Metallimusiikki.net

Lahtelainen Profane Omen sai luvan korkata Sauna-festivaalin pikkulavan keskimmäisenä festaripäivänä, eli lauantaina. Väki alkoi pikkuhiljaa valua paikalle, ja yhtye keräsi kuuntelijoita aivan mukavasti. Kun keikan hiet oli pesty pois, oli tilaisuus saada bändin edustajat VIP-alueen pöydän ympärille, ja tutkailla tuntoja!

Tampereen Eteläpuistossa järjestetyn Sauna-festivaalin ensimmäisenä päivänä haastattelin 45 Degree Womania. 45 Degree Womanin haastattelu julkaistiin Metallimusiikki.net-sivustolla eilen sunnnuntaina.

Olette jo kohtuullisen pitkäikäinen bändi, Profane Omen on toiminut vuodesta 1999, ja teillä on ollut aika paljon miehistönvaihdoksia. Miten se on vaikuttanut bänditoimintaan?

Ketään aloittajista ei vaan enää ole bändissä. Se on vaikuttanut niin, että ollaan menty oikeaan suuntaan, ja nyt ollaan siinä missä pitääkin. Ketäänhän ei ole ikinä potkittu bändistä, vaan vaihdokset ovat johtuneet yksinkertaisesti kiinnostuksen vähenemisestä. Ja nyt ollaan päädytty siihen kokoonpanoon, joka on sitten se “The Kokoonpano”. Eka levyhän tehtiin jo tällä kokoonpanolla, joten vaihdokset eivät ole vaikuttaneet enää siinä vaiheessa, kun voi sanoa uramme alkaneen.

Miten te jaksoitte demoja tahkota niin monta vuotta? Eikös teillä ollut ulkomaankeikkojakin?

Juu, mehän käytiin 2003 Itävallassa ja 2005 Saksassa keikoilla. Vastaanotto oli oikein hyvä, vaikka ne olivatkin ihan “treenikeikkoja” jotkut ulkomaalaiset bändit halusivat Suomeen keikoille, joita hommasimme heille, ja he vastavuoroisesti meille. Ne olivat meille opettavaisia reissuja. Lähdettäessä olimme vain jätkälauma joka halusi vain soittaa. Siellä kun nuorilla miehillä oli viikkokin vapaata, niin tietäähän sen, että tuli dokailtua, mutta siellä piti itse pitää huoli, että homma kuitenkin toimi. 2005 Saksan reissulla oli ensin kaksi keikkaa, sitten viikko vapaata ja sen jälkeen yksi keikka. Sen viikon loman aikana bändikin oli vähällä hajota, koska rumpali ilmoitti lähtevänsä rundin jälkeen. Kotiin tullessa sitten löytyi Samuli rumpuihin, ja tämä olikin käännekohta bändin uralla. Olemme itse sitä mieltä, että nämä kaikki ennen levyjen tekoa ovat olleet hyödyllisiä oppivuosia. Meillä ei ole ikinä ollut valmiita saappaita, mihin hypätä, koska emme ole mikään Idols-bändi eikä mikään 16-vuotiaiden suosio-orkesteri. Tuloksen huomaa nykyään — esimerkiksi kun tullaan keikkapaikalle, niin ei ole mitään turhaa räpellystä. Eli että homma ja keikka hoidetaan skarpisti ja sitten keikan jälkeen voidaan rentoutua ja pitää hauskaa. Kyllähän sitä seitsemän vuotta hoidetttiin itse keikat ja kaikki markkinointi, niin kyllä siinä monesti oli motivaatio hukassa.

Olette kuvailleet musiikkianne Death´n´rolliksi, mitä sellainen on?

Olemme vähän sellainen punkbändi, joka soittaa metallia. Ei nyt ehkä soiteta niin huonosti kuin keskiverto punk-bändi. Mutta samalla asenteella kuitenkin, että soittimet on sitä varten, että niitä lyödään, eikä hiplata. Se “roll” tulee siitäkin, että soitto ei ole mitään “leveässä haaraasennossa soittoa, ja tappingia” vaan elävää. Se on tietynlainen groove-elementti.

Teillä on keväällä tullut toinen levy ulos. Oletteko tyytyväisiä jälkeen?

Kyllä ollaan niin tyytyväisiä, kuin vain olla voi. Nyt kun julkaisusta on kulunut kaksi kuukautta, niin on tullut mieleen joitain juttuja, jotka olisi ehkä voinut tehdä toisin, eikä niitäkään ehkä kuin kahdessa biisissä. Mitään hittimateriaaliahan ei olla pyritty tietoisesti tekemään, vaan ajateltu, että jos sieltä joku hitti tulee, niin ei siinä mitään pahaakaan ole. Sehän on niin, että tietyt sointukulut ja melodiat ovat syöpyneet ihmisten mieliin, ja ne koetaan “hittimusiikkina”. Sellaista tietähän olisi kyllä helppo tahkota, jos vain haluaisi. Mutta se ei tarjoaisi meille soittajina mitään. Pitää olla mukavaa soittaa lavalla, ja tuntea dynamiikkaa soittajien kesken.

Ymmärsin niin, että ette ole millään isolla levy-yhtiöllä?

Juu, Metalhem on meidän levy-yhtiö. Playground Skandinavia julkaisee meidän levyt. Se on hyvä tilanne, koska levy-yhtiö antaa meille vapaat kädet. On hyvä että levy-yhtiö, keikkamyynti ja management ovat kaikki saman katon alla, ja saman ihmisen hoidettavana. Voidaan soittaa yhdelle ihmiselle ja hän tietää koko ajan että mitä tapahtuu. Lähinnä nyt on haasteena, että miten saataisiin joku iso yhtiö tekemään kanssamme jakelusopimuksen tuonne Euroopan suuntaan. Siinä on sekin, kun emme laula Suomeksi, niin kohdeyleisömme täällä kotimaassa on jo melkein meidät nähnyt. En tietenkään tällä halua kieltää ketään tulemasta keikoillemme, mutta kyllä olisi mukavaa päästä sinne, jossa on laajempi markkina-alue. Kunhan ulkomaanjutut eivät ole mikään itseisarvo, vaan tulevat luonnollisena jatkumona.

