Metallimusiikki.net

Venäjäksi laulava suomalainen doommetalliyhtye KYPCK heitti hienon keikan Nummirockin päälavalla perjantaina ja sain kunnian heti keikan jälkeen jututtaa yhtyettä backstagella. Kysyessäni yhtyeeltä miten keikka sujui, vokalisti E. Seppänen summasi: Tällä hetkellä on kyllä ihan valehtelematta sellainen fiilis, että paras keikka Suomessa mitä ollaan tähän mennessä vedetty niin yleisön puolesta kuin muutenkin. En tiedä miksi, mutta tuntui vaan, että tänään kaikki pelasi. Tämän 2500 sanan mittaisen jättihaastattelun lopusta löytyy valokuvia KYPCK-koplasta keikkalavalla. Metallimusiikki.net julkaisi aikaisemmin tällä viikolla kuvasetillä varustetun yhteenvedon Nummirockista.

Oliko muuten yleisössä venäläisiä, olin katsovinani?

Seppänen: Taisi olla joo, tai ainakin moni huuteli sieltä. En sitten tiedä olivatko suomalaisia, jotka osasivat venäjää, mutta kyllä siellä varmaan muutama oli. Ainakin tossa aikaisemmin päivällä tuli muutama venäläinen tyyppi moikkaamaan. Kyllä niitä aina silloin tällöin täällä Suomen keikoilla pyörii.

Eli KYPCK on Venäjällä paljon suositumpi? Vai miten tunnettu bändi on, jos otetaan vertailukohteiksi Suomi ja Venäjä?

Seppänen: Se riippuu ihan siitä miten se määritellään, sillä metallihan on Venäjällä niin undergroundia kun vertaa Suomeen, jossa hevi on listamusiikkia. Mutta metallipiireissä siellä varmasti, ei ole vaikea sanoa että oltaisiin siellä suositumpia. Mutta sehän on ihan selvää kun ihmiset tietävät sanat ja mistä biisit kertovat, totta kai ihmisten on helpompi diggailla musiikista siellä.

Ei pyöri kuitenkaan Venäjän top-listoilla?

Seppänen: Venäjällä on sellainen valtakunnallinen radiokanava, joka soittaa ainoastaan venäjänkielistä musiikkia, 120 miljoonaa tavoittaa sen radion. Heillä on viikottain biisiäänestys ja meidän uuden levyn sinkku Alleya Stalina oli siellä äänestyksessä ja voitti sen äänestyksen helmikuussa! Se oli mulle ainakin ihan helvetin iso juttu kun miettii, että venäjänkielisessä radiossa… Sama kuin Suomessa olisi voittanut Radio Aallon äänestyksen. Oli erittäin jees, lisää vaan samanlaista.

Usein on kysytty sitä miten teidän bändin nimi oikeasti lausutaan?

Seppänen: “Kursk”, ihan u-kirjaimella. Vois sanoa “Kypckin”, ihan miten haluaa. Jos otetaan suomalainen maailmankartta, niin siinäkin taitaa olla kaupunki kirjoitettu ihan K-U-R-S-K. Kaikki muu on vittuilua.

Mistä nimi juontaa juurensa? Kaupunki, mutta miksi juuri se kaupunki?

Seppänen: Koitan vastata nopeasti, koska tätä on kysytty niin monta kertaa. Se on lyhyt ja ytimekäs Kursk, yksitavuinen, jonka voi kirjoittaa mukavasti KYPCK, joka muistuttaa venäläisiä kirjaimia. Niitä oli muutama, joita pyöriteltiin, mutta tämä oli vain kaikkien mielestä paras. Bonuksena oli vielä itelleni erityisesti se, että sen pystyy myös pseudo-kyrillisesti kirjoittamaan latinalaisesti. Kaikki muut assosisaatiot tulevat siinä mukana.

Ylä-Rautio: Silloin ajateltiin vain, että mikä siihen sopisi parhaiten, mikä on ollut Venäjällä aikojen saatossa tosi hankalaa ja tässä nimessähän yhdistyy maailmanhistorian suurin panssaritaistelu ja uponnut sukellusvene. Kun musahan on kuitenkin aika ankeaa kamaa. Sitähän mietittiin nimen valitsemisen yhteydessä paljon, että voiko se loukata liikaa venäläisiä, kun ei missään tapauksessa haluttu loukata surevia omaisia, jotka menettivät poikiaan, miehiään ja isiään sen sukellusveneen mukana. Mutta siihen nimeen päädyttiin.

