Rocks oli suomen suosituin bändi ja ulkolaisista oli Lords of the New Church Kaikki skidit näyttivät Hanoi Rockseilta. Kun nämä bändit häipyivät, tuli Dingo, jonka musiikki oli ihan eri jengille, mutta muoti säilyi samana. Se oli sitä pörröpääaikaa se koko ’80-luku.

Tämä nyt ei varsinaisesti liity yhtyeeseen, mutta valotan vähän sen aikaista musiikkielämää. Luin jostain Kerrangista, että nyt on tullut tosi kova uusi bändi, ja kun katsoin kuvaa, ne näyttivät puoliksi Hanoi Rocksilta ja puoliksi Smackiltä. Bändi oli tietysti Guns N‘ Roses. Heiltä tuli levy ulos just 1987. Yhtäkkiä tuli tyyliin viisi bändiä, joiden jäsenet näyttivät siltä kuin heidät olisi revitty stadin baareista. Eli glam-skene oli siirtynyt Los Angelesiin. Koko skene vaikutti mielenkiintoiselta, Elin aikaa, jolloin olin muuttanut pois porukoiden luota yksin asumaan stadiin. Baareissa tuli tietysti hengattua, ja gimmoja iskettyä, mutta sitten sitä alkoi kaivata jotain muutakin. Mulla oli sellaisia baarikavereita, jotka soittelivat eri instrumentteja, mutta eivät keskenään. Yhdellä kaverilla oli sitten Sörnäisissä treenikämppä. Menin vain mukaan kuuntelemaan, että osaavatko kundit soittaa mitään. Siellä oli sitten mikki ja sanoin, että “mitäs jos vetäisin Taxi Driverin tohon?” En ollut koskaan kokeillut aiemmin. Biisi kuulosti ja kulki oikein hyvin. Siitä se sitten lähti.

Alettiin sitten treenaamaan oikein kunnolla yleensä perjantai- tai lauantai-iltaisin ennen baariin lähtöä. Muutamia omiakin biisiaihioita oli jo silloin ja lainabiisejä muun muassa Alice Cooperilta ja Iggy and the Stoogesilta. Olimme innostuneita tekemää nuorta ja energistä musiikkia. Stadissa ei ollut oikein sillä hetkellä sellaista bändiä. Smack ja Nights of Iguana olivat, mutta juuri silloin ne molemmat olivat muuttaneet Losiin. Niinpä kelasimme, että tässähän on meille rako. Eli tarvitaan jokin kovaääninen, kitaravetoinen glam rock -tyylinen bändi. Halusin myös yhdistää musiikkiin kauhuelokuvateemoja, koska sitä ei ollut mielestäni kukaan tehnyt aiemmin. Siitä se lähti, ja jatkuu edelleen. Eli vielä tänäkin päivänä, kun alan miettiä uusia biisejä, ovat lähtökohdat aivan samat kuin silloin.

Musiikilliset trendit ovat muuttuneet moneen kertaan, mutta aina palataan samaan vanhaan peruskamaan. Nythän meilläkin on ihan uusi kuuntelijasukupolvi, joka diggaa glam rockista.

(Tässä kohtaa alkavat sekä Jyrki että haastattelija paistua nahkakuteissaan Tampereen polttavan auringon alla ja päätämmekin siirtyä varjoon. Luonnon suoman tauon turvin haaveilee haastattelija mahdollisuudesta tuikata uusi kysymys Jyrkille!)

Olette kuitenkin saaneet aika paljon kultaa ja platinaa levyistänne. Koetko, että olette tästä huolimatta saaneet säilytettyä oman linjanne?

On se musa ollut aina oma juttu, mutta välillä kun musa on muuttanut muotoaan, meitä on verrattu sen hetken asioihin. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten kun goottimetalli oli kaikkein suosittu juttu. Se toimi meille hyvin, koska tuollainen goottirock on aina ollut innoituksen lähde. Sellaisia mausteita kun lisättiin, niin se vei aimo annoksen meidän musiikintekotaitoja eteenpäin. Siihen goottirockin aikaanhan meitä verrattiin esimerkiksi Himiin, ja kun jälkeenpäin miettii, niin eihän meissä ole mitään samaa! Näihin aikoihin meitä syytettiin, että miten kehtaammekin olla niin samaa vaikka olemme vain aina tehneet omaa juttuamme.
Olemme varmaankin niin tyhmiä, koska olemme soittaneet jo pitkään samalla kokoonpanolla. Nykyään kun tuntuu, että bändin kiinnostavuus paranee, kun on paljon miehistönvaihdoksia. Voi olla, että vielä tulee aika, jolloin tulee bändejä, joille olemme olleet vaikuttajia. Sen haluaisin olla näkemässä.

