Metallimusiikki.net

Violent Divine on nelihenkinen hardrock-yhtye Ruotsin Norrköpingistä. Vuonna 2005 perustetun bändin laulaja on Mike, kitaraa rämpyttää Q, basson varressa nähdään Klaus ja rumpujen takana Gus. Bändi on omien sanojensa mukaan “sekoitus heavya, glamia ja klassista hardrockia”. Violent Divine soutelee siis vankasti samoilla vesillä Uniklubin, Bloodpitin ja muiden vastaavien hieman kevyempää räimettä tarjoavien orkesterien kanssa. Tuore julkaisu, “In Harm’s Way”, on bändin toinen tuotos, tätä ennen on ilmestynyt levy “Violent Divine” vuonna 2006.

Bändin visuaalinen ulosanti on tällä levyllä kovin yksinkertainen: levyn kansi koostuu bändin nimestä ja sen yhteyteen hahmotellusta, aavistuksen tuunatusta kaaossymbolista valkoisella taustalla. Bändin herroista itsestään otetut kuvat puolestaan ovat lattean oloisia, mustavalkoisia jalat-harallaan-ja-kädet-taskussa — perusposeerauksia metsän reunustamalla sänkipellolla. Päällimmäiseksi ajatukseksi jääkin siis hämmennys siitä, mitä ihmettä hardrockbändi tekee paikassa joka sopisi ehkä ennemmin folkpumpun promokuvien maisemaksi. Julkaisu ei kuitenkaan ole bändin ensimmäinen, joten olisi voinut olettaa että ulkoasuun olisi panostettu hieman enemmän. No, pääpaino on kuitenkin yhtyeen luomassa musiikissa, joten eipä anneta laimean ensivaikutelman häiritä liikaa.

Sinkkubiisiksi on nostettu raita numero kolme, “Blackheart”. Valinta on osunut enemmän kuin nappiin, sillä kappale on ehdottomasti tarttuvin ja rullaa eteenpäin jämerästi kuin sotanorsu alamäessä. “Blackheart”-biisin onnistuneisuus asettaa kuitenkin loppulevyn hieman hankalaan asemaan, sillä odotukset ovat biisin kuuntelun jälkeen korkealla mutta niitä ei kuitenkaan aivan lunasteta. Osa kappaleista kuulostaa aivan toisiltaan, ja jos levyn kuunteluun ei todella keskity, niin jossain vaiheessa herää epämiellyttävästi huomaamaan, että useampi raita on lipunut ohi aivan huomaamatta. Sinkkubiisin lisäksi levyltä jäivät mieleen myös mukaansatempaava aloitusbiisi “Let Them Burn”, sekä hidas “End of Times”, jonka melodiat tuovat hetkellisesti mieleen Poisonblackin.

Itseäni jäi häiritsemään se, miten levyn saatesanoissa hehkutetaan lyriikoita joita ei kuitenkaan löydy mistään. Etsin läpi kansilehtisen, yhtyeen nettisivujen ja Googlen, mutta ei. Sanoitukset jätetään siis pelkästään kuuntelun varaan, mikä ei ole mielestäni toimiva ratkaisu, siitä ovat todisteena ne kirjat ja useat nettikeskustelut joissa kerrotaan parhaita väärinkuultuja sanoituksia. Jäin siis miettimään, onko bändillä oikeastaan mitään sanottavana ja liikkuvatko lyriikat siellä perinteisellä rakkaus-viha-kuolema -akselilla.

Kaiken kaikkiaan Violent Divine tuottaa ihan onnistunutta raskaampaa rokkia. Levyn tasapaksuudesta huolimatta se tarjoilee myös mieleenpainuvia ralleja, ja sitä voinee suositella hardrockin kuluttajille. Itseäni tämä levy ei suuremmin hetkauttanut puoleen eikä toiseen, mutta jään kuitenkin seurailemaan orkesteria jos he vaikka saisivat vielä hiottua musiikkiaan hieman lisää ja koostaisivat vivahteikkaamman levyn sitten ensi kerralla. Violent Divine esiintyy Suomessa seuraavan kerran maaliskuussa, 18. päivä Tampereen Vastavirta-klubilla. Bändi esiintyy seuraavana päivänä Lahdessa ja sitten myös Mama Trash Promotionsin järjestämässä Trash Fest II -tapahtumassa yhdessä mm. Dope Stars Incin, Private Linen ja Mortiisin kanssa.

Violent Divine on:

• Mike (laulu)
• Q (kitarat)
• Klaus (basso)
• Gus (rummut)

Teksti: Kaisa Paavilainen