Metallimusiikki.net

Olen Turussa, on sunnuntai ja saavun keikkapaikka Klubiin pakkasesta ja pimeydestä. Sisällä odotan löytäväni vielä pimeämmän ja kylmemmän sunnuntain. Olen haastattelemassa Birminghamissa 1992 perustettua doom metal -yhtye Esotericia. Tiskillä minulla onkin vastassa ryhmä mustiin pukeutuneita metallimiehiä. Minut esitellään bändin tatuoidulle laulaja-kitaristille Greg Chandlerille, joka on leikannut pois pitkät hiuksensa sivuilta ja molemmilla puolilla nenää koristaa nenärenkaat. Kylmyyden sijaan laulaja kuitenkin kättelee lämpimästi ja haastattelu tapahtuu Klubin takahuoneessa, jonka ruskean-oranssinväriset seinät on tussattu täyteen kuvia ja tekstejä. Koko Esoteric kokoonpano osallistuu haastatteluun, joista osa syö ja osa on siirtyneet jo juomaan olutta, kuten vieressäni istuva laulaja. Aloitan kertomalla, että haastattelin noin viikko sitten Klubilla Napalm Deathin laulajaa, joka on myös Birminghamista kotoisin.

Onko Birminghamissa paljon epäkohtia, kun sieltä tulee tummaa viestiä kantavia metallibändejä?

Ei. Tai on. Kai musiikkiin vaikuttaa kaupungin työväenluokkatausta, kaikki tehtaat ja niin poispäin. Mutta ei kaupungissa ole enää 1990-luvun metallimusiikin nostetta, vastaavat bändin jäsenet.

Esoteric kategorioidaan usein funeral Doom musiikiksi. Miten bändi päättyi soittamaan sellaista musiikkia ja oletteko soittaneet jonkun muunlaista musiikkia?

Määritelmä ei ole hyvä. On vaikeaa kuvailla Esotericin musiikkia, toteaa lähes koko bändi heti hymistellen. Bändi soitti alussa enemmän death metallia, Chandler kertoo. Mutta covereita bändi ei ole koskaan soittanut livenä.

Minkä väristä musiikkia Esoteric olisi, jos mustaa ei voi valita?

Harmaata, vastaa nopeasti rumpali Joe Fletcher ja koko bändi repeää nauramaan. Muita vastauksia ovat tulen, purppuran ja keltaisen värinen.
Kuten Esotericille nakkaamassani sähköpostiviestissä kerroin, olen tekemässä artikkelisarjaa artisteista ja takahuoneista. Esoteric on kiertänyt paljon Eurooppaa, ja Suomea, ja olette varmasti nähneet kaikenlaisia takahuoneita? Onko jotain erikoista jäänyt mieleen?

Katsomme usein kuinka monta kyrpää on piirretty seinille, joku bändistä tokaisee ja kaikki nauravat.

Onko Esotericillä takahuonejuhlia? Huumeista ja kaikenlaista?

Ei voi olla liian sekaisin. Musiikki on liian monimutkaista. Vähän pilveä ja pari kaljaa ennen keikkaa. Usein keikan jälkeen ei lähdetä edes kaupungille, jos olutta vain riittää. Takahuoneiden juhlat riippuvatkin paljon promoottorista ovat joitain yhtyeen vastauksista.

No onko Esotericillä jotain rituaaleja ennen tai jälkeen keikkojen?

Ei. Pari olutta ja sitten jokaisella on omat juttunsa, vastaa Chandler.

No onko eri maiden takahuoneiden välillä eroja, jos asiaa nyt voi yleistää?

Belgia haisee, joku vastaa ja kaikki nauravat. Yleinen mielipide on, että Euroopassa esimerkiksi ruokaa ja juomaa on enemmän tarjolla kuin Englannissa.

Minkälaisen takahuoneen Esoteric haluaisi?

En pidä kun musiikki kuuluu takahuoneeseen, laulajan lisäksi toinen bändin alkuperäisistä jäsenistä, kitaristi Gordon Bicknall, toteaa. Muita toivomuksia olisi biljardi pöytä, sohvia, yleisesti tilaa ja taikajääkaappi, joka täytyy itsestään aina kun se tyhjentyy juomista. Klubin takahuone saa kuusi pistettä arvoasteikolla 4–10.

Mistä bändin nimi Esoteric tulee?

Chandler kertoo useiden bändin jäsenten yllätykseksi termin keksineen bändin alkuperäinen basisti Bryan Beck.

Kysyessäni mikä on uskonnon ja politiikan osuus Esotericissä, useampi yhtyeen jäsen huudahtaa yllätyksekseni Ei mikään! Kysymys saakin lähes kaikki liikehtimään hermostuneesti ja jotkut jopa ärsyyntymään. Politiikka ja uskonto eivät kuulu heidän musiikkiinsa. Tosin he ovat myös sitä mieltä, että jokainen on yksilö yhtyeessä ja jokaiseen vaikuttaa musiikin ulkopuolella olevassa elämässä esimerkiksi politiikka. Musiikki on kuitenkin esimerkiksi lähempänä spiritualismia kuin uskontoa. Uskonnon yhtye kokeekin negatiivisena ja pitävät esimerkiksi tiedettä arvokkaampana kuin aikansa elänyttä uskontoa. Uskonnolla ja politiikalla ei ole siis mitään tekemistä musiikkinne kanssa. OK. Miksi Esoteric sitten uskoo juuri Euroopan pohjoisosissa olevan vankka metallimusiikin kulttuuri?

Se ei ole kiinni maasta. Eri yhteiskunnat kapinoivat eri asioita vastaan. Metallimusiikki on eräs vastareaktion muoto, vastaa Chandler.

No, missä Esoteric soittaisi. Jos kaikki olisi mahdollista? Vaikka haudassa.

Luolassa, joku vastaa. Yhtye tuleekin useiden ehdotusten jälkeen lopputulokseen, että olisi hauskaa soittaa luolassa. Luolassa minne olisi järjestetty suuri tapahtuma. Kerron Suomessa olevan pommisuojia, jotka ovat usein suuria luolia. Yhtye pitää ajatusta hyvänä. Entä onko jo tulossa uutta levyä tai DVD:tä vuonna 2008 ilmestyneen The Manical Valen jatkeeksi?

Ei ole mutta uusia kappaleita on jo tekeillä, kertoo Chandler.

Haastattelun lopuksi kysyn haluaisiko Esoteric lähettää terveiset suomalaisille metallifaneille piirtämällä tai kirjoittamalla pahville jotain. Chandler ottaa tussin ja vastuun. Hän miettii tarkkaan samalla kun muu yhtye tarjoaa vaihtoehtoja jo hieman hermostuen haastattelusta sekä Chandlerin päättämättömyydestä. Lopulta hän keksii jotain, joka saa ihan-miten-vaan-tuen muulta yhtyeeltä. Teksti tukee läpi haastattelun esille tullutta linjaa siitä, ettei heidän musiikkiinsa vaikuta politiikka tai uskonto. Viesti on: We don’t have any message, really, people should be their own masters.

Haastattelu: Rami Kolehmainen

Esoteric on:

• Gordon Bicknell (kitara)
• Mark Bodossian (basso)
• Greg Chandler (kitara ja laulu)
• Joe Fletcher (rummut)
• Olivier Goyet (kosketinsoittimet)
• Kris Clayton (kitara)