Metallimusiikki.net

Vielä suurelle yleisölle hieman tuntematon Nicole sai luvan avata vuoden 2009 Finnish Metal Expon oheisklubitarjonnan. Bändi aloitti jyräämisen Dante’s Highlight -metalliravintolassa varsin vakuuttavasti. Minuun seinäjokelaisbändin oitanto teki hyvän vaikutuksen, ja koskapa Nicolen uusi levykin on ulkona, olikin mukava saada yhtyeen rumpali Ville Sahakangas ja basisti Sami Katajamäki, takahuoneen sohvalle kylmät oluet käsissään, kertomaan viimeisimmät kuulumiset!

Yhtyeeltä on tullut helmikuussa uusi live-DVD, joten kyselinkin, miten he itse kuvailisivat tekelettä?

DVD kattaa aika hyvin koko bändin uran kymmenen vuotta, ja biisejä on tasaisesti eri kausilta, poislukien aivan varhaisimmat demot. Levyllä on 18 biisiä, eli kaikki julkaisukelpoinen materiaali.

Miten koette kehittyneenne vuosien, ja levytysten myötä?

Soitannollisesti materiaali oli alkuvaiheessa helpompaa, vaikka tietty tyyli onkin säilynyt samana koko ajan. Mutta luonnollisesti biisintekotaito on kehittynyt ainakin alkuvaiheeseen verrattuna. Että nyt on vasta ymmärtänyt kunnolla miten biisi tehdään. Alkuvaiheessa se oli sellaista, että jollakulla oli yksi riffi, ja biisi tehtiin sen ympärille. Nykyvaiheessa heitetään armottomammin romukoppaan huonot ideat.

Oliko suomen kieli heti aluksi selviö?

Kyllä se oli. Ei oikeastaan ole tehty edes kokeiluja englanniksi! Ainoastaan kerran on tehty eräs Machineryn biisi coveri englanniksi.

Tulevatko sanoitukset syvältä tajunnasta, ovatko syvällisiä?

Kyllä ne ainakin niille ovat, jotka ne tekevät. Monet sanoituksiamme kuuntelevat ajattelevat ehkä, että ne ovat vain sanahelinää, eli hienoja suomenkielisiä lauseita, vailla taustaa, mutta kyllä niissä aina on syvällisempi merkitys taustalla. Sanat eivät välttämättä aukea kaikille, koska niissä on niin paljon kirjoittajan “omia juttuja”, jotka vain hän tietää. Keikoillahan niitä sanoituksia ei valitettavasti niin hyvin kuule.

Biisinteosta! Kuka teillä tekee biisit?

Kaikki osallistuvat biisintekoon. Esimerkiksi jos joku tulee treenikämpälle jonkun riffin kanssa, on se jonkin ajan kuluttua aivan erilainen sen jälkeen kun kaikki ovat laitaneet lusikkansa soppaan. Niin että treenikämpällä tulee biisejä. Musiikki tulee aina ensin ennen sanoja. Entinen basisti Iiro teki aina ennen sanoitukset, ja on jonkin verran jatkanutkin tätä vielä basistin vaihduttuakin. Joskus hänellä oli tekstit valmiina mutta useimmiten ei. Hän tekee myös tekstit aika hektisessä aikataulussa, yleensä niin, että siitä kun hänelle lyödään demot kouraan on kaksi viikkoa aikaa siihen, kun mennään studioon.

Olette julkaisseet monta DVD:tä. Mikäpä tässä on takana?

Ei siinä oikeen mitään ole taustalla, ehkä se on vain eräänlaista hulluutta. Eihän niistä mitään rahaa tule, mutta tehdään, kun voidaan tehdä. Ja niin, perkele, jengi näkee, että itsekin voi tehdä laadukkaita DVD-julkaisuja. Meillä on aina ne kamerat matkassa. Niitä kasettejakin on jo ajan mittaan kertynyt vino pino. Joten jotainhan niille on tehtävä, niin miksi emme laittaisi niitä DVD-julkaisuiksi.

Teillä on ilmeisesti oma levy-yhtiö?

Joo, tokasta levystä lähtien on ollut. Tämä on hyvä ratkaisu, koska saamme ainakin tehdä sellaista materiaalia, kuin haluamme. Esimerkiksi DVD:t eivät varmastikaan olisi menneet läpi isossa levy-yhtiössä. Mutta toisaalta onhan siinä ollut helvetisti hommaa. Se on ollut aika rankkaa, kun on joutunut aluksi opettelemaan kaikki toimintatavat ilman ennakkokokemusta, emmekä väitä että vieläkään tuntisimme kaikkea siihen toimintaan liittyvää. Mutta kuitenkin on sanottava, että omasta levy-yhtiöstä on ollut vain hyötyä, eikä sitä tiedäkään, millaista olisi jos olisi isossa yhtiössä.

