Metallimusiikki.net

Tampereella järjestettävä Sauna-festari on vakiinnuttanut paikkansa Suomen metallifestareiden kärkikaartissa. Viime vuosi pidettiin välivuotta, ja paikkakin vaihtui Ratinan stadioniksi. Myös bänditarjonta heijasteli muutoksen tuulia. Aiemmin festari tunnettiin 80-luvun bändien temmellyskenttänä, mutta tällä kertaa oltiin tiukasti nykypäivässä. Osittain vanha linja tuntui paremmalta, koska monet tämän kesän bändeistä olivat tuttuja muiltakin festareilta. Tässä pieniä valotuksia festareiden annista!

Stratovarius oli saanut epäkiitollisen tehtävän toimia festarin avausbändinä. Stadionin kentälle kasatun päälavan edustalle ei vielä kovin massiivisia yleisömassoja ollut pakkaantunut tässä vaiheessa. Bändi potkaisi kuitenkin festarit käyntiin hienosti, oman tyylisellään power metallilla. Bändihän on hiljattain julkaissut uutta levyäkin, ja jollakin lailla tietty pirteys kuulsi yhtyeen soitossa. Olen aina arvostanut yhtyeessä sitä, että keikoilla ei juuri suvantopaikkoja ole, vaan meno on tietyllä tavalla turboahdettua koko ajan. Lisäksi Timo Kotipellon ääni leijuu mukavasti kitaravallien ja muun musiikin päällä. Nytkään ei juuri kompromisseja tehty, vaan keikka täräytti mukavasti tajuntaan. Heti kävi myös selväksi että stadikan soundit oli hoidettu huippukuntoon, ja mukavaa oli sekin, että osa katsomoista oli yleisön käytössä. Joten keikkoja saattoi katsella mukavasti penkeillä istuen, ikuisen kentällä jäpittämisen sijaan.

Yksi kesän odotetuimmista keikkailijoista, Children of Bodom, jatkoi tykitystä Stratovariuksen jälkeen. Odotettu siksi, että yhtye on juuri julkaissut uuden plätyn, ja myös siksi ettei se ole soittamassa monessakaan paikassa kesän aikana. Valitettavasti minä olin haastattelemassa Timo Kotipeltoa COB:n alkukeikan aikaan, joten kuvat jäivät ottamatta, ja keikan alkumetrit missattua. Mutta hyvin bändin menoon pääsi mukaan hieman myöhässäkin.

Tässä vaiheessa alkoi stadionkin jo täyttyä kuulijoista. Eturivit velloivat yleisöä piiskaavien kitarariffien tahdissa. Mielestäni tässä bändissä on Suomen, ja suuremmankin mittaluokan paras kitarakaksikko. Kaiken kaikkiaan tämä oli festarien parasta mättömetallia. On mukava huomata, että bändi ei ole juuri rauhoittunut alkuajoista. Meno oli raakaa. Sinänsä biisien puolesta setti painottui melko paljon vanhoihin klassikoihin. Uudelta levyltä oli mukana vain kaksi biisiä, ja ainakin omasta mielestäni mahtavalla, "Relentless Recless Foreveril" -albumilta vain yksi biisi. Tässä oli tosiaan koko kesää summaten yksi parhaista keikoista!

Nämä Children Of Bodom soitti:

• Transference
• Needled 24/7
• Showel Knockout
• Living Dead Beat
• Angels dont Kill
• Bodom After Midnight
• Silent night, Bodom night
• Hate me!
• Everytime i Die
• Halo of Blood
• In your Face
• Downfall
• Blooddrunk
• Hate Crew Deathroll

Kuvassa Opethin Mikael Åkerfeldt esiintymässä Sauna Open Airissa. Kuva: Jouni Kautto.

Ruotsin progemetallin ylpeys Opeth sai luvan kiivetä lauteille tässä vaiheessa. Yhtye keräsi mukavasti yleisöä, ja bändin polveileva kitaramaisema tyydytti kuulijoita. Itse koin, ettei Opeth ehkä saanut sitä parasta vaihdettaan päälle, mutta mistään vauhtimetallistahan ei tokikaan ole kyse. Tässä bändissä kitarat ja koskettimet maalailevat kuitenkin mukavia maisemia, ja keikan voikin ottaa hengähdystaukona, kovien luukuttajien välissä.

• Opeth:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8

Tässä vaiheessa stadionin kenttä olikin jo täyttynyt ihmisistä, ja kaikki odottivat illan, ellei koko festarin odotetuinta nimeä, Nightwishia. Bändi ei ole juuri suomessa keikkaillut viime aikoina, ja olikin mielenkiintoista katsastaa uusi laulaja, Floor Jansen.

