Maaliskuun alussa oli saatavilla harvinaista herkkua. Children Of Bodomin keikka kotimaassaan. Lämmittelijöinä konsertissa olivat Diablo ja Cannibal Corpse, ja keikka oli Euroopan yli marssineen Bloodrunks Crawling Over You -kiertueen päätöskeikka seuraavana päivänä olevan Seinäjoen Rytmikorjaamon keikan ohella!
Helsingin Jäähalli oli täyttynyt vain vaivoin puoliksi, Children Of Bodomin lämmittelijöiden, Diablon ja Cannibal Corpsen esiintyessä. Molemmat heittivät melko lyhyet keikat, ja olikin huomattavissa, etteivät bändit ole aivan jäähallitasoa. Kenttäkatsomoon kasautuneesta ihmismassasta oli havaittavissa, mitä oli tultu kuulemaan.
Täsmälleen aikataulun mukaan, valojen himmetessä, alkoi COB:n aloitusmusiikki soida. Hetken päästä räjähti. Tuplabassarit alkoivat jytyyttää rinnassa, ja huikeat kitara-vallit täyttivät kuuloelimet, syntetisaattorien yrittäessä vaivoin erottua äänivallista. Ensimmäisenä biisinä bändi luukutti viimeisimmän “Blooddrunk“-albumin avausraidan, kappaleen “Hellhounds on my Trail”, joka olikin varsin mukava avaus ilman mitään turhia hempeilyjä. Samalla hittipotentiaalilla jatkettiin, soittamalla edellisen levyn aloituskappale “Living Dead Beat”.
Raskaanoloinen, aina yhtä toivottava biisi oli myös “Sixpounder”! Yhtyeen keikalla erityisesti rumpu-, ja kitaratyöskentelyt kiinnittävät huomion. Uskallankin väittää, että tässä on Suomen metallimusiikin parasta kitara- ja rumpuosastoa, sanokoot muut mitä haluavat. Mielestäni myös pitkällinen keikkakokemus piirtyy musiikista, ja yhteisoitto on luonnikasta. Yhtyehän pokkasi “Blooddrunk”-albumistaan vuoden Emma-palkinnon. Lisää suitsutusta mainiosta albumista tuli, kun yhtyeelle luovutettiin keikan aikana tuore kultalevy! Olen kuullut myös toisenlaisia mielipiteitä bändin keikkasoundista, mutta minun mielestäni COB:n soundit olivat hyvässä kuosissa, sen verran kun nyt jäähallikeikalta voi odottaa. Soundit tulivat sopivalla volyymillä, ja mielestäni yksittäiset instrumentit erottuivat kohtuullisesti. Bändillä oli myös lähes löysät hoisuihin pudottanutta pyrotekniikkaa, liekkeineen ja pamahtavine pommeineen. Eli aivan kansaninvälistä meininkiä.
Bändi soitti reippaasti toista tuntia kestäneen keikan, laskujeni mukaan 16 biisiä, joten lippunsa lunastaneet fanit saivat taatusti rahalleen katetta. Yhtye ehti myös hupailla keikan aikana mm. “leikkimällä Stratovariusta”, ja ottaen muutenkin homman rennosti, mikä onkin mielestäni juuri passeli asenne. Yhtyeen lähdettyä lavalta, oli selvää, että viimeistä luotia ei ollut vielä käytetty. Kohtuullisella käsien hakkaamisella ja huudolla pojat saatiinkin palaamaan lavalle, ja encoreina kuultiin “Bed of Razors” ja “Children of Decadence”! Viimeisessä bakkanaalissa pommit ja liekit paukkuivat jo Talvisodan malliin, ja olo olikin keikan loputtua todella tyhjä. Olen valmis sanomaan, että mielestäni tämä oli paras Suomi-metallikeikka pitkiin aikoihin. Kiitos Children Of Bodom!
Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin children of bodom. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.