Kuinka tärkeää teille on biisinteossa esim. kertosäkeiden tarttuvuus?

Sellaisiahan me on tehty aina. Tällä viimeisimmällä levyllä on ehkä vastakohtia niille tyypillisimmille biiseillemme, jotka soivat radiossa, ja joista meidät tunnetaan. Nyt kun mietitään uuden levyn tekoa, niin kyllä kiinnostaa yhä ne voimakkaat kitarat, eikä enää sellainen syntetisaattorimatto.

Olette heittäneet vuonna 2005 sata keikkaa ulkomailla. Seuraavana vuonna teitte kiertueen Yhdysvalloissa. Miten ne jutut ovat sujuneet?

Se jenkkijuttuhan oli sellainen, että kun bändiä perustettaessa innoitus oli tullut siitä Guns N‘ Rosesista, ja kuvittelimme että olemme niin helvetin kova bändi, että totta kai me soitetaan joka paikassa. Se veikin aikaa tehdä yhtye tunnetuksi. Meni 15 vuotta ennen kuin pääsimme jenkkeihin. Ei siellä mitään ole ihmetelty, vaan bändiä on digattu ja siellä on vakaa fanikanta. Tämä mahdollistaa sen, että ylipäänsä voimme lähteä sinne rundille.

Vuosi sitten olimme Australiassa vaikka levyjämmekään ei ole julkaistu siellä.
Yhdysvalloissa taas on julkaistu kaikki levymme. Olemme olleet Billboardin Heat seekers -listalla 12. sijalla.

Siellä Australiassa oli kolme klubikeikkaa, jotka kaikki olivat loppuunmyytyjä. Porukka oli saanut levyjämmekin jostain. Meillä on tietty uniikki juttu ja on tehty sitä kauan, sekä että meillä on ne klassiset arvot, joita me puolustetaan. Tämä merkitsee sitä, että se ei ole ikinä muodissa, muttei toisaalta ei mene poiskaan muodista. Kestää isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Mitä olette suunnitelleet tulevaisuuden varalle?

Nyt ollaan kierretty varmaan vuosi tuon “Back in Blood” -levyn tiimoilta. Nyt kesä on tätä festareiden aikaa. Soitetaan joka viikonloppu ympäri Eurooppaa festareilla. Syyskuussa on sitten Etelä-Amerikan-rundi. Sitten aletaan varmaan tekemään uutta levyä, joka jatkuu tutulla The 69 Eyes -konseptilla.

Onko teillä yleensä enää mitään voitettavaa?

Sitähän sitä itsekin miettii, tässä 20 vuoden jälkeen. Fanikantahan on vakio, joten keikkaa pystymme tekemään vaikka missä maassa. Kyllä sitä vielä kiinnostaisi tehdä se ultimate rock -biisi, joka tunnettaisiin yhtyettä paremmin! Se biisi soisi aina, kun menee jonnekin klubille. Vaikka onhan sellaisia kuten “Lost Boys” ja “Brandon Lee”. Monesti sanotaan, että olette nelikybäisiä äijiä ja soittaneet yli 20 vuotta, mitä annettavaa teillä enää on? Tosiasia on, että rockin nykytila lepää vähintään 10 vuotta, tai paljon kauemminkin kasassa olleiden bändien harteilla. Ne meidän innoittajathan porskuttavat täyttä häkää Kissistä Judas Priestiin ja muihin. Olemme mielestäni lunastaneet lupauksemme ja päässeet miehen ikään. Meillä on tosiaan vieläkin mahdollisuus tehdä se kaikkien aikojen rock-biisi. Viimeisin “Back in Blood” -levymmehän on hirmu upea. Sillä ei ole yksittäistä hittipiikkiä, mutta on kokonaisuutena makee. Seuraavaksi voisi sitten tavoitella sitä täsmäriffiä.

Tässä vaiheessa Jyrki halusi lähteä valmistautumaan keikkaan. Juttua olisi piisannut yöhön asti, mutta toivottavasti onnistuin vähän valottamaan yhtyeen sisintä!

Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 0 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.