Metallimusiikki.net

Tämän vuoden Lutakko Liekeissä -festivaalin ensimmäiseen haastatteluun pääsi Torture Killerin kitaristi Jari Laine. Ennen Axegressorin ennen kello 17:15 alkanutta keikkaa olimme sopineet pienen juttutuokion Lutakon tapahtuma-alueen vieressä. Saman tapahtuman varrella jututin myös Sotajumalan joukkoja.

Lauantaina järjestetty päivän mittainen musiikkitapahtuma keräsi kävijöitä yhteensä 1200 henkeä, joka on enemmän kuin aikaisempina vuosina. Nyt neljättä kertaa järjestetty festivaali tarjosi asiakkailleen piha- ja sisälavalla esiintyjiä iltapäivästä aamun pikkutunneille asti. Festivaalin vuoden 2010 versio tulee olemaan tämänvuotistakin suurempi.

Aloititte toiminnan vuonna 2002. Kerro vähän mistä homma lähti pyörimään?

Tunsin nämä toiset kaverit erään toisen turkulaisen death metal -bändin kautta. Meillä oli siihen aikaan sellainen oma vaatekomeron kokoinen levy-yhtiö, eikä ollut varaa julkaista “oikeiden” bändien julkaisuja. Mielellään julkaistiin niiden levyjä, jotka ei muille kelvannut. Sitä kautta mä oikeastaan tutustuin rumpaliin, joka on nyt toinen kitaristi.

Meillä on muutamien vuosien ikäero, siten ei olla samoissa porukoissa muuten hengailtu. Sitä kautta sitten tutustuttiin, ja päätettiin, että lähdetään joku viikonloppu treenikselle hengailemaan ja soittelemaan jotain leppoisaa. Meinattiin että Six Feet Underit ja Obituaryt on meidän soittotaidoille helppoja opeteltavia, ilman että tarvitsee viikkoja yhden kappaleen kanssa. Ja ne paikat mistä ne menee ja kun ne soittaa niin kuulostaa aina helvetin hyvälle.

Siitä tuli sitten jokaisena viikonloppuina tehtävää puuhaa, ja olihan se helvetin leppoisaa. Joka kerta kasetilta opeteltiin lisää. Siinä meni sitten varmaan muutama kuukausi. Meillä oli toinen silloinen tuttu, joka järjesti Turkuun sellaisen bändi-iltaman. Siellä oli pari lavaa ja pari päivää — semmonen pikkubändien juttu. Tämä tuttu oli kuullut, että oltiin soiteltu covereita, joten hän kysyi meitä sinne soittamaan. Ei siinä mitään, meidän korvaan koko juttu kuulosti ihan hyvältä, joten mentiin sitten. Sinne sit tarvittiin nimi bändiä varten, koska yleensä cover-bändeilläkin tuppaa sellainen olemaan.

Mistä nimi on peräisin?

Six Feet Underin kolmannella levyllä on sen niminen biisi. Me soitettiin “Torture Killer” -kappale siellä. Se nimi tuli aika nopeasti, että funtsittiin jos näistä biiseistä pitää joku nimeksi valita niin se se on. Esimerkiksi Iron Maidenin coverbändeillä se on aina joku “Trooper” tai vastaava, niin meillä se oli “Torture Killer”. Siitä me vaan valittiin se. Päätettiin jatkaa touhua ja ehkä väsäillä vähän omiakin biisejä, eikä välitetty siitä vaikka välillä tuppasi olemaan vähän suoriakin lainauksia muilta bändeiltä.

Mistä sanoitusten teemat ovat kotoisin? Onko tullut kuunneltua Cannibal Corpsea?

Kaikkihan Cannibal Corpsea kuuntelee! Kyllähän ne sieltä tulee, ja kaikki 90-luvun alkubändit käsittelee tiettyjä piirejä. Sieltähän se death metal alunperin tuli. Se on ihan luonnollinen juttu, eikä niitä mietitty sen enempää, eikä muuta vaihtoehtoa mun mielestä edes ole.

Teidän nettisivuilla lukee isolla Brutal Finnish Deathmetal. Miten itse genrettäisitte musiikkinne?

