Finntroll piti korkealla suomalaisen metallin lippua lauantain hämärtyessä illaksi Sauna Open Airissa. Yhtye haali runsaslukuisen, ja innostuneen kuulijakunnan keikalleen, joten oli syytä myös katsastaa yhtyeen kuulumiset. Kun keikan hiet oli pyyhitty pois, sain bändin edustajan, kitaristi Mikael “Routa” Karlbomin, istahtamaan, ja ihailemaan maisemia kauniin Pyhäjärven rannalle. Siinä olikin oiva hetki kysyä häneltä, mikä on bändille pyhää, ja mikä ei!
Tämä on kolmas osa Tampereella järjestetyn Sauna Open Airin yhteydessä tehdystä haastattelusarjasta. Edellinen osa ilmestyi 15.6. ja silloin haastateltavana oli Profane Omen. Artikkelisarjan ensimmäinen osa ilmestyi 14.6. ja siinä turistiin 45 Degree Womanin kanssa.
Te olette nyt palanneet takaisin lavoille keikkatauolta. Miltä tämä on tuntunut?
Ihan hyvältä. Ollaan mietitty meidän eräänlainen “keikkaoutlook” uusiksi ja kaikki ovat latautuneet ja tyhjentäneet päänsä, kun oli sellaista ihmeellistä “spedeilyä” aiemmin. Nyt taas tuntuu, että keikkailu on oikeasti kivaa.
Olete kuulemma folk metallia. Miten kuvailisit itse tyyliänne?
Aika hankala sanoa mitään. Olen yrittänyt muun muassa saksalaisille selittää tätä asiaa. Hehän ovat kovasti luokittelemassa meitä folk ja viking metal ynnä muitten nimikkeiden alle. Kyllähän meillä on tiettyjä folk-osioita, muttei kuitenkaan niin paljon, että voisi kutsua folk metalliksi. Eikä meitä voi oikein sanoa bläkkisbändiksikään. Mehän oikeastaan vaihdetaan ihan lennossa näitä tyylejä. Eli me tehdään Finntrollia, ja that’s it!
Millaisia yhtyeen alkuvaiheet olivat, kun 90-luvulla aloititte?
Olen vähän jäävi sanomaan, kun tulin vasta myöhemmin mukaan menehtyneen yhtyeen jäsenen, Somniumin, tilalle. Mutta voi kai sanoa, että alku oli aika hilpakkaa meininkiä. Alussa ekan levyn aikaan sällit olivat enempi lojaaleja tälle folk-taustalle. Tyyli on kehittynyt mm. elokuvien soundtrack-tyyliseksi, ja vaikka miksi… Tyyli on hiukan levinnyt käsiin. Kuolemantapaushan oli aika rankka paikka yhtyeelle, koska hän oli sentään perustajajäsen.
Oliko heti selvää, että bändi jatkaa, tuon poismenon jälkeen?
Ei lainkaan. Aluksi mietittiin että onko järkeä jatkaa, mutta kun biisejä oli jo valmiiksi kirjoitettuna aika paljon, niin jatkopäätös oli sitten tehtävä. Se on tuntunut jälkeenpäin oikealta ratkaisulta.
Millainen projekti on uusien biisien teko?
Se on monimutkainen prosessi, koska kaikki tekevät niitä. Muusikot tekevät itse jonkinlaisia demoja niistä. Niitä sitten aletaan valikoida ja käydä yhdessä läpi. Meidän ensimmäinen laulaja, Trollhorm tekee lyriikat. Hän on vain niin älyttömän hyvä niissä. Hänen sanoituksiin on ilo tehdä biisejä! Biisit ovat myös hyvin pitkälle valmiita studioon mentäessä. Oikeastaan jotain pikkujuttuja vielä saatetaan viilata studiossa valmiin rungon päälle.
Huomasin keikalla, että teillä oli kaksi kosketinsoittajaa — miten näin?
