Metallimusiikki.net

Pain Confessor jatkaa uuden albumin tekemistä.

  • Julkaistiin sunnuntaina 31.12.2006.
  • Luettu 1382 kertaa
  • Bändit:

Pain Confessor -bändin mustavalkea promokuva, jossa miehet ryhmittyneet kiviseinän viereen. Kuvassa kuusi miestä, joista kolme seisoo ja kolme istuu.Kotimainen metallibändi Pain Confessor jatkaa uuden albuminsa työstämistä. Bändihän siirtyi Fantom-studioon 15. päivä kuluvaa kuukautta äänittämään “Purgatory of the Second Sun“ -nimistä albumia, joka julkaistaan ensi vuoden maaliskuussa. Levyltä riipaistaan helmikuussa single-levy. Albumilla kuultavien kappaleiden nimiä ovat: “Mercenaries”, “Last of Forever”, “Dreamcrusher”, “Second Sun”, “My Last Words”, “End”, “Without Redemption/Without Remorse” ja “Ne Plus Ultra”.

Bändi kertoo nettisivuiltaan löytyvässä studiopäiväkirjassa, että tuleva albumi sisältää yhdeksän (9) biisiä. Studiopäiväkirjassa paljastetaan bändin keränneen ja työstäneen neljän kuukauden sisällä levylle biisimateriaalit nollapisteestä valmiiksi kappaleiksi. Neljä kuukautta ei kuulemma kuitenkaan riitä mihinkään — bändi ajattelikin, että: jos kerran aikaa ei anneta niin vedetään sitten saatana täysillä. Studiopäiväkirjassa paljastetaan hieman tietoja “Purgatory of the Second Sun” -albumin kappaleista:

Without Redemption, Without Remorse Tämä biisi on, kuten demopätkistä varmaan vähän voi aavistella, nopsakka ja bassarivetoinen räkätys täynnä kitara-, rumpu- ja bassotulta, synamaisemia ja laulukaan ei taida olla iloista jolinaa. Iloisia aiheita ei sivuta myöskään sanoituspuolella, joten kokonaisvaltaisesti kyseessä on turpasauna vihtoineen päivineen.
Dreamcrusher Biisi, jonka omistan kaikille netti- ja muille kriitikoille, besserwissereille ja muille runkuille, joilla ei ole a) munaa tehdä mitään omissa nimissään, b) hetkeäkään arvostelukykyä omia tekemisiään kohtaan, c) hajuakaan luovuudesta tai mitä se tarkoittaa. Lyriikat kertovat vertauskuvallisesti ihmisistä, jotka lyttäävät toisten kovalla työllä saavutettuja tuloksia ja töitä, joihin on vuodatettu kaikki eritteet sydänverestä aivolimaan. Kellä onni on, se onnen kätkeköön. Vanha sanonta, joka pitää paikkansa. Musiikkityyliltään eroavin levyn biiseistä, menevyydessään yksi suosikeistani.
Last of Forever Kenties raskaampaa sektoria levyllä. Sentenced-vivahteita runsaasti, enkä ole asiasta pahoillani. Jos tämä olisi vaikka meidän Nepenthe niin eihän se olisi paskempi homma ollenkaan. Ei hajuakaan vielä minkälaisen soolon tähän soittaisi, aika rokkia on tähän asti ollut ideapuolella..
Second SunSäkkis-Vesan rankempi pläjäys, jossa päästään välillä vähän jo black metal -vivahteisiin käsiksi. Hyvä. Erittäin synkkää shittiä, ja helvetin raskas kertsi. Nopeaa, vihaista ja lohdutonta.
My Last Words Maailma tuhoutuu ja näin me maapallon viimeiset hetket näemme. Luulisin. Tässä biisissä ei kukat kasva, linnut laula ja hobitit loiki kedoilla. Se on teräsvillaa kilotolkulla perssilmään ja olympiastadionin kokoinen meteoriitti takapihalle. Welcome ydintalvi. Taas mennään välillä jo mustemman metallin maisemiin. Blashyrkh and the mighty ravenwinter of the gates of fiery hell of the Inferno!
The Harvest Viime hetken lisäys, nopeaa bassaripaukutusta ja kalevala-henkistä kertsiä. Vitun hyvää settiä ja sanoissakin povataan kirjarovioiden paluuta. Tämä siis havainnoijan näkökulmasta.
Ne Plus Ultra Sinkkubiisi, jossa pohditaan ihmiskunnan ja yksilönkin tasolla täydellisyyden tavoittelua sekä sitä millä helvetillä sitä saisi nimensä historiankirjoihin. Kaikkihan sitä salaa joskus haaveilee, mutta harvemmalla on sitä tarvittavaa jotakin, millä sinne pääsee. Miettikääs… Kuinka moni on jäänyt historiaan täysin rauhanomaisin keinoin?
MercenariesMaken näkemys elämän oravanpyörästä. Allekirjoitan täysin. Käy töissä, että saat rahaa, jolla voit ostaa jotain millä et tee mitään kun et jaksa tehdä sillä mitään, kun pitää nukkua, että jaksaa käydä töissä. Voi vittu tätäkin touhua. Ehkä musiikillisesti enemmän perinteistä Pain Confessoria, sisältää myös aivan helvetin hienon bassofiilistelyn tuolla puolenvälin kieppeillä. Kohtuu nopsa ja raskas biisi. Ei laula menninkäiset tässäkään biisissä.
End Raskas loppu henkisesti raskaalle levylle. Tämän jälkeen on hyvä mennä vetämään itsensä kiikkuun.

Pain Confessor on:

  • Markku “Make” Kivistö (laulu)
  • Mikko Kivistö (basso ja taustalaulu)
  • Mikko Laihanen (rummut)
  • Tuomas Kuusinen (kitara)
  • Vesa “Wesleyer” Säkkinen (kitara)
  • Pasi Laihanen (kosketinsoittimet)
Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Pete julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.