Se nyt on varmaan sivuntekohumalassa sinne laitettu. En tiedä kuka sen on sinne tehnyt. Mun mielestä me soitetaan old school death metallia. Voi olla, että jollain muulla on joku toinen näkemys, mutta tämä on minun käsitykseni asiasta. Mutta ei se kyllä brutaalia death metallia ole nähnykään. On paljon rajumpia, nopeempia, ja brutaalimpia bändejä kuin Torture Killer. Miellän Torture Killerin enemmän “viemäripörinämetalliksi”. Jotenkin se nopeus vaikuttaa siihen tyylilajiin. Musiikillisesti Torture Killer on enemmän raskas metallibändi, kuin suoraan brutaali. Brutaali death metal on enemmän sellainen vittumaisempi ja väkivaltaisempi myös kokonaisuudeltaan, ja nopeudeltaan.

Julkaisitte “Sewers”-albumin helmikuussa. Millaista oli työskennellä levyn parissa? Entä studiotyöskentely?

Ei meidän studioreissut ole ikinä mitään herkkua ollut. “Swarm” ja “Sewers” on vähän samantyyppisiä. Musiikki kirjoitettiin ja nauhoitettiin ensin. Apuja tuli muilta ja sanoitukset tehtiin musiikin päälle. Tässäkin oli alunperin joku ajatus taustalla, mutta jouduttiin miettimään asioita myös uusiksi. Että se olisi vielä hauskaa.

Musiikit nauhoitettiin vuotta ennen lauluja. Musiikin nauhoituksen jälkeen meillä ei ollut vielä riviäkään tekstiä. Biisit oli vuoden verran instrumentaaleja. Olihan niihin tietysti päässä mietitty juttuja, mutta ei enempää. Työssä käyvää väkeä kaikki ollaan, ja kun on lyhemmän tai pidemmän ajan poissa himasta, niin kyllä se vaan vie aikaa. Musiikin tekeminen tuntuu enemmän omalta kuin sanoitusten väkrääminen.

Onko pitkä keikkaputki takana vai edessä?

Tänään on meidän viimeinen sovittu keikka. Keväällä keikkailut alkoivat uuden levyn julkaisun jälkeen ja niitä nyt on ollut jokunen tuossa.

Ulkomailla ja Suomessa?

Sekä että. Itse en ollut työjuttujen takia mukana kun olivat ruotsalaisten bändien kanssa keikalla. Tulihan siinä kyllä muitakin kuin kotimaan keikkoja.

Missäpä muuten olette vetäneet parhaan keikkanne, vai onko sellaista?

Vaikea sanoa. Meillä on ollut monta helvetin hyvää keikkaa. Totaalisen paskoja me ei edes oikein muisteta. En tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä että joka puolella missä ollaan soiteltu on ollut hyvä meininki. Porukka on tullut katsomaan ja on nauttinu ja itsellä on ainakin helvetin hauskaa. Ei ole tarkoitus mitenkään kehua liikaa itseä, mutta kyllä sanoisin että meillä on helvetin hyvin toimiva livebändi. Jos jotain kielien katkeamisia sattuu niin ei se tarkoita että keikka on paska. Itseähän se vaivaa jälkeenpäin, vaikka muuten olisi mennyt hyvin.

Tosi hyvä keikka on ollut aina jossain Tuskan jatkoilla, mutta tietysti siihen vaikuttaa se että siellä on aina paikat täysiä. Kotikaupungin keikat Turussa ovat myös loistavia.

Miten usein keikkailette missäkin?

Ei nyt ihan kiveen hakattu sääntö, mutta ollaan pidetty se linja että keikka per vuosi per kaupunki. Helsinkiä ottamatta lukuun, koska se on niin iso paikkakunta. Nimittäin jos jotain erityistapahtumia tulee vastaan niin sitten harkitaan. Meidän ei ole tarkoitus soittaa kahden kuukauden välein samassa kaupungissa, koska se viehätys menee siitä niin nopeasti niin meillä kuin faneillakin.

Sitten kun me soitetaan niin porukka on aina vaivautunut tulemaan paikalle kun tietää ettei olla taas kuukauden päästä soittamassa. Se on ainutlaatuinen tilaisuus. Reaktioon tulee aina helposti vastareaktio. Esimerkiksi jos joku suosittu bändi on paljon esillä, niin jossain vaiheessa voi alkaa vituttamaan suurtakin fania, eikä se ole hyvä juttu.