Piditte kuulemma pienen sävellyskatkon? Eräänlaisen sapattivuoden ennen uusinta levyä.

Kyllä pidimme. Vaikka kuusi keikkaa tulikin tänä aikana tehtyä, ikään kuin vahingossa. Minkäänlaisesta loppuunpalamisesta ei ollut kysymys. Tunsimme vain, että kun on kymmenen vuotta veivattu, ja 300 keikkaa heitetty, ja koko homma on kuitenkin lähtenyt liikkeelle mutsin talon yläkerrasta, niin piti vähän huilahtaa. Katsoimme taaksepäin, että mitä tässä on tullut tehtyä. Lisäksi koko uran ajan on ollut jatkuvaa kiirettä, eikä ole ehtinyt esimerkiksi säveltämään kunnolla ajan kanssa. Joten kaikki olivat ansainneet lomaa, ja vapaan kesän.

Maltoitteko pysyä vuoden aikana irti soittimista?

No, ei aivan. Senpä takia sinne keikoille lipsuttiinkin, kun oli kuitenkin palava halu lavalle.

Studiotyöstä puhuen… Olette tehneet kuulemma jotain äänityksiä jo treenikämpällä?

Joo, meillä oli sellainen mahdollisuus, että mikitettiin kaikki soittimet, ja tallennettiin kovalevylle kaikki treenit. Se oli erittäin käytännöllistä, koska silloin saatiin koko ajan kuunnella tallenteita ja voimme analysoida esimerkiksi sopiiko jokin komppi biisiin. Saimme heti eliminoitua biiseihin sopimattomat jutut. Tallenteet eivät kuitenkaan olleet ihan niin laadukkaita, että niitä olisi voinut lopullisessa äänitteessä käyttää.

Puhutaan hieman soitintekniikasta. Huomasin, että Villellä on varsin mittava pelti-, eli symbaaliosasto, rummuissaan.

Kyllä näin on. Tunnustaudunkin efektifriikiksi. Mutta kuitenkin olen pysynyt siinä linjassa, ettei setissä ole mitään käyttämätöntä peltiä, vaan kaikilla on oma funktionsa. Rumpusovitukseni teen niin, että kaikille osille löytyy kyllä käyttöä.
Ja kun on materialisti, niin sitä pitää hommata kaikkea hienoa, josta on junnuna haaveillut…

Entäpä kitaristien vermeet. Heillähän on varsin tuntemattomat Framus Cobra -putkivahvistimet. Kitaristi Olli voineekin vähän valottaa tästä?

Kuulin kerran erästä mielibändiäni keikalla, ja heillä oli kyseiset vahvistimet, joiden saundiin ihastuin. Toinen kitaristi Ilkka osti itselleen ensin sellaisen vahvistimen, mutta itselläni oli vielä tuolloin Mesa Boogie Triple Rectifier. Siinä sitten kierreltiin keikoilla, ja huomattiin, että Ilkalla oli joka keikalla parempi kitarasaundi, joten minunkin oli hankittava sellainen. Se ei ehkä ole paras studiossa, mutta keikalla toimii todella hyvin. Myöskään efektejä ei paljon käytetä kitaroissa. 80 prosenttisesti menee kitara suoraan vahvistimeen.

Huolimatta siitä että biisit ovat suomeksi, on kuitenkin kysyttävä, onko mitään ulkomaan lämmityksiä ollut tapetilla?

Ei ole kyllä ollut. Olisihan se kiva lähteä, jos vain saisi vastakaikua. Ei ole oikein resursseja, eikä kontakteja sellaiseen. Kyllähän sitä aina kuvittelee, että olisi hienoa kiertää Euroopan keikkamestoja pakettiautossa nukkuen ja hikoillen. Levyjen kohdalla on tilanne, että ei ole yritettykään saada mitään lisenssisopimuksia.

Millaisia suunnitelmia teillä nyt on tulevaisuuden varalle?

Kevät, kesä ja syksy keikkaa. Tässä on nyt kuitenkin ollut kova duuni tuon uuden levyn takia, mutta nyt vain keikkaa, ja keikkaa. Vaikka olisihan se kivaa alkaa tehdä uusia biisejä vaikka tuossa syksyllä, jos siltä tuntuu. Mutta meillä ei oo mitään pakottavaa tarvetta siihen kuitenkaan. Vaikka menisi pari vuotta ilman uuden musiikin tekoa, kunhan vain keikkaa riittää. Ja sitten kun ei enää riitä, on uuden musan aika.

Loppukaneetiksi kaverit kiteyttävät:

Uusi levy ja DVD ovat tutustumisen arvoisia, ja tulkaa ihmeessä keikoille!

Nicole 12.2.2009 Dante’s Highlightsissa:

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9
• #10

Nicole on:

• Ilkka Laitala (laulu ja kitara)
• Olli Ketola (kitara)
• Sami Katajamäki (basso)
• Ville Sahakangas (rummut)