Te olette sanoituksissanne hyökänneet materialismia vastaan. Mikä siinä on niin pahaa?

No, ehkä se on selkein, ja helpoimmin avautuva osa levyn teksteistä. Se kuvaa sitä, miten hirveän vinoon meidän lajimme on mennyt monessa suhteessa. En nyt ole mikään patriarkka saarnaamaan, mutta arvot ohentuvat ja seurauksena on tyhjyyttä, jonka täyttämiseksi ihmiset haalivat ympärilleen tavaraa, joilla he eivät tee hevon kukkuakaan. Kuten esimerkiksi “kausisohva” — osta tänä vuonna uusi, kauden väreissä. Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa voimme jo kuunnella kriittisesti omaa tuotostamme ja se avaa omaakin maailmankuvaa. Kun pennusta lähtien sulle on toitotettu, että sun pitää tavoitella näitä ja näitä arvoja ja asioita, mutta jossain vaiheessa tajuatkin, että nehän ovat ihan perseestä. Se ei ole mikään poliittinen manifesti, vaan vain meidän näkemys siitä mitä tapahtuu, ja miksi.

Mitenkäs teillä biisit syntyvät?

Voi sanoa, että koko bändi on kirjoitusprosessissa mukana. Esimerkiksi siihen tapaan, että treenikämpälle tuodaan joku biisin idea, ja siihen sitten alan päälle suunnittelemaan lauluja. Välillä tulee mieleen joku “one liner”, joka on sisällytettävä tekstiin. Tekstit heijastelevat usein henkilökohtaisia juttuja, ei kuitenkaan mitään tilityksiä, vaan pikemminkin mielipiteitä. Mitään ihmissuhdenillitystä ei ole vielä ollut meidän biiseissä. Enkä kyllä niitä haluaisi laittaakaan, sillä niitä varten on sitten toiset kanavat. Jokainen muusikko tekee pääsääntöisesti omat sovituksensa, paitsi että jos biisissä on vaikkpa joku tärkeä kitarajuttu, niin saatetaan sanoa, että soita jotain tähän tapaan jne. Biisinsyntyprosessi on sellaista itsensä kanssa juttelua, josta sitten jossain vaiheessa huomaa, että tässähän on jokin juttu, jonka haluan sanoa, ja sitten se tulee.

Onko levy syntynyt isossa studiossa?

No joo. Rummut ja basso äänitettiin tuolla Petraxilla Hollolassa. Se on varmaan paras studio, jossa olemme käyneet. Kaikki biisitkin oli jo vimpan päälle valmiita studioon mentäessä. Ainoastaan sanoituksissa oli vielä joitain hiomista kaipaavia juttuja. Petraxilla oltiin viikko ja siellä syötiin ja saunottiin hyvin. Se olikin niin loistava paikka, että toivoisimme pystyvämme tekemään seuraavan levyn kokonaan siellä.

Rumpu- sekä bassoraidat otettiin livenä sisään, jolloin siihen sai oikean grooven soittoon. Äänittäjä Aleksanteri Kuosan visioiden pohjalta mentiin aika pitkälle. Siellä ei ole mitään rumpuklikkejä, sampleja, eikä muutakaan keinotekoista, niin että luonnollisilla saundeilla mentiin. Jotkut ovat tosin kitisseet että levyllä on vähän ohutta saundia, mutta se on ainakin luonnollista. Henkilökohtaisesti ärsyttää, että nykyään tulee paljon materiaalia, joissa kitara ei enää kuulosta kitaralta, vaan on joku määrittelemätön äänivalli. Esimerkiksi meidän miksauksia ei tehty niin sanotusti ruudulla, vaan meillä oli ihan vanhanmallinen mekaaninen mikseri. Kaikki reaaliaikaiset muutokset biisien aikana tehtiin kiertämällä nuppeja käsin! Kitarat ja lauluthan sitten nauhoitettiin Villähteellä Villvox-studiolla. Levystämmehän on tulossa myös vinyylipainos, jossa on tietysti vanhan kunnon ajan saundit.

Eroatteko jotenkin radikaalisti muusta bänditarjonnasta?

Haluan uskoa niin, että meillä on hyvin vahva bändin sielu. Yhtenäisyys, ja se, että kollektiivi toimii. Jokainen tuntee olevansa bändissä, eikä ole mitään muuta kuin se bändi. Toivon, että se erottaa meidät edukseen ja jokainen, joka on tekemisissä meidän kanssamme, tuntee sen. Ei musiikissa ole kysymys siitä, miten monta tsiljoonaa levyä myyt, vaan mitä sä itse saat siitä, ja mitä annat.

Tuohon elämänohjeeseen kannattaakin lopettaa ja päästää muusikot rentoutumaan! Metallimusiikki.netissä julkaistaan Profane Omenin ja eilen ilmestyneen 45 Degree Womanin haastattelun lisäksi pian vielä kolmaskin haastattelu Sauna Open Airin reissulta.

Profane Omen Sauna Open Airissa 6.6.2009:

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9

Profane Omen on:

• Jules Näveri (laulu)
• Williami Kurki (kitara)
• Antti Kokkonen (kitara)
• Tomppa Saarenketo (basso)
• Samuli Mikkonen (rummut)