Lava oli täytetty erikoisilla, "Imagenaerum"-tyylisillä lavasteilla. Alkumusiiki sai ihmiset kuumiksi ja odottaviksi. Sitten bändiläiset pelmahtivat lavalle, ja aloittivat keikan "Dark chest of Wonders" -biisillä. Heti kävi selväksi, että laulaja oli äänellisesti ja ulkoiselta tyyliltään aivan toista maata kuin Anette. Bändi soitti täyteen sovitettuja biisejään todella raskaasti ja Floorin laulu leijaili vahvana ja kirkkaana bändin yllä.

Kuvassa Nightwishin Tuomas Holopainen Sauna Open Airissa. Kuva: Jouni Kautto.

Laulaja myös kosiskeli häpeämättömästi yleisöä oppimillaan suomenkielisillä sanoilla. Vaikutti, että Floor on paremmin samoilla viivoilla yhtyeen muiden jäsenten kanssa, kuin edeltäjänsä. Ehkä hienoin suoritus häneltä kuultiin "Nemo"-biisissä, koska biisi antaa konstailemattomalla sovituksellaan paljon tilaa laululle. Ainoastaan pieni herkkien nyanssien puute erotti suorituksen Tarjan laulusta. Hienoa. Keikkasetissä bändi painottui "Imagenaerum"- ja "Once"-levyihin, ja "Dark Passion Play" -levyltä kuultiin vain kaksi biisiä. Itse olisin kuunnellut enemmänkin vanhaa kamaa, esimerkiksi "Wishmaster"-levyltä. Kaiken kaikkiaan keikka palautti ainakin minun uskoni yhtyeeseen. Onkin hyvin mielenkiintoista odottaa seuraavaa levyä, ja sitä jatkaako yhtye suurien orkestraatioiden tiellä. Tämä veto taisikin olla festarin pääbändi, yleisömäärällä mitattuna, sekä festarialueen ulkopuolelle kerääntyneinen pummikuuntelijoiden mukana.

Nämä Nightwish soitti:

• Dark Chest of Wonders
• Wish I had an Angel
• She is my Sin
• Ghost River
• Storytime
• I Want My Tears Back
• Nemo
• Last of the Wilds
• Bless the Child
• Romanticide
• Amaranth
• Over the Hills and Far Away
• Ghost Love Score
• Song of myself
• Last Ride of the Day

• Nightwish:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8
• 9
• 10
• 11
• 12
• 13
• 14
• 15
• 16
• 17
• 18

Ensimmäinen päivä päättyi tähän, ja kaikki olivat tyytyväisiä keikkaan. Sunnuntaiaamu aukeni aurinkoisena. Hörpittyäni baarialueella aamukahvit, oli aika raahautua katsomaan aloitusbändiä, Stam1naa. En ollut uskoa silmiäni, nähdessäni lavan koristellun rantapalloilla ja muilla puhallettavilla leluilla. Omituista. Vielä säväyttävämpää oli, kun bändi saapui lavalle ja aloitti soittamisen. Bändiläisillä oli muovisia kaislahameita ja muuta rantarekvisiittaa. Mutta musiikki oli sentään taattua Stam1naa. Death metallin tyylistä vyörytystä, jossa ei paljon suvantokohtia ollut. Joskin omasta mielestäni bändin biisit ovat joko huippuhyviä, tai kauniisti sanottuna ei niin hyviä. En ole itse juuri soinnuttelun ystävä, joten rankemmat biisit vetosivat parhaiten. Bändi heitti tunnin mittaisen vyörytyksen tuotantoaan. Kyllähän tätä taas oli mukava kuunnella ja katsella soittajien jekkuilua lavalla.

• Stam1na:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8
• 9
• 10
• 11

Hardcore Superstar oli seuraava luukuttaja. Bändihän tulee Ruotsista ja soittaa glamrock-tyylistä musiikkia. Ei mitenkään raskaammasta päästä, metallifestareilla. Yhtye on julkaissut juurikin tänä vuonna viimeisimmän "C’mon Take on Me" -albuminsa. Kyllä tästäkin yleisö oli innoissaan, kun bändi aloitti rokkaamisensa. Ehkä omasta mielestäni bändi kaipaisi toista kitaristia, soundin raskaannuttamiseksi. Mutta kovasti miehet jaksoivat heilua pitkin lavaa ja tuutata eräänlaista "nykyajan Guns n’ Rosesia" . Aikamoisia rokkikukkoja — itselleni ehdottomasti liian kevyttä.

• Hardcore Superstar:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8

Päälavalla jäljellä olisivat vielä olleet Sabaton ja Volbeat. Liikenneyhteydestä johtuen jouduin jättämään festarit tähän. Rantalavallakaan ei tullut paljon vierailtua. Festari jäi vähän vaisuksi tänä vuonna. Mitään todella isoa nimeä ei ollut tarjolla männävuosien tapaan. Kuitenkin Nightwish lunasti lupaukset festareiden ehdottomana valtiaana. Toisaalta paikka oli mukavampi kuin entinen. Mukavat kaksi päivää nämä kuitenkin olivat.