Olette olleet Sotajumalan kanssa paljon yhteistyössä. Vuonna 2005 julkaistiin Torture Killerin Sotajumalan split-julkaisu. Millainen tarina tässä on taustalla?

Kuten sanoin, meillä oli se pieni vaatekaappilevy-yhtiö. Vuosien 2002 ja 2003 vaihteessa päätettiin järjestää Turkuun sellainen kaksipäinen deathfest. Silloinhan suomalaista death metallia ei vielä ollut. Me järjestettiin se, ja valittiin bändit. Kaksi päivää — viisi bändiä. Joku oli kuullut sellaisesta bändistä kuin Sotajumala, ja se valittiin myös sinne esiintymään. Siellä sitten tavattiin ensimmäisen kerran. Täytyy sanoa että onpahan oikein superleppoisa porukka. Sen jälkeen on bänditouhuissa ja muutenkin pidetty yhteyksiä yllä.

Sotiksen pojat ehdottivat splittijulkaisua, ja ideahan sattui meille tosi sopivasti. Mukavien tyyppien kanssa on aina mukava tehdä töitä. Eikä me niin samanlaisia bändejä olla, että tiedettiin, että A- ja B-puolista tulee aika erilaiset.

Onko teiltä ilmestynyt koskaan virallista musiikkivideota? Onko tulossa?

Ei ole ilmestynyt. Ehkä tulee, mutta ei meillä ole sen suhteen mitään suunnitelmia. Jos sellainen tehdään niin se ilmestyy todennäköisesti seuraavan levyn myötä. On ollut kyllä joskus juttua, mutta jos me sellainen tehdään niin halutaan tehdä se niin ettei näytetä hölmöltä. Nopeesti kyhätty juttu saa näyttämään vain spedeltä, siitä ei ole kenellekään etua. Eikä ole järkeä tehdä pelkästään sen takia, että on video.

Me halutaan, että siinä olisi jotain muutakin kuin hallissa soittoa. Videon eteen joutuu tekemään helvetisti hommia. Pitää olla ohjaaja, joka tietää mitä tekee, ja ehkä juonta jonkinnäköistä. Näyttelyjuttuakin vois harkita ehkä. En tiedä. Mutta se on varma juttu että me ei näyttelemään lähdetä. Meistä saa nähdä sekunnin vilauksia.

Kotisivuillanne lukee, että kaikki merchandise-kamat ovat kiertueella mukana. Onko teillä tällä hetkellä mitään myynnissä levyjen lisäksi?

On. Paitsi levyjä ei taida tällä hetkellä olla kuin uusinta. Dynamic Arts on painattanut jotain paitoja, mut nyt meillä on omia logopaitoja myynnissä. Tämän enempää meillä ei ole nyt mukana. Mut tosiaan pojat oli Euroopassa, ja kesä on aina kesä. Meillä on paitoja, mutta ei ole oikein pyörittäjää kaupassa, joten pidetään nyt matalaa profiilia syksyyn asti. Ehkä se laiskuus on myös yksi syy miksi niitä ei oikein näkyvästi ole, mutta kyllä niitä paitoja meillä on.

Esiintyykö Lutakko Liekeissä sellaisia bändejä, mitä itse aiot seurata?

Misery Index on hyvä. Muutaman kerran olen nähnyt ennenkin, ja se on kyllä niin hyvä. Turkulainen Axegressor aloittaa kohta. Senkin aion katsoa. Vaikka kavereita ovat, ja kavereita kuuluukin kehua, niin sillä levyllä minkä he tekivät, on minun makuuni juuri sellaista vanhaa riffipitoista thrash metallia. Helvetin hyvä bändi sekin.

Torture Killer Lutakko Liekeissä -tapahtumassa 22.8.2009:

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9
• #10
• #11

Torture Killer on:

• Juri Sallinen (laulu)
• Jari Laine (kitarat)
• Tuomas Karppinen (kitarat)
• Kim Torniainen (basso)
• Tuomo Latvala (rummut)