Joo, nää on näitä helmikeikkoja. Kun soitetaan Suomessa, ja herra Trollhorn haluaa lähteä keikalle, niin tottakai. Kaksi keyboardia on tosi hyvä. Meillä on kumminkin musassa tosi paljon kiippari osuuksia ja sellaisia, jotka eivät välttämättä yhdellä soittajalla onnistu.
Sanoituksista. Käsitelläänkö niissä paljonkin peikkoja ja kristittyjä?
No, vanhemmissa biiseissä käsiteltiin niitä, parissa hassussa. Mutta enemmän ne on aina olleet sellaisia henkimaailman asioita. Shamanismia, ja tuollaisia sielunmatka-aiheisia.
Oletteko kuitenkin antikristillisiä?
Ei lainkaan, sinänsä. Puhun nyt henkilökohtaisesta mielipiteestäni, mutta mun mielestä kaikki saa olla mitä ovat. Bändistä ei taida kukaan kuulua kirkkoon, mutta lähinnä pointtimme on se, että ihmisten pitäisi käyttää aivojaan ja miettiä mihin uskoo. Se, mihin uskomme voisi olla ihan hyvin mikä tahansa uskonto, mutta kaikenlainen aivopesu on aina hanurista.
Onko ruotsin kieli ollut etu vai haitta?
En oikein tiedä. Se on varmaan Suomessa ollut haitta. Suomessa on kuitenkin tää asenne, että “laulavat ruotsiksi — en todellakaan kuuntele”. Niin, siinä on tämä perinteinen Ruotsi-Suomi -vastakkainasettelun akseli. Mutta taas Euroopassa tai Jenkkilässä ei tehdä mitään eroa siinä, millä kielellä lauletaan. Ruotsissa, ja Norjassa ollaan tehty paljon keikkoja. Siellä tästä digataan ihan järjettömästi.
Olette panostanut maskeihin, ja erilaiseen ulkomuotoon keikoilla. Kerrohan jotain siitä.
Meille on tärkeetä löytää omanlainen lookki. Viime vuonnahan meillä oli kiltit, mutta sitten kävi niin, että joka toisella bändillä alkoi olla kilttejä. Perustana on, että bändin pitää aina näyttää siltä, mikä tuntuu bändistä hyvältä. Me ei olla ikinä pukeuduttu sen mukaan, mitä yleisö diggaa. Yhtyeen hyvä fiilis heijastuu myös yleisöön, ja asusteet muutenkin liittyvät jollain lailla musiikkiin.
Teillä on ollut aika paljon miehistönvaihdoksia…
No, paljon ja paljon, monilla bändeillä on ollut enemmänkin. Meitsi tuli edesmenneen Somniumin tilalle, Matias tuli Wilskan tilalle, ja Wilska oli tullut Kaplan tilalle, koska tälle tuli jokin äänihuulien sairaus. Hyvin ollaan kuitenkin hitsauduttu yhteen. Välillä liiankin hyvin. Mitä paremmin tuntee ihmiset, sitä helpompaa on riidellä pikkuasioista. Tossa joitakin aikoja sitten, kun oli kolme vuotta tahkottu keikkoja, niin porukka alkoi olla tosi kyrpiintyneitä, vaikka kukaan ei sitä myöntänytkään.
Mikä on sanomanne, vai ajatteletteko ylipäänsä kuulijoita, musiikkia tehdessänne?
Aika hankala kysymys. Tohon mä en vastaa mitään, koska jos sä kysyt tota eri bändiläisltä, niin kaikilla se on eri. Emme ole mikään poliittinen bändi, joka sanoo että tehkää näin tai näin. Eikä ole mitään maailmanvalloitussuunnitelmia. Jos mun pitää jotain sanoa koko bändin puolesta, niin se on: ajatelkaa omilla aivoillanne. Koska mekin olemme aina tehneet sitä mitä haluamme, emmekä sitä, mitä meiltä odotetaan.
Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin finntroll. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.