Masquerage on eteläpohjalainen, musiikillisesti omalaatuinen, melodinen heavy-yhtye. Yhtyeen jäsenet ovat tahkonneet musiikkia jo 15 vuotta ja "Backstabber" on yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Tämänkertaisella levyllään kaverit asettavat tavoitteet korkealle, ja onkin aika kuunnella, toteutuvatko odotukset.
Masqueragen "Backstabber" ilmestyi 23. marraskuuta. Se löytyy Levykauppa Äxän ja CDON.comin lisäksi useista muistakin nettipuodeista. Yhtye nähdään livenä joulukuussa soittamassa Tuurissa 28.12. ja 31.12. Seinäjoella.
"Remission" avaa pelin verevästi ja mukavia melodiallisia elementtejä viljelevästi. Tyyli on puhtaasti vanhan metallin puolella. Tämä biisi kulkee mukavasti mahtipontisilla laulukertseillä siivitettynä. Laulaja onkin bändin vahvimpia lenkkejä.
Nimibiisi osoittaa, että yhtyeeltä löytyy myös nopea vaihde, ja vauhtia on kuin Iron Maidenilla konsanaan. Ehkä toinen kitaristi voisi vielä voimistaa ilmaisua, koska ainakin levyn alkupuolella kosketinsoittimet jäävät jonnekin taustalle. Musiikin vahvimpana puolena on sävellysten melodiaosuuksien tarttuvuus. Jotenkin bändi onnistuu yhdistämään vanhat hyväksi koetut keinot tähän päivään.
"Another Sleepless Night" jää kasariudessaan jotenkin mielestäni valjuksi välipalaksi.
"The Roles We Play" herkisteleekin sitten kunnolla. En ole mikään akustisten soinnuttelujen suuri ystävä, eikä tämäkään tee poikkeusta. Toki hienoja melodioita, mutta biisi jää jotenkin lähtökuoppiinsa.
"The Beach Lion" palauttaakin menon sitten kunniallisesti räväkkään suuntaansa. Ja hyvin se sen tekeekin, tämä on tähän asti metallisen äijäelämöinnin parasta puolta! Jotenkin kertsikin iskee hermoon kuin leka.
"Going Home" -kappaleessa viljellään synkempiä maailmoja. Laulaja esittelee myös matalampaa murinaa. Jännittävää on myös verrata tämän biisin sanoitusmaailmaa muihin biiseihin, jotka taitavat pyöriä naisjuttujen akselilla.
"Talking to Me" lyö sellaiset kortit pöytään, ettei paremmasta väliä. Alun teutaamisesta teos kuitenkin väljähtää hieman biisin keskivaiheilla. Tässä on kyllä meno jo niin rankkaa, että vanha Motörhead-mieskin lämpenee. Lisäksi kertosäe on todella eheää työtä.
"When the Angels Left" tarjoaa lopuksi kelvollisen melodiarock annoksen. Tässäkin ovat laulumelodiat suurimmassa asemassa.
Minkälaisen kokonaisarvion tästä sitten voi muodostaa? Mielestäni tällaiselle, voimakkaasti 80-lukuun nojaavalle metallityylille on paikkansa myös nykyisyydessä. Ja varsinkin kun riffivetoisuus ja hienot melodiat on toteutettu yhtä hyvin kuin tässä levyssä. Suosittelen tähän tutustumista myös nuoremmille metallidiggareille, koska tämä on myös paljon muuta, kuin nostalgiatrippi meille ikääntyneimmille metallityöläisille.
Levyarvostelussa annettiin pisteet 4/5. Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin masquerage. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.