Suomalaisille teidän bändi on vielä aika uutta kamaa, kovin moni ei ole kuullut teistä. Voitteko kertoa vielä mistä kaikki alkoi ja mistä lähditte?

Seppänen: Toivottavasti on vielä uutta kamaa suomalaisille. Alku oli Lopakan ja Hiilen idea soittaa yhdessä. Senareitten joidenkin levyn yhteydessä oli puhetta, että halusivat tehdä yhdessä musiikkia. Idea oli alusta asti aika selvä, eli doomahtavaa raskasta ja hidasta metallia. Jossain vaiheessa Lopakka väläytti, että olisi vitun jees tehdä venäjäksi ja se oli se viimeisin idea. Minä tulin siinä vaiheessa kuvioihin mukaan. Olen asunut Venäjällä kaksi vuotta ja muutenkin pyöritellyt bändijuttuja. Mulla oli sellainen fiilis, että jos tällainen bändi olisi Suomessa noussut pintaan ja minä en olisi sen laulaja, olisin varmaan tappanut itseni, koska tämä on se mun juttu, duuni. Ei ole ketään muuta, joka tätä pystyy tekemään. Venäjän kielen kautta pystyy niin helvetin isoon tarinavarastoon, oman Venäjän ajan kokemusten ja kirjallisuuden historian puitteissa. On vaan niin ainutlaatuinen bändi. Ei tämmösiä ole lähelläkään missään.

Ylä-Rautio: Sanon rehellisesti, että minun reissuni KYPCKin kanssa alkoi siitä kun oltiin Hiilen kanssa ajamassa pappatuntureilla lämmittelyajoilla ennen Itä-Suomen reissua. Rupesi satamaan helvetisti ja mentiin sillan alle pitämään sadetta, joskus 2000-luvun alkupuolella. Juteltiin ja mietittiin, että mitäköhän oikein tehtäis ja päätettiin, että jos soitettaisiin jotain saatanan hidasta musiikkia — vitun ankean kuuloista. Se oli se Kauklahden, Kivenlahden sillalla taitteessa, siinä tuli tämä ensimmäinen meikäläisen päätös, että nyt lähtee. Se oli makeeta. Rupes tulee biisejä ja bändi saatiin kasaan. Itelle vieläkin joka keikka on outoa joka kerta. Täälläkin vedetään Nummirockissa vaan doomia venäjäksi… Mitä helvetin järkeä?

Seppänen: Meillä kaikki tekee biisejä levylle. Chernossa varsinkin meni aika tasan. Lopakka tekee selkeästi eniten, mutta kaikki kuitenkin säveltää ja osallistuu. Sekin on tosi jees että kaikilla on inputtia, paitsi live-esiintymisen, mutta myös tuotannon kannalta.

Eli ei ole yhtä pääjehua, joka säveltää ja sovittaa kaiken?

Seppänen: No ei varsinaisesti, mutta Lopakka ehkä biisejä eniten, mutta se tekee niin hyvin, että antaa tehdä.

Ylä-Rautio: Kyllähän se tiettyä kynnystä antaa itsellekin kun on aina joku parempi ja sitten tulee sellainen fiilis, että enpä lähdekään tätä omaa demoa vielä esittelemään.

Osaavatko muut bändiläiset venäjää? Tai onko heillä jonkinlaista yhteyttä Venäjään?

Ylä-Rautio: Muut ei osaa sanaakaan Venäjää. Olen käynyt monta kertaa maassa, mutta en osaa kieltä. Joka keikka, mitä ollaan siellä vedetty ja bändin ulkopuolellakin, voin sanoa että venäläiset ovat ihanaa porukkaa. Siellä on vähän alkeellisemmalla tasolla normitouhu, mutta he ovat älyttömän innokkaita oppimaan ja mukana kaikessa ja tekevät asioita sydämellä. He ovat myös älyttömän vieraanvaraisia. Kaikki varmaan kuuli ekaa kertaa, mutta se pitää paikkaansa. Ollaanko me myös yhtä vieraanvaraisia kun he tulevat tänne?

Seppänen: Lopakka on vähän harjoitellut kirjaimia ja silleen, mutta kyllä minä olen vielä ainoa joka sen kielen hanskaa. Ei ole vielä kukaan tullut lyriikoita tarjoamaan, että hei mulla olisi tällainen kappale nimeltä “Njet Njet Njet”.

Ylä-Rautio: No, oonhan minä sanoittanut Stalingrad-biisin! “Stalingrad, dippadippadaa, Stalingrad, zippadippadaa!”

Seppänen: Joo, se on kyllä sun, täytyy sanoa! Just näin. Se nimi tulee sulta, kyllä, sen annan sulle. Mutta sulle ei Teostoja tule siitä lyriikasta.

Ylä-Rautio: Aijaa? No minkäköhän takia?!

Seppänen: Musiikillisesti kappale on myös Ylä-Raution.

Mistä biisit kertovat?

Seppänen: Biisit kertoo niin monista asioista, että ei voi sanoa yhtä teemaa. Levyt eivät ole konseptialbumeita. Kaikki liittyy jollain tapaa Venäjään. Ensimmäisen ja toisen levyn välillä on tietynlainen ero. Toisella levyllä mikään ei liity suoranaisesti Neuvostoliiton aikaan. Kaikki kappaleet liittyy Venäjään laajasti ymmärrettynä, osa voi olla henkilökohtaisia kokemuksiani, osa liittyy historiaan tai Venäjän kielen kulttuuriin. Stalingrad tietysti tapahtuu kaupungissa ja niin edelleen. Ei ne kauhean iloisia biisejä ole. Kirjoitan lyriikat kuitenkin useimmiten valmiiseen biisiin, eli musiikki on jo olemassa sanoja kirjoittaessa. Kirjoitan yleensä kappaleet sen mukaan, miltä musiikki minulle kuulostaa. Tiedän toisinaan jo sävellysvaiheessa mistä haluan biisin kertovan. Kuuntelen ja mietin mitä se minulle tuo mieleen.

Eli kappaleissa ei ole mitään fiktiivistä? Ovatko kaikki omia kokemuksia tai historiaan nojaavia faktoja?

Seppänen: Fiktiivistä kirjallisuuteen liittyvää kyllä löytyy. Ensimmäinen demo oli Venäjän Lord Byroninin, eli Mikhail Lermontovin runoon perustuva biisi. Siinä on pitkiä pätkiä itse runosta. On siellä fiktiivistäkin, mutta hirveän vaikea yleistää, jokainen biisi on aina oma tarinansa. Voisin vielä sanoa, että kommunistista ideologiaa emme välitä missään biisissä ja kaikki biisit eivät kerro toisesta maailmansodasta! Nämä ovat ne yleisimmät väärinkäsitykset. Maailmassa on paljon muutakin.

Hyvä tietää. Suomalaiselle tulee varmasti herkästi se kuva tästä menosta. Palataan vielä äskeiseen aiheeseen, eli Venäjällä keikkailuun. Tietävätkö siellä ihmiset, että olette suomalaisia, ja jos tietävät, miten he ovat reagoineet sihen?

Ylä-Rautio: Meillä on sellainen pienehkö, mutta aika kiihkeä fanikanta siellä. Se voisi olla isompikin, mutta ne jotka ovat mukana, ovat erittäin mukana. Kuten sanottua jo aiemmin, siellä metalli on undergroundia. Vähän kuin klassinen musiikki Suomessa, mutta täällä rakennetaan kuitenkin klassisen musiikin musiikkitaloa keskustaan… Undergroundillekin Suomessa ihanat puitteet.

Seppänen: Kyllä se jakaa vähintäänkin — ellei enemmmän — sakkia Venäjällä kuin Suomessa. Ne tyypit jotka eivät tykkää hommasta, ei me niitä ikinä nähdä. Kuullaan netistä korkeintaan joskus. Se on eräällä tavalla polarisoitunut siten, että osa pitää ihan helvetin paskana juttuna kun suomalaiset tekee näin helvetin hyvän kuuloista musiikkia, mutta laulavat venäjäksi. Niitä vituttaa se ihan selvästi. Osa taas pitää asiaa mahtavana, että “mahtavaa että teette hyvää metallia venäjäksi”. Netistähän minä nämä mieliteet yleensä poimin. Mutta niinku Jaska sano, se porukka, joka tulee keikalle Venäjällä suorastaan tärisee keikalle tullessa. Ihan helvetin fanaattista sakkia. Sanoinkin tuossa että mun mielestä tämä keikka oli paras keikka Suomessa ikinä. Siellä rajan toisella puolella he ovat ihan vitun pähkinöinä. Muistavat sanat joka biisissä ulkoa. Ehkä Venäjällä keikkaillessa on lähimpänä sitä Metallica-fiilistä mitä olen koskaan päässyt.

Ylä-Rautio: Itse laulan muutamassa biisissä taustalauluja “sianvenäjäksi” ja Venäjällä olen huomannut sen, että kun yleisö laulaa niin hyvin säkeistöjä mukana, niin minun ei tarvitse sitä sianvenäjää heittää kun tässähän on koko sali taustalaulajaa täynnä.

Seppänen: Joo, siellä he tietävät biisin alusta loppuun ja laulavat niitä. Voin milloin tahansa lopettaa laulamisen niin homma toimii.

Ylä-Rautio: Eräällä keikalla jouduin laittamaan bassostyrkkarin kovemmalle sen takia kun yleisö lauloi liian kovaa! Se oli vähän ärsyttävää. Että tässähän menee koko sounditkin päin persettä.

Millaista vastaanottoa musiikkinne on Suomessa saanut, vai onko vielä saanut?

Ylä-Rautio: He, jotka eivät ole koskaan kuulleet, ovat yleensä olleet innoissaan. Mutta eihän kukaan osaa yhtään sanaa, edes soittajista, paitsi Erkki tietysti. Levyistä on tullut kehuja, biisejä ja saundeja on kehuttu. Ehkä ainoa “dilemma” on se kun kukaan ei ymmärrä.

Seppänen: Eihän muutenkaan Suomessa ymmärretä kappaleiden konteksteja, yhteyttä, miten syvälle ne oikeasti menee. Venäjällä ollaan saatu hyviä arvosteluja. Itseäni ehkä henkilökohtaisesti vituttaa Suomessa se kun metalli on niin suosittua, niin jotkut ajattelee heti, että tässä on kyseessä joku helvetin sirkustemppu. En muista missä se arvostelu oli, mutta siinä pohdittiin jotain että “oletin Kurskin jäävän yhden albumin projektiksi”, kun nimenomaan Kursk ei ole ikinä ollut projekti. Tarkoitus oli muodostaa bändi, joka tekee tätä juttua.

Taisitpa lavallakin sanoa että Kursk ei ole projekti.

Seppänen: Niin mainitsinkin, joo! Kenellekään meistä se ei ollut mikään yllätys. Tämä konsepti on ollut kaikille ovia avaava juttu, avannut ovia sävellyskynässä, Lopakka on löytänyt itsensä uudestaan mahtavana säveltäjänä, itse kukin on saanut tästä paljon. Jos oltaisiin yhtä isoja jossakin Saksassa tai Jenkeissä kuin Venäjällä, niin ehkä se näkyisi enemmän Suomessakin. Ei Suomessa kukaan tajua Venäjästä hujun vittua. Ei ketään Suomessa kiinnosta Venäjä. Toistaiseksi Suomi on ainoa maa Venäjän lisäksi joka saa nauttia Kurskista. Suomessa Kursk on vaan vielä liian outo juttu liian monille. Ihmiset ajattelevat, että ei tuota voi vakavasti tehdä. Ne, jotka näkivät keikan tänään, niin näytä mulle se tyyppi joka tulee sanomaan, että ei tätä voi tosissaan tehdä. Tämä menee monilta yli hilseen ja se on ihan odotettavissa. Ei kaikkien tarvitse digata.

Ylä-Rautio: Tsekkeihin ollaan menossa ja Virossa ollaan kiinnostuneita. Se on aikataulullisesti vielä hoidettava juttu.

Miten Niche-levy on mielestänne onnistunut? Parempi kuin ensimmäinen levy Cherno?

Ylä-Rautio: On parempi kuin ensimmäinen levy. Onnistui hyvin. Tehtiin ensimmäinen levy ihan helvetillisellä aikataululla ja studiossakin viihdyttiin todellakin minimaalinen aika. Viikko varmaan taidettiin olla lauluineen kaikkineen. Nähtiin toisemme yhdessä samassa huoneessa vasta silloin kun kitara- ja lauluosuudet alkoi. Cherno meni kyllä hienosti. Sitä kun nykyään kuuntelee, niin huomaa sen, että ei oltu tehty keikkaa. Tykkään kyllä siitäkin levystä, mutta Niche on enemmän bändilevy.

Seppänen: Kyllä, bändilevy, siitä kuulee sen että ollaan tehty keikkaa. Varsinkin Venäjän keikat, ne tekivät tämän bändin. Kaikki oli Nichen aikaan istunut paremmin tonteilleen, verrattuna Chernoon. Nicheen olen tyytyväinen. Se on ehkä liian raskas monille ihmisille. Se on trippi, eikä todellakaan mitään bilemusiikkia kuten Lopakka on moneen otteeseen todennut. Haastava ja vaativa, mutta hyvin tehty levy. Nichehän tarkoittaa “alemmas” ja veikkaan, että tuon alemmas ei ainakaan pääse soundillisesti. Levyt ovat vastareaktioita: ainakin tekemäni Nichen Posle-kappale jonkinlainen reaktio Chernoon.

Mikä teidän bändin erikoisten soittimien tarina oikein on? Teillä on yksikielistä bassoa ja AK47-näköistä kitaraa?

Ylä-Rautio: Mulla on paljon Hiilen kanssa musiikkihistoriaa. Ollaan soitettu bassoa aina paksuimmilla kielillä, koska niissä on parempi soundi. Ja nyt D ja G esimerkiksi jää kokonaan soittamatta. Kun Kurskia ruvettiin kehittämään niin kahta kieltähän ei voinut käyttää, koska D-A-D tekee sitä jo. Olen tehnyt sitä käytännössä, mutta jättänyt loput kielet soittamatta. Hiili sitten sanoi yhdessä vaiheessa, että vedä yhdellä kielellä, sillä musa on niin hidasta kamaa, pystyt siihen. Vastasin, että “hyvä läppä” ja meni puoli vuorokautta — sitten mulla oli ensimmäinen basso jo viritettynä yhdellä kielellä. Hyvin meni ja tästä pidettiin kiinni. Joka levy on soitettu yhdellä kielellä. Tuplabassarihan on monella bändillä nykyään ja tuplabassari voi olla myös sellainen, että poljet kerran niin kaksi rumpua soi melkein samaan aikaan. Siinä sitten käytettiin Burritoksen huipputeknologiaa. Parasta englantilaista blokitekniikkaa. Tehtiin prototyyppi, eli kun painaa bassaria kerran, niin kaksi heilahtaa, vähän eri aikaan. Se on helvetin törkeen näköistä, mutta vaikea kehittää lavalla kun vie aika paljon enemmän tilaa. Noita on hauska kikkailla. Mä tykkään itse tuommoisten ideoiden kehittämisestä. Kun itseltä lopuu ideat kesken niin soitan Harri Ojalalle ja kysyn miten tällainen tehdään. Sitten mennään Tattarisuolle ja Harri antaa vinkit miten se tehdään.

Monet niistä, jotka eivät ole ennen kuulleet, tulevat katsomaan erityisesti myös soittimien takia. Kuulee usein “hei siellä on se AK-kitara ja yksikielinen basso”.

Ylä-Rautio: Kitaraa en edes maininnut, koska se on niin saatanan hieno Amfisoundin tekemä soitin. Olen sitä kokeillut. Se on uskomaton kitara, siinä on mieletön saundi. He tekivät sen rakkaudesta musiikkiin ja sairaisiin ideoihin. Ei muuta kuin nettisaitille www.amfisound.fi. Tässä vähän mainostellaan, mutta tekevät niin hienoja keppejä!

Oletteko itse menossa katsomaan mitään Nummirockissa esiintyvää yhtyettä?

Seppänen: Amorphista taidan mennä kyllä katsomaan. Mahtava bändi, klassikko-osastoa Suomessa. Sen katson ja katsoin myös Ajattaran tänään, jotka vetivät mahtavan ihanan keikan. Kiitos haastattelusta!

Kiitos itsellenne ja hyvää juhannusta!

• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7

KYPCK on:

• E. Seppänen (laulu)
• S.S. Lopakka (kitarat)
• J.T. Ylä-Rautio (basso)
• K.H.M. Hiilesmaa (rummut)