Metallimusiikki.net

Helsinkiläinen Ajattara on julkaissut kuudennen, täysin akustisen albuminsa, 15.4. ja senpä johdosta bändi saapuikin juhlistamaan sitä kotikaupungissaan Levyliike X:ssä heitetyn erikoisin instrumentein höystetyn keikan voimin. Keikka oli akustinen, aivan kuten Ajattaran “Noitumaa“-albumikin. Lavalla oli mm. tyhjistä kanistereista koostettu rumpusetti, didgeridoo-putkia, ja muita akustisia soittovehkeitä. Keikka herätti innostusta kuulijakunnassa. Keikan jälkeen sain pienen juttutuokion yhtyeen laulajan kanssa. Oli hyvä hetki kysäistä, mistä tässä on kysymys!

Teillä on nyt kuudes levynne ulkona. Miten päädyitte täysin akustiseen lättyyn?

Idea oli jo aikansa muhinut, ja riisuttu malli on aina paras.

Olivatko biisit jo alunperin sovitettu akustiseksi?

On joo, kyllä kyllä. Aluksi yritin vähän liikaa “säveltää” niitä, mutta sitten kun tyhjensin pään, ja kelasin vain “ettei kelaa”, niin jälki oli hyvää. Olen ainakin itse hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Millä tavalla aiotte esittää niitä keikoilla?

Paikan mukaan. Juurikin mietittiin, että olemme soittaneet pari kertaa Tavastialla, ja sekin on jo liian iso areena tuollaiseen juttuun. Esimerkiksi didgeridooita pitäisi olla armeija, että saisi tuollaisen ison lavan haltuun. Mutta kuitenkin soitamme keikoilla sähköisesti. Akustisia biisejä sovitetaan sen mukaan.

Syntyivätkö biisit paljolti kokeilemalla studiossa? Entä samplejen käyttö?

Kaikki on tehty käsin, eli sampleja ei ole käytetty yhtään. Ainoastaan joitain kaikuja, ja muita efektointia on käytetty. Lavalla nähtyä kanistereista ja laatikoista tehtyä rumpusettiä on myös käytetty levyllä, ja onkin kutkuttavaa ajatella mitä tapahtuu, jos joku asiasta tietämätön lämppäribändi pyytää “rumpusettiä” lainaksi.

Minkälainen kehityskulku teillä on ollut noissa levytyksissä, eli onko tyyli muuttunut?

Tavallaan on ja tavallaan ei. Ne levynteot ovat olleet yleensä aika tiukkoja sessioita, mutta nyt parin viimeisen kohdalla on käytetty vähän enemmän aikaa. Aikaisemmin lyötiin levy nippuun jo kahdessa viikossa, mutta nyt viime levyn kohdalla nauhoitettiin jopa kuukausi. Yritämme aina panostaa siihen, että se mitä soitetaan sisään olisi “se juttu”, eikä se, mitä saa napeilla väännettyä studiossa. Emme siis halua tältä osin muuttaa todellisuutta.

Olette myös levyttäneet aika monta joululevyä. Millainen perversio on tehdä joululevyjä?

On se aikamoinen perversio, jopa niin paha että viime vuonna ei edes viitsitty tehdä sitä. Nythän niitä on jo viisi. Tietääkseni niistä on tulossa jonkinlainen viiden levyn paketti.

Millainen sanoma yhtyeellä on? Ainakin minun mielestäni hyvin synkkä!

Se on eläimellinen, ei se ole synkkä. Täällä maailmassa tapahtuu niin sairaita juttuja, joita ei ole vielä nähty, eikä kaikkia tule näkemäänkään. Toisaalta lannistavaa, mutta kun hyväksyy kohtalonsa, että täältä lähdetään, niin ei se haittaakaan.

Mistä sanoitusideat löytyvät, ja haudotko niitä pitkään?

Ne löytyy ihan ohimoiden välistä. Kyllä haudon ja muokkaankin niitä pitkään. Pidän aina pientä ruutuvihkoa mukana, johon kirjoittelen erilaisia ideoita, mitä tulee. Yleensä teen musiikin ensin, ja sitten kuuntelen millaisia mielikuvia siitä tulee. Voisin todeta, että “go with the flow”, vaikkei englantia pitäisikään puhua suomenkielisessä haastattelussa…

Te ette ehkä ensimmäisenä ole ajattelemassa kaupallista menestystä levyä tekiessänne?

Emme todellakaan. Ensimmäiseksi ajattelemme sitä, mitä itse tykkäämme kuunnella. Jos se miellyttää omaa korvaa, silloin se on kelvollinen levylle, koska omasta mielestäni minulla on paras korva. Mutta tietysti elämä levy-yhtiön kanssa on sellaista, että on joutunut tekemään tiettyjä kompromisseja. Esimerkiksi nykyisen levy-yhtiön edustajan kanssa on ollut kahnausta nettihaastatteluissa puhumistani jutuista. Että kun kaivellaan liikaa, saattaa juttu karata käsistä.

Yllätyksekseni, kuunnellessani uutta levyänne, tarttui korvaani varsinaista hittimatskua, biisin “Ikuisen aamun sara” muodossa. Kerrohan jotain siitä.

Mielestäni siinä on paras kertosäe, jonka olen koskaan tehnyt. Siinä tarinassa levyllä se biisi on omalla paikallaan, soittolistan kuudentena, eikä esimerkiksi hittihakuisesti ensimmäisenä. Mutta kuitenkaan sitä ei ole tehty siten, että oltaisiin ajateltu mitä muut ajattelevat.

Millainen suksee teillä on keikkarintamalla?

Orkesterimme on kärsinyt jonkinlaisesta luottamuspulasta ja huonosta maineesta, mutta kyllä tässä silti keikkaa pukkaa esimerkiksi Tuskan jatkoklubilla. Olemme myös lähdössä Romaniaan, festareille.

Sittenpä olikin aika päästää laulaja kostuttamaan kurkkuaan, Helsingin yöhön!

Ajattara Levyliike X:ssä 16.4.2009:

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9
• #10

Ajattara on:

• Ruoja (laulu ja kitara)
• Kalmos (kitara ja taustalaulu)
• Tohtori Kuolio (basso ja taustalaulu)
• Raajat (syntetisaattori)
• Malakias